sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Vuosittainen pyhiinvaellus

Vuoden verran vierähti aikaa, ennenkuin saatiin porukalla järjestettyä uusi retki Lea Swantzin lasistudiolle Nuutajärven Lasikylään.


Lea oli tehnyt ihastuttavan kasvimaan pieneen laatikkoon. Mäkin saisin pidettyä tällaisen kasvimaan hengissä. Ehkä.

Samoin saisin ehkä säilymään hengissä tällaisen akvaarion. Kertakaikkisen hieno vesimaisema oli jotain 20cm leveä ja jonkin verran korkeampi. 

Lealla on studiollaan myynnissä myös irtohelmiä, kaikkia ei ole tehty valmiiksi koruiksi asti. Riisi toimii äärettömän hyvin alustana helmille.

Tähän rakastuin heti, vaikken tiedä mikä se on. Kotoa olisi löytynyt välittömästi paikka Lean lasin ja Antti Kuikan sepäntyön yhdistelmälle. Reippaasti suljin kuitenkin silmäni joka kerran tämän ohi kävellessäni.

Lean pingviinit sulattivat sydämen. Söpöläisiä.

Näistä se homma taas lähti liikkeelle: lasitangoista. Kyllä oli otteet hukassa. Tämä homma on sellaista, niinkuin tietysti moni muukin, että kroppa unohtaa vuodessa ihan kaiken oppimansa. Voi kun olisi mahdollisuus päästä polttimelle vaikka kerran viikossa... Olen huono käyttämään helmiä koruiluissani, mutta niiden tekeminen on kivaa!

Tässä kohtaa porukka oli innokkaimpia lukuunottamatta hajaantunut tauolle. Pajan pääjehu Lea oikealla. Kiitos Lealla ja porukalle mahdottoman mukavasta päivästä!

Omat helmeni ovat vielä kuvaamatta, mutta tässä oli vähän fiiliksiä maaliskuiselta päivältä. Lähinnähän tässä on noita Lean ihanuuksia, jotka eivät miun kuvissa pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Seuraava lamppuhelmipostaus on sitten sitä komediaosuutta, kunhan saan kuvat kameraan ja kamerasta ulos :-D

4 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla odottelen aikaansaannoksiasi :). Teillä on ollut varmaan todella inspiroiva reissu, kuulosti niin I-H-A-N-A-L-T-A!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainkain meillä oli hauskaa! Sunnuntaina taitais olla kuvia tarjolla, ehdin jo vähän kuvailla.

      Poista
  2. Kun oliskin aikaa osallistua tuommoseen tai edes tietäs jossain lähistöllä järjestettävän. Kahden vuorotyöläisen ja kahden lapsen kanssa on omat harrastukset vähän sen mukaan mitä kotona voi tehdä. Kursseja ehkä sitten muutaman vuoden päästä taas voi miettiä. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikansa aina kutakin, asiat pitää laittaa kuitenkin johonkin järjestykseen. Nämä tällaiset reissut silloin tällöin harvakseltaan ovat mulle se henkireikä, jolloin saa pään nollattua.
      Lamppuhelmentekopaikkoja ei taida ihan joka nurkalla olla, ainakaan sellaisia joissa olisi kurssintynkääkin.

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.