Kanadan rahoja

Ystävälläni oli kerran koira, jonka lempinimi oli Hirvi. Eihän hän mikään hirvi ollut, mutta korkea ja pitkäkoipinen kavereihinsa verrattuna. Hirvi siirtyi reilu vuosi sitten vaivattomille maastojuoksuradoille. 

Säläpussukoita penkoessani löysin ainakin kymmenen vuotta mukana kulkeneet Kanadan kolikot. Eikös siellä joukossa ollut kaksi 25-senttistä, joissa koreilee (ehkä) hirvi. Niistä oli pakko tehdä ystävälle korvikset.

Oli kovin, kovin vaikea keksiä kiinnityssysteemiä, jolla koko kolikko tulisi parhaiten näkyviin. En halunnut tehdä umpinaista - tai edes lähes umpinaista - taustaa. En halunnut tehdä levystä reunusta. En halunnut kieputella kolikkoa ohuella langalla, koska en vaan osaa. Koska en tiedä kolikoiden nikkelitilannetta, en halunnut minkään osan olevan suoraan ihoa vasten. Päätinpä sitten kokeilla ensimmäistä kertaa tällaista hyvin yksinkertaista kynsikiinnitystä. Varmaan sillä on joku ihan oikea nimikin, mutta en tiedä sitä.

Takaosa ei ihan kympillä viehätä silmääni, mutta tämä toimii hyvin. Yllättävän hyvin. Olin varma, että kolikko ei pysy kiinni, kynnet repsottavat ja tarttuvat kaikkeen kiinni ja kaikkea muuta mahdollista. Mutta vielä mitä. Siitähän tuli hyvä. Neulotun kaulahuivin kanssa pitää kuitenkin olla varovainen, sellaiseen kynnet saattavat tarrata.

Itse asiassa Hirven lähdön vuosipäivä oli juuri näiden luovuttamista edellisenä päivänä. Enhän sitä tietenkään muistanut, mikä lie sattuma taas. Itkukshan se meni, kummallakin. Kaameaa tehdä ystäville koruja, kun aina itkee sekä antaja että saaja :-D Elkää tulko vanhoiks! Mietin tässä, että jos itkemisten tahti kehittyy tätä rataa, niin kymmenen vuoden päästä en ehdi mitään muuta tehdäkään. Ei sen niin väliä, että onko iloa vai surua, aina tunteet tursuaa silmistä. Ihanan pöhlöä.

Open läksiäislahja

Meillä on ollut maailman mahtavin työväenopiston korukurssin ope. Nyt open on aika jatkaa matkaa muihin hommiin, ja meidän pitää sanoa hetkeksi heipat. Hyvästejä ei jätetä, sillä vielä me tavataan!

Porukan kanssa päätettiin, että halutaan ehdottomasti muistaa opea jollain meidän porukan näköisellä jutulla. Keksittiin sitten, että jokainen meistä tekee jonkin pienen omannäköisen palasen, joista sitten kootaan ranne- tai kaulakoru. Ainoana rajoituksena oli, että mahdollisen metallin tulisi olla hopeaa, eikä pala saisi olla hirmuisen suuri. Halukkaita osallistujia löytyi niin paljon, että kaulakorusta meinasi tulla piiiiitkä.

Rasia piti tietystikin askarrella ihan itse

Raakelin punsseloitu pala ja Jorman vyötiäiskorun osa

Yksi Marin kuningasketjun paloista ja Piian palleroiset

  

Kalevin oranssi kukkalinkki ja Marin kuningasketjua

Mun tekemä pallerohelmi

Iisan kuningasketjua ja hematiittihelmi

Tapion hopeakallo

Hannun hioma ja istuttama spektroliitti

Eeron fold forming -lehdykäinen

Päivin sudenkorento

Päivin toinen, siemenhelmistä taituroitu sudarihelmi

Suvin hopealaatta

Kaikki palat yhes koos

Sellainen hauska sekametelisoppa siitä tuli! Koru on ihan yhtä sekalaisen näköinen kuin koko meidän porukkammekin. Siitä tuli juuri täydellinen tähän tarkoitukseen. Pakko on kyllä myöntää, että aika haikeaa oli tämän antaminen. Onneksi oltiin sovittu vikalle kurssikerralle oikein intensiivistä ohjelmaa, joten ei ehditty vetistellä kovinkaan paljoa. 

Baba gecko

Pääsiäisen aikoihin satuin sopivasti Wollmeisen lankakaupan päivityksille. Jostain syystä kaupassa oli poikkeuksellisesti jäljellä monivärisiä multivyyhtejä, jotka tuppaavat menemään käsistä minuuteissa. Meille muutti muun muassa purena paidallinen Ulurua ja yksi vyyhti Baba Jagaa. Baba Jagassa tuo purppurahtava sävy mietitytti sen verran, etten uskaltanut tilata enempää.

Yksittäisvyyhdit on helppo upottaa pikkuisiin huiveihin, pure kun ei kestä sukissa. Tällä kertaa huiviksi valikoitui Geckolino. Huivi on jännän mallinen ja siinä kirjava lanka ei ole ihan kamalan näköistä. Hyvä ostokriteeri langalle, eikö vaan? Ei ihan kamalan näköistä... Mukavaa kutiloitavaa se oli tämä ensimmäinen ohut Wollmeise, ihan kuten aiemmin kokeilemani DK:kin.

Ohje tosin oli aika kamala. Siinä ei sinänsä ole mitään kikkailuja, hyvin peruskauraa. Silti ohje oli jotenkin sekava, en aina ollut ihan varma, että mitä missäkin kohdassa piti tehdä. Tehdäänkö tässä nyt reunalisäykset? Eikö tehdä? Kun tehdään tätä, niin tehdäänkö silti tuota toistakin? Mitähä? No onneksi siitä tuli huivi kumminkin.

Kuvat ovat taas ihan omaa luokkaansa - tai siis luokattomuuttaan. Värit meni ihan kuusikkoon, eikä kuvaajakaan (=kaukolaukaisin) käskenyt olla ihmisiksi. Tukkaa en jaksanut laittaa, joten laitoin pipon. Ja laitoin kyllä hajuvettäkin.

Aktiiviset raidat

Nämä ovat olleet oikein nälkävuoden mittaiset sukat. Aloittelin näitä jo ennen joulua. Regian Active oli kokeilulistalla, samoin kuin Broken Seed -pintaneule. Pöh. Tein rivin silloin ja toisen tällöin. Hukkasin rivijärjestyksen, neuloin väärin ja alunperäinen lankakaan ei ollut kivaa tälle mallille. Turkoosin (Se ei ole siis sininen, vaan turkoosi) tilalla olisi broken seediin pitänyt olla joku kirjava tai liukuvärinen tai pätkärääkätty tai jotain muuta kuin yksivärinen. Pääsiäiseen mennessä ne sukat olivat edistyneet  seitsemisen senttiä.

Pääsiäisen jälkeen heittäydyin ihan villiksi: Kiskaisin puikot irti ja purin koko höskän. Jee! Aika vapauttavaa. Niistä olisi tullut vain inhokkisukat tuolla tavoin pakkovääntämällä. Ihan niinkuin siitä yhdestä nimeltä mainitsemattomasta paidasta tuli tyhmäpaita.

Into ja ihastus tuli Tikuttimen ihanista koiranhoitosukista. Ihan tajuttoman makeet! Mä tein värit samoin päin molempiin sukkiin, kyllä vaan harmitti. En muistanut ollenkaan, että olin halunnut tehdä nimenomaan samanpari-eripari -sukat. Joku kummallinen oikosulkukin tuli aivoihin: En tajunnut edes neuloessani, että väriparin kerrosmäärä on aivan liian suuri (20krs) ja sukka ei ehdi vaihtua turkoosista mustaksi - saati sitten takaisin turkoosiksi - ellen tekisi niistä sukkahousuja. Lanka tuntui ihanalta Ruskovillan silkkivillan jälkeen. Päätellessä lanka kuitenkin jotenkin inhasti säikeentyi. Meinasi mennä hermo.

Tuli ihan ookoo -sukat, menevät miesten kokoisten lahjalootaan. End of Story.

Tyhmäpaita Francis

Nyt kun sain ekan paitani pois puikoilta, iski jokin hullaannus. Yritin ensin treenata pikkupaitaa TTS-metodilla. Se on nerokas, mutta minulle vielä toistaiseksi liian vaikea. Palaan sen pariin myöhemmin. Harjoittelen ensin vähäsen valmiilla ohjeilla ja paksulla langalla, tulevan TTS-paidan ihkulangat ovat jo odottamassa... Tai oikeastaan useammankin, jos ihan totta turisen: Ainakin kolmet yksiväriset langat ja sitten vielä raitapaitoihn lisää.

Helmikuun 18. nappasin syksyllä värjäämääni seiskapeikkoa, nelosen pyöröt ja ohjeen. Etukäteen olin ajatellut tehdä muutamia raitoja joko Novitan Nostalgialla tai seiskaveikalla, niiden tuhoamisprojekti kun nyt on käynnissä. Noh. Ekaa kertaa paidanalkua kokeillessani tajusin, että seiskaveikkapaita ei ole mun juttu, ei edes kotipihapaitana. Se kutittaa vallan vietävästi. Päätin siis lennosta vaihtaa langan johonkin miellyttävämpään. Pistänpä itselleni muistiin tähän kuitenkin seiskaveikan tiheyden nelosille, eli pingoittamaton tiheys 21s/26krs/10cm.

Loppuviimeeks valitsin langaksi syyskuussa värjäämäni Ruskovillan silkkivillan ja kolmosen puikot. Knit Pron puupääpuikkokin napsahti poikki neuloessa. Tai ei edes neuloessa vaan neulontaotetta vaihtaessa. Onneks Susun pikakuriiripalvelu toimitti uudet vaihtopäät seuraavaksi päiväksi.

Heti alkuun näin, että paidan väristä oli tulossa kaamea, ja ennenkaikkea langan neuletuntuma ja 'sileä' pinta ovat kaameita. Vaan eisevväliä, silkkivilla on varmaan ihan mukavaa materiaalia kotokäytössä. Ehkä. Siis jos sen ohuttakin ohuemmat kohdat kestävät käyttöä, vetolujuus on nimittäin noin luokkaa olematon. Jos lanka ei kestä, niin sitten yritän huovuttaa paidan koneessa ja teen siitä jotain muuta.  Esimerkiksi sirkusvärinen kassi voisi olla kiva.

Tein paitaa isoimman koon mukaan. Koska halusin käyttää ohjetta piempiä puikkoja mieluisan pinnan aikaansaamiseksi, tein muutamia (7) ylimääräisiä raglanlisäyksiä, jotta mahtuisin paidan sisään. Toki varasuunnitelman varasuunnitelmana oli lahjoittaa tämä itseäni soukemmalle henkilölle.

Hihoihin näytti tulleen aluksi 70s. Lisäykset sekä hihoissa että vartalossa aloitin ohjeen mukaisessa kohdassa. Tein lisäyksiä hihoissa joka toisella ja vartalossa joka viidennellä kerroksella, yhteensä 5krt. Paitsi vartalossa kuus ja lantiolla vielä kolme :-D

Sekä hihoista että vartalosta tikuttelin ohjetta pidemmät. Reunaan tein 4-5 cm helmineuletta, jotta reuna ei rullaantuisi kovin pahasti. Vihaan rullautuvaa reunaa, paitsi jos olen tehnyt sen tarkoituksella. En ole vielä oppinut, että mitkä pinnat pysyvät rullaamati.

En tykkää tästä ollenkaan. Ehkä saatan käyttää sitä talvella koirainulkoilutuspaitana pilkkihaalarin alla. Paitsi jos se kutittaa. Tämä on ollut päällä tasan kuvausvaiheessa. Siitäkään ei tullut mitään, kun paita on vaan niin äklö. Homma menikin enemmän koirien kuvaamiseksi. Laitanpa tähän vielä hieman kuvasaastetta pojista, niistä tykkään oikein kovasti!

Setämies malttaa joskus istahtaakin

Virallinen potretti: Mister Kohta Yhdeksän Vee

Pappakoiran näkee tyypillisesti tästä perspektiivistä

Vähän puusavottaa

Kameran tarkennus ei todellakaan pysy vauhdissa mukana

Tämmöstä tänään. Postauskin tuli 'myöhässä' kun nukuin pommiin ja sitten piti vähän vielä käydä kameran ja paidan kanssa pihalla. Vaan oikein mukavaa ja sopivan vauhdikasta viikkoa jokaiselle!