Ässät: Anoppi ja mä

Hopeapajat ja -kurssit ovat ihania. Rakastan sellaisia. Miljuuna kertaa mieluummin valitsen lomaohjelmaksi viikon kurssin täysylläpidolla, rajattomalla pajankäytöllä ja neljän tunnin yöunilla kuin Karibian loman rantalöhöilyineen. Olen kokeillut, joten tämä on satavarma tieto.

Kursseilla tulee aina uusia ideoita ja vinkkejä. Tällä kertaa S-sormus iski aivan satasella. Sellainen oli saatava. Jokin tässä muodossa kiehtoo aivan valtavasti. Sormuksen tekeminen oli sinänsä jännittävää, sillä S-kaarteen kokoa tai täydellistä muotoa ei voinut tietää etukäteen. Rungon koko oli ainoa varmaksi tiedettävä juttu. Sormuksen korkeus on kuulemma hankala ja liioiteltu. Miten niin, kysyn vaan? Voiko sormus olla liian näyttävä tai kivi liian iso? No ei todellakaan voi. Tässä kuvassa on kaksi sormusta.

Koska tiedän Anopin pitävän tästä tyylistä, tein hänelle ihka oman, jotta ei tarvi nyysiä mun sormusta. Anopin ässässä on toinen puoli harjattu ja toinen kiiltävä, joten sormus saa mukavaa eloa katselukulman mukaan.

Omani tein hieman välikokoiseksi. Talvella se sopii hyvin keskisormeen, ja kesällä sitä käytetään nimettömässä. Vielä on pohdinnan alla, jos istuttaisinkin sormukseen kiven tai kaksi. Täytyy nyt vähän käyttää, katsella ja makustella.

Oijoi. Ihmiselle tulee aina tarpeita tällaisten projektien myötä. Mites mä nyt tällaisia voin tehdä kotona, kun mulla ei ole valssia? Sellainen täytyy varmaankin lisätä tuohon loputtoman pitkään Tällaisen Vempaimen Tarvitsen Ehdottomasti -listaan. Oisko kellään myyä halavalla?

Tour de Sockin viides etappi alkoi eilen iltapäivällä. En aloittanut vielä. Pakkasin kyllä varmuuden vuoksi langat ja puikot ja ohjeen reissukassiin kun lähdin humputtelemaan vielä omaa kotiakin korvempaan. Korpikuusen kannon alla tällainen mörrimöykky pärjää ilman neulomista - just ja just - kun on hyvää seuraa!