Metsään meni

Tour De Sockin kakkosetapin ohje Far Into The Forest oli huiman näköinen. Tiirailin sitä pikkupuhelimen näytöltä, rakastuin ja kauhistuin samalla. Kirjoneuletta koko sukka, ohut lanka, ihanan pelottavia kuvioita. Aloitusta täytyi odottaa kunnes sain valmiiksi edellisen etapin sukat, ettei ykkösetapin sukat olisi jääneet kesken.

Halusin neuloa M-koon, koska siinä kuulemma sivupalmikot menevät kauneimmin. Valitsin siis vähän paksumman langan (SandnesGarn Sisun) ja 2,75mm puikot, jotta saisin kanoottijalkaani sopivan sukan. Tässä kohtaa mentiin kirjaimellisesti metsään. Käsialani on vissiin maan perusteellisen tiukkaa kirjoneuleessa, ettei sukkaa ollut toivoakaan saada jalkaan. Tämä sukka oli niin ihana ja työläs, että sitä ei voinut kutoa muille kuin itselle. Purkuun mäni.

Noh, tulipahan opeteltua laskemaan kahteen ja kiinnittämään huomiota lankadominanssiin. Kymmenisen silmukkaa nimittäin meni väärällä dominanssilla, enkä näköjään osannut korjata kaikkia. Se häiritsi silmää suunnattomasti. Sen lisäksi neuloin useammassa kohdassa vain yhden harmaan silmukan, kun niitä olisi pitänyt olla kaksi. Liian vaikeaa laskea. Harmaa olisi saanut olla tummempaa, tai jopa mustaa, jotta kuvio olisi tullut paljon paremmin esille. Seuraavissa sitten tikuttelen vaikka mustaa ja neonvihreää, mutta mustan neulominen saa odottaa ensi kesään.

Kahden illan jälkeen kiskaisin HiyaHiyat irti ja aloitin alusta L-koolla, muutoin samoilla spekseillä. Päätin tehdä varresta justiinsa sen mittaisen kuin mihinkä yhdet kerät riittäisi. Muutaman kerroksen takia en tahtonut korkata uusia keriä. Ihan hyvät nilkkikset näistä tuli. Kakkosetapin loppuessa juhannussunnuntaina mulla oli valmiina aika vähän sukkaa. Nämä jäivät puikoille odottelemaan seuraavaa vapaahetkeä. Sain ne kuitenkin valmiiksi ennenkuin koko TdS loppui - jee!

Tämä kisa oli valtavan antoisaa, vaikken itse kisannutkaan. Mun on tullut tehtyä ja opeteltua sellaisia juttuja, mihin en olisi koskaan kuvitellut ryhtyväni :-D Suomalaisilla oli huikea menestys kisassa. Mieleen tuli sama tunne kuin aikanaan miesten keihäskisoja katsellessa. Sitä melkein halkesi ylpeydestä ollessaan suomalainen, vaikkei ollut koskaan edes koskenut keihääseen. Tässä sama juttu. Suomalaisilla on niin Maine maailmalla, mollaan maailman nopeimpia neulojia!

Miljoonasti onnea kaikille tour-sukkansa neuloneille - ja erityisonnittelut hienosti kisassa pärjänneille!