sunnuntai 30. elokuuta 2015

"Tee sininen riipus"

Sain toiveen sinisestä riipuksesta. Tehtävän anto kuului juuri noin. Ei mitään muita toiveita tai tarpeita. Luonnollista oli se, että metallina on hopea. Unohdinkin pyynnön jo jossain vaiheessa, ja sitten riipuksen tekeminen viivästyi ja viivästyi. Kyllä nolotti.

Nopsastihan se sitten tekeentyi, kun ajatusta oli haudutellut tarpeeksi pitkään. Eikös sitä sanota, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Aikataulusta päätellen tästä oli jo 90% valmista ennenkuin edes aloitin. Kyllä nolotti.

Kesän suosikit, sulatusrakeet, päätyivät tähänkin koruun. Tällä kertaa en patinoinut, en skrympannut, vaan tein vähän silkoisempaa jälkeä.

Tämä on ensimmäinen riipus, johon tein ihan ihka oikean riipuslenkin. Aiemmin olen käyttänyt vain lenkkejä pyöreinä tai soikeaksi vedettyinä. Tähän väkersin oikean saranankin. Tällaisen minisaranan tekeminen olikin melkoista näpertelyä. Oman haasteensa teki saranatapin niittaaminen, tuonne väliin ei ollut ihan helppoa päästä. Vaan onnistuipa hyvinkin, kun vähän ensin tunasin.

Pinnasta sain sen verran kiiltävän, että sieltä heijastuu kauniisti myös kuvaajan sekainen sunnuntaitukka.

Lopputulos oli tilaajalle oikein mieluinen. Se sopii kuulemma täydellisesti sinisiin työvaatteisiin. Ainoa miinus oli sellainen, että hänen piti hankkia muuhun kroppaan nähden turhan iso työpaita, jotta siinä on tarpeeksi suuri kaula-aukko, jotta riipus näkyy. Nih. Pitäähän sen näkyä, tietysti.

Lomalla on ollut vähän kiirusta, mutta sillä lailla hyvällä tavalla, mukavasti. Keksin haluavani vattupenkin. Noh. Suunnitelma sitten laajeni elämäni ensimmäiseksi kasvimaaksi. Loppuviimeksi piti tilata 13 tonnia kalliomursketta ja kymmenen kuutiota multaa. Kun kalliomursketta jäi yli (ja vähän multaakin), se piti levitellä etupihalle. Pihasta tuli tyhmän näköinen, kun pinta oli ihan monttuinen. Piti ostaa lätkä. Siis sellainen tiivistystärytin.

Mutta nyt mulla on tasainen etupiha ja potager. Siis kasvimaa. Siellä on kaikenlaisia ruostuneita maatalousvälineitä, vanha puulapio, vattuja, minikiivi, raparperi, parsa, saksankirveli ja viiniköynnös. Ehkä sinne joutaa ensi kesänä kylvämään niitä kasviksiakin.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kiehkuroita korviin

Kesäkurssilla piti tietysti kokeilla mahdollisimman paljon kaikenlaista uutta ja ihmeellistä. Näiden rinkuloiden nimi oli Hämähäkki. Oli tällä tekniikalla jokin hienompikin nimi, mutta en muista sitä. Yllättävää. Norjalaisesta filigraanista puhuttiin, mutta en löytänyt sillä nimellä googlesta mitään valaisevaa.

Pienten ja ohuesta langasta (0,6mm) tehtyjen rinkuloiden keskelle juotettiin rakeita yksi tai useampi, laitettiin itse väännelty koukku kiinni, patinoitiin ja homma oli valmis. Heleppoa kuin heinänteko. Paitsi että heinänteko on vaikeaa, olen kokeillut.

Toiset korvikset jätin kirkkaiksi ja laitoin kukkasen killumaan hentoisen ketjun päähän. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nämä ovat mielettömän kivat.

Hämähäkkejä jäi vielä jemmaankin, niistä varmaankin muotoutuu joskus jotain muuta. Rannekkeen tai kaulakorun osina toimisivat ainakin nätisti. Mielessä oli jo idea kukkakedosta kivenistutuksineen, mutta saas kattoo koska sitä ehtisi kokeilemaan.

tiistai 18. elokuuta 2015

JennyF:n haastamana

Iik, mä olen hirmuisen huono kaikissa haasteissa. Nyt kuitenkin kiitän kauniisti ja yritän vastailla, kun JennyF mut kerran haastoi. Ketään en erityisesti haasta, samoilla kysymyksillä haasteen saa napata tästä ken tahtoo. Kuvasta pääsee Jennyn postaukseen ja haasteen ohjeisiin.

1. Miksi neulot/teet käsitöitä?
Tuttava kuvasi mua duracell-pupuksi, en mitenkään osaa 'vain olla'. Kässyjä voi hyvin tehdä toisella silmällä telkkaria katsellessa tai lukiessa. On erityisen näppärää, kun ei mene aikaa hukkaan.

2. Millaisesta neulekirjasta olet neulonut eniten malleja?
En mistään, neulon lähinnä ravelryn ohjeista. Mulla taitaa olla ainoastaan Huivileikki, josta tulen kyllä neulomaan monta mallia, kunhan nyt ehdin joskus aloittaa. Tai, no onhan mulla jotain toe-up -opaskirjoja harjoitteluun, mutta niissä on rumia malleja...

3. Lempijäätelösi?
Mikä vaan öklömakea, missä on sattumia. Ben ja Jerry's on herkkua, oli maku mikä tahansa.

4. Lempikarkkisi?
Maraboun Japp-suklaa, namskis. Nyt olen reippaasti ollut ilman namia, jätskiä tai muita herkkuja, kun päätin loukuttaa sisäisen sokerihiireni.

5. Viimeksi lukemasi kirja?
Viimeksi lueskelin Erkki Palviaisen Voimaruokaa! Romskuista työn alla on parastaikaa Mons Kallentoftin Kevätkuolema.
       

6. Paras näkemäsi elokuva?
Tämä on paha. Mulla on varmaan ihan moukkamainen leffamaku :-D En juurikaan katsele elokuvia, tai telkkua ylipäätään. Sormusten Herra -trilogia on tullut katsottua lukemattomia kertoja. Pirates of the Caribbean uppoaa aina eikä kyllästytä koskaan. Ice Aget saa joka katselukerralla nauramaan vedet silmissä. Jos pitäisi valita vain yksi ja ainoa, se olisi kuitenkin Kuudes aisti.

7. Mikä on omasta mielestäsi onnistunein käsityösi?
Aivan ehdottomasti Heidi Bearsin Hippo. Virkkuukoukku ei ole mun kaveri, mutta kerrankin me tehtiin yhteistyötä. Ylitin itseni, tästä tuli hieno ja hyvä.

8. Mikä on suosikkilankasi?
Tällä hetkellä lemppari on Wollmeisen pure tai twin. Uskomattoman pehmeää, kivoja värejä, neuloutuu mun käsissä kauniisti. Kovin riittoisaakin vielä. Onneks lemppareita voi ja pitää vaihtaa tämän tästä!

9. Millä mieluiten puikotat?
Jos sormet ovat rikki, niin silloin nappaan ChiaoGoon metallipyöröt, koska ne eivät ole kovin terävät ja kaapeli on vallan ihana. Jos etusormi on kunnossa, tikuttelen mieluimmin HiyaHiya Sharp -pyöröillä. Jos etusormi on halki, niinkuin se usein on, sharppi uppoaa liian helposti ja liian syvälle. Auts! Metallipyöröt ovat joka tapauksessa mieluisimmat.

10. Miksi bloggaat?
Haluan jonnekin talteen mahdollisimman kattavasti kaikki tekemäni käsityöt, olivat ne työt sitten koruja tai neuleita. Maailmalle lähteneet jäävät edes kuvina olemaan, ja neuleohjeet on tarvittaessa helppo löytää uudelleen.

11. Mitä neulettasi käytät eniten?
Aivan ehdottomasti käytän eniten Terra-huivia. Talvisaikaan se on käytössä joka ikinen päivä. Malli on kaunis, hyvin takin alle ryttääntyvä (!) ja lanka on ihanan pehmeää ja lämmintä.

Tämmöisiä paljastuksia tällä kertaa. Nyt tämä mörrimöykky lähtee loman kunniaksi suunnittelemaan lavoista ensi kesän pikkuista kasvimaata. Vähän kesäkurpitsaa, persiljaa, lehtikaalia, salaattia ja ehkä jotain muutakin.

Vielä en osannut päättää, josko kasvikset menisivät lavoihin vai lavakauluksiin, vai laitatanko vatut ja mansikat lavakauluksiin vai teenkö niille kohopenkin vai...


Taidan ottaa kahvikupin mukaan ja mennä suunnittelemaan ja nauttimaan auringosta. Harmitus myöhäisestä kesälomasta on häipynyt taivaan tuuliin hellekelien myötä!

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Liukuraitaa jaloille

Rouva Ihanaisen Revontulesta jäi tähteeksi 90g Hot Socks Spectraa. Mielestäni oli vähintäänkin kohtuullista, että neuloin niistä sukat ystävälle, rouva Ihanaisen tyttärelle. Tosin Koiraystävälle on ollut mielessä hieman toisenlaiset sukat, mutta vielä ne toisetkin ehtivät neuloutua sinä päivänä, kun olen opetellut tarvittavat tekniikat.

Pelkät liukuvärjäyssukat tuntuivat hieman tylsiltä, joten päätin raidoittaa sukat leskenlehdellä värjäämälläni Hjerte Sockilla 4:llä. Sukat neuloutuivat aluksi kaksmillisillä hiilikuitupyöröillä, 60 silmukalla. Tosin terän puolivälissä kotiin saapuivat HiyaHiya -teräspyöröt - ja se oli rakkautta ensimmäisellä kierroksella. Raidoituksessa päätin käyttää hyväksi insinööripuoltani ja valitsin Fibonaccin lukujonon alkupään määräämään liukuvärilangan kerrosmääriä. Väliin pukkasin kaksi kerrosta vihriää.

Vaan täytyy taas kerran ihmetellä tätä mun neuletiheyttä. Fingering-sukkien (lanka n.400m/100g) mitoitus on kummaa toimintaa. Moni neuloo perussukkaa jopa 2,5mm:n puikoilla ja 68-72 silmukalla. Mä tein näitä tosiaan kaksmillisillä ja 60 silmukalla, sillä tuntui tulevan mun omaankin jalkaan reiluhkoa leveyttä.. Kuinka himpskatin löysää mä oikein neulon? Onko 8spi/10rpi hirmuisen löperöä? Ja olin luullut, etten löysäile mitenkään erityisesti. Taas tulen siihen tulokseen, että napakkaa sukkaa varten pitää vaan uskaltaa ottaa riittävän vähän silmukoita. Pitäiskö mun ruveta tikuttelemaan jollain puoltoistamillisillä, että voisin tehdä ohjeiden mukaista 68 silmukkaa... Nöy vei, en suostu ainakaan toistaiseksi. Näistä sukista piti tulla Koiraystävän pikkuiseen jalkaan sopivat, ja nää käy mun mammuttijalkaan...

Lankaterapiaa-blogin Ryynin muistin neuloneen ihastuttavia kantapäitä raitasukkiin (esimerkkinä yks ja toinen). Ryynin raitasukat ovat ylipäätään niin herkullisia ja kauniita ja ihastuttavia ja siistejä ja nättejä, että kannattaa käydä kurkkimassa. Kantapää on käsittääkseni jollain tasolla samanmoinen kuin TiiQ:n Arkadian Ullan kantapää, joten kaivelin senkin ohjeen esille ja aloin säveltää.

Kutiloin (kirjoitin ensin, että hutiloin) kantalapun 20s ja 32krs. Kantapään käännöksen tein lyhennetyin kerroksin siten, että lapun molempiin reunoihin jätin yhdet reunasilmukat ja neljä wrappia, keskelle 10s sileää neuletta. Käännöksen jälkeen palasin neulomaan pyörönä. Lapun reunasta nostin 17s/puoli ja kaventelin niitä pois joka toisella kerroksella (ssk 30/2-1s päässä reunasta ja 2yht 30/2+1s päässä toisesta reunasta). Tämä noinniinku itelle muistiin.

Näistä tietysti tuli eriväriset kun neuloin sisä- ja ulkokerältä. Tykkään itse oikein tosi kovasti. Näitä liukuraitoja pitää tehdä lisää, ehdottomasti. Missähän ohuessa tai vaikka sporttivahvuisessakin langassa mahtais mennä nuo liu'ut nätisti ja kohtuullisen pitkästi?

Sukkien jälkeenkin lankoja jäi vielä jäljelle. Piti keksiä vielä jotain, kun mä en välitä kerätä nöttösiä, vaikka jämäraitasukat haluaisinkin. Päätinpä sitten tehdä Koiraystävälle vielä lapaset. Lämmikkeet kudoin 54s:lla. Lapasista tuli vastavuoroon vähän kapeat, mutta Koiraystävällä on kapoinen käsi, joten ne sopivat täydellisesti. Lapaset lähtivät niin nopsaan maailmalle, etten ehtinyt pingottaa tai edes kuvata niitä *nolo*

sunnuntai 9. elokuuta 2015

Ei päätä, ei häntää

Tätä hyvin yksinkertaista ja hyvin kaunista sormusta on tehty ainakin otsikon nimellä. Mä näin ensimmäiseni Kurikan hopeakurssilla Mariaanan sormessa - ja halusin itselleni heti samanmoisen.


Materiaalina on 1,5mm:n hopealanka, jolla on mittaa 4x sormusmitta ja parikymmentä milliä työvaraa. Juotetaan päät yhteen ja lisätään mieleinen killutin. Mä laitoin killuttimet (swaro + valmispallerot) avolenkkiin, jotta voin vaihdella niitä mielen mukaan. 

Voi kuinka mieluinen tästä tulikaan! Eikä killutintakaan ole tullut vaihdettua kertaakaan, kun sekin on niin mieluinen.

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Filigraania

Vihdoinkin olen uskaltautunut kokeilemaan filigraania. Tai ainakin wanna be -filigraania. Kesäkursseillessani piti kehitellä joku väliaikatyö, mitä voisin omatoimisesti väkertää opea odotellessa tai pimeinä yön tunteina. Päätinpä sitten sykerrellä lankaa.

Ensin tästä piti tulla sormus. Koska en ollut ajatellut sivuosien leveyttä ja niistä tuli eri levyiset, päätinkin tehdä tästä rannekkeen. Toki paloja ja pituutta piti tehdä lisää, piti keksiä lukko ja saranointiakin piti harjoitella.

Filigraaniosuudesta tuli aika kaamea. Saranoista tuli hirveän kaameita. Lukkoa en viimeistellyt, koska tiesin muokkaavani tätä.

Tokikaan en arvannut, että palaisin takaisin alkuperäiseen ajatukseen. Tästä tulikin sormus. Kierrätys kunniaan!

Rannekkeelle piti sitten tehdä uusi keskuspala ja kauniimmat saranat. Ei tullut ihan mun näköinen, eikä istu täydellisesti mun ranteeseenkaan. Pitäisi olla himpun pienempi jotta sopisi mulle.

Lukon tappikin tuli lyhennettyä suht oikeaan mittaansa.

Tästä ei tullut mulle korua, mutta se poiki taas lisää ideoita ja aatoksia. Sormus on kiva ja jää käyttöön, muu menköön harjoittelun piikkiin. Tämäkään ei siis ollut turha koru, tarkoituksensa kaikella.