Ystäväni on monitaituri. Hän ainakin neuloo, virkkaa, ompelee, värjää etenkin kankaita, rakentaa puutarhaa, tekee keramiikkaa sekä keksii mitä hienoimpia risu- ja kierrätysmateriaalijuttuja. Varmaan jätin jonkun tärkeän osa-alueen mainitsematta, kun ei pieni ihminen voi muistaa kaikkea. Yksi puutos hänellä on, ei niinkään taidoissa vaan viitseliäisyydessä: Sukat neuloutuvat lähinnä tossuiksi, eikä sukkia neulota alle seiskaveikkapaksuudesta. Kenkiin kuitenkin piti saada sukat, ohuet sukat.
Mua ensin kauhistutti, kun en saa itsellenikään tehtyä fingering-sukkia. Tarkempi tiedustelu kuitenkin paljasti, että hänelle ohut sukka on nallevahvuinen. Phuuuuh, mikä helpotus. En hakenut kaupasta harmaata, joka olisi ollut nappiväri. Sen sijaan kaivoin 2014 värjäilyistä Kujeen paksumpaa sukkalankaa, jonka olin värjännyt kanervalla. Kakspuolosilla tykitin 52s:lla Heidin Aurinkotanssien innoittamana nurjaraitaista perussukkaa niin pitkälle kuin lankaa riitti. Olin värjännyt langan kahdella vyyhdillä ja näihin käytin 81-grammaisen vyyhdin. Tiukille meni, ja varsi jäi omaan makuuni vähän naftiksi. Lankaa jäi yhteensä 5cm.
Näitä neuloessa huomasin, että musta on tullut kranttu. En enää tykkääkään ChiaoGoon käyristä pyöröpuikoista. Kaapeli on edelleen jumalainen, mutta en osaa pitää puikko-osaa kädessä. Täytynee kokeilla vielä jollain toisella langalla. Vihasin nimittäin neuloa tätä lankaa. Mun prinsessasormiin se on paksua, karheaa eikä se taivu minnekään eikä mitenkään. Voi kökkö. Sen siitä saa, kun tikutti 1,5 kuukautta merinovillaa. Taidan ottaa kurinpalautuksena jonkun ison karheuslankaneulomuksen, etten opi hinostelijaksi.