Kapallinen kissoja

Kesällä kerran kävi hauska sattumus. Olin tehnyt Sinikalle kissukorvikset, ja Susu sattui bongaamaan ne täältä blogista. Ja kun Susu tahtoi sellaiset, niin mun mielestä hänen piti tietysti saada tahtomansa. Näistä toki täytyi tehdä hieman tassumaiset, onhan Tassu ehdoton Kuningas ja Laumanjohtaja Susun perheessä.

Vartaloksi sovittelin mattamustat onyksrondellit. Sääli, ettei mulla ollut yhtäkään musta-valko-kirjavaa kivihelmeä, sillä näissä olisi ehdottomasti pitänyt olla yksi sellainen. Noh, tassukkaat valmistuivat aikanaan syksyn tullen. Ekan kerran ikunansa käytin tuollaisia lukittavia koukkuja. Toivottavasti ne toimivat Susun toivomalla tavalla, etteivät kissut mene hukkaan. En ehtinyt tarkastaa kuvien tarkkuutta, kun korvikset piti saada kiiruulla postiin. Vaan kai näistä idea selviää :-D

Aukusti-pappa (13v) lähettää täten Tassulle terveisiä!

Kaikkein hauskinta minun osaltani tässä oli yllätyspalkka, joka sovittiin hoidettavan lankana. Susu tietää ennestään, että tykkään kovasti ruskeasta (paitsi epäväri peikestä en suuremmin piittaa) ja rakastan iloisen harmaata. Tykkään hirmuisesti myös väreistä, paitsi en persikasta tai muista hailuväreistä.

Kerroin, että suunnitelmissa on neuloa joskus hamassa tulevaisuudessa Veera Välimäen Kappa. En tiedä, osaanko ikinä sellaista käyttää, mutta tahdon sellaisen. Tahdoin siitä lähtien, kun Napit puuttuu -blogin Tiina oli kutonut sellaisen Lotalle. Mäkin haluan olla yhtä iloinen ja nauravainen - ja Kappa-huivi/kaapu/poncho päällähän se onnistuu. Ainakin jos yrittää liikuttaa käsiä. Silloin voi olla kroppa jumissa ja nauru herkässä.

Tässä siis mun Kappa, silvuplee. Ai miten niin se näyttää ruuvinvääntimeltä?

Koska se on maailman paras ja ihanin ja hienoin ja pehmein ja siliteltävin ruuvinväännin! Siksi.

Värijärjestyksestä ei ole vielä minkään valtakunnan hajua, mutta onhan tässä tulevat vuodet aikaa suunnitella. Kiitos Susu ja Ida-Maria - tää oli mieletön ylläri!

Ainoa huono juttu oli se, että nyt erilaiset violetit näyttävät mun silmään tosi hyvälle. Paaaljon paremmalle kuin aiemmin. Sehän sitten poiki sen, että mun oli kaivettava kaapista pari vuotta marinoitu Ottobre 303 workshopin paitakaava ja opeteltava tekemään trikoopaita. Hitto. Kolme yötä meni neljän tunnin yöunilla. Nyt kaava on kumminkin muokattu tämän ekan version jälkeen siten, ettei pitäis tulla selkäpussia. Etukappaleellekin olen kuositellut vaihtoehtoisversion Linnean vinkkien mukaisesti. Näitä versioita en ole vielä testannut oikeasti, ehkä tänään olisi sopivasti aikaa ommella.

Mut nyt mulla on paita/mekko/tunika, ja kaavaa on muutettu mulle sopivaksi. Harjoituskappaleina syntyi neljä muuta rättiä. Hehee, en ehkä ole oikein vakavasti otettava, kun paidassani on vaaleanpunaisia elefantteja. Ilme yrittää kyllä olla oikein tuima. 

Juuri nyt olen tosi innostunut ompelusta. Hupparimekkoja ja tunikoita tekisi mieli surruutella koko ajan. Yritän kumminkin pitää ompeluksia pois täältä blogista. Se johtuu ihan siitä, että ompeluksista pitäis olla sovituskuvia, henkarikuvista en itse saa oikein mitään irti. Mulla ei oo mannekiinia, enkä tykkää itse olla kuvattavana. Joten No Can Do. Sorry.