sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Säläpakin uumenista #1

Päätin, että tänä vuonna teen keskiviikon hopeakurssilla muutakin kuin seurustelen ja juon kahvia. Hyvä päätös sikälikin, että olen ylipäänsä vähentänyt kaffen kittaamista. Mulla ei ollut varsinaista ideaa, joten päätin ottaa teemaksi säläpakin tyhjentämisen. Pakissa kulkee mukana epämääräisiä nyssyköitä. Nyssyköissä on jotain aloteltuja ideoita, pieleen menneitä kokeiluja, inspiroimattomia osasia, levyjen ja lankojen palasia. Kaikkea sälää siis.

Ensimmäisinä työstövuoroon pääsivät spiraalirinkulat. Nämä ovat kulkeneet pakissa kolmisen vuotta. Silloin kurssikaveri teki toiselle kurssikaverille vempaimen. Sillä saa tehtyjä nättejä ja tasaisia spiraaleja, joiden tekemisestä pihdeillä vain haaveilen. Lainasinpa sitten vempainta.


Loppuviimeeksi näiden tekeminen taisi ottaa aikaa noin kolme tuntia, joista kaks ja puol meni rummuttaessa tuotoksia. Riipuksen neljään kertaan tehdyissä hirvitysjuotoksissa meni aikaa 20 minsaa ja patinoinnissa 5 minsaa. Kyllä kannatti kuskailla näitä mukana... Riipusta olisi tarkoitus roikottaa joko nahkanauhassa tai sopivassa hopeaketjussa. Ripustusrinkulasta tuli vähän pienehkö, mutta kai siitä joku lukko läpi menee. En ole vielä kokeillut.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Lamppuhelmien väkerrystä

Tässä tulikin pikkuinen tauko postauksiin. Oli mulla onneks pätevä syy: Olen ollut kahtena viikonloppuna Nuutajärvellä Lea Swantzin studiolla väkertelemässä lamppuhelmiä.

Edellissunnuntaina oltiin pienemmällä porukalla tutustumassa Lean uuteen studioon. Puitteet olivat aika hienot... Lasikattoinen ja -seinäinen huone joen rannalla, metsän keskellä. Melkoinen paratiisi, etten sanoisi. Eilen oltiin sitten ns. perinneporukalla.


Eilisistä helmistä ei ole vielä kuvia, kun ei ole vielä helmiäkään :-D Tässä kuitenkin kuvasaastetta ja todistusaineistoa edelliskerralta.

Ihan ensimmäisenä piti yrittää tehdä erästä korua varten pääkalloja, norsunluun värisellä opaakkilasilla tietystikin. Jokaisesta tuli kovin oman näköisiään, mutta tuli niistä tunnistettavia. Kai. Nämä muuten ovat kerrankin livenä paremman näköisiä kuin kuvassa. Kuvassa ne ovat vain tuollaisia mönttejä.

Yhtä reppanaa parikin sanoi pupun kalloksi. Ehkä se sitten on sellainen. Mä en osannut tehdä lajimääritystä.

Näiden piti olla onttoja helmiä. Jos onttoudeksi lasketaan se, että helmen sisällä on pikkurippuinen ilmaa, niin sitten nämä ovat onttoja. Olivat muuten kovasti vaikeita tehdä. Mun seinämistä halusi tulla koko ajan liian paksuja. Näistä ajattelin nysvätä olohuoneen ja keittiön välille jonkunlaisen mobilen. Tai tällaisia on siis tehtävä rutkasti lisää sitä mobilea varten, näistä ei vielä kovin näyttävää saa.

Sitten tein pari kokeilua mustalla kirkkaan päälle. Eihän mustasta mitään mustaa tullut, vaan violettia. Länttäsinpä sitten yhteen mustan alle oranssiakin. Oikein väri-ilottelua.

Väri-ilottelu lähti sitten ihan lapasesta, kun löysin kivan keltaisen. Mulla on nyt ekaa kertaa elämässäni alkamassa joku keltainen kausi, yök. Löysin ihanan harmaan ja keltaisen kirjavan paitakankaan, ja siihen piti nyt tietysti tehdä helmiä.

Osassa oli värin kanssa sotkettu kirkasta.

Perushelmiä kahdella harmaalla ja suosikkikeltaisellani.

Loppuun ähräsin muutaman testihelmen, joista ei nyt mitenkään erityisen kauniita tullut. Kyllä niillekin paikka löytyy.


Myöhemmin sitten lisää kuvia niistä eilen tehdyistä helmilöisistä. On kuulkaa tuskaa odotella postipojalta pakettia. Haluaisin nähdä valmiit helmet niinkuin nyt.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Sielusormus

Kesällä sain mukavan yhteydenoton ja inspiskuvia Ninalta. Hän oli iskenyt silmänsä tietyn tyyppiseen rinkula-pallero-kieputussormukseen. Toiveena oli saada saman tyylinen sormus, joka kestäisi arjen pyörityksessä.


Pikkuisen muokkailin ideaa, kokeilin toteutusta ja säädin kokoa. Sormuksesta tehtiinkin mukavan massiivinen, leveys on kolmisentoista milliä. Reunukset ovat vahvat, jotta sormus ei vääntyile heti kauppakassia kantaessa. Patinointi tuo esiin pinnan eri kuviot. Kiiltävänä rinkulat ja pallerot eivät olisi juuri erottuneet - kierretystä langasta nyt puhumattakaan.

Kyllä mä tällaista patinoitua versiota itsekin käyttäisin, oikein mieluusti. Onneksi harjoituskappale jäi mulle itselle :-D

Vasemmalla on harjoituskappale ja oikealla se ihan oikea Sielusormus.