sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Toinen satsi lamppuhelmiä

Lokakuussa ehdin toisenkin kerran Lea Swantzin helmistudiolle Nuutajärvelle. Meillä oli taas kiva poppoo siellä hääräämässä. Eipä tuosta hääräämisestä ole paljon höpöttelemistä, joten kuvat puhukoot puolestaan.

Keltaista ja harmaata piti saada vielä lisää, eka satsi näytti kovin vähäiseltä. Ideana oli edelleenkin saada kirkasta lasia pintaan, jotta syvyyden vaikutelma vähän lisääntyisi. Näissä sulaa massaa on manipuloitu piikillä siirtelemällä.

Ontoista helmistä tuli huomattavan paljon ontompia kuin ekalla kokeilukerralla. Tosin käytin epäortodoksisesti atuloita alkukiekkojen litistämiseen, ettei reunoista tule ihan kauhian paksuja.

Muutamat onttohelmet romahtivat, kun helmeen jäi reikä. Niistä tuli sitten epämääräisyyshelmiä. Ne saivat kaverikseen kuvaan erilaisia kokeiluja.

Tästä väriyhdistelmästä tuli ihan mielettömän kiva. Emmä vaan tiedä mitä näistä on isona tulossa.

Tässä helmessä norsunluun päälle on tehty kirkkaalla pisteitä, jotka on sulatettu sisään. Pinnasta tulee tosi hauska. Näitä täytynee tehdä eri muotoisina paljon lisää. Kuva ei todellakaan tee tälle oikeutta, pinnan  kolmiulotteisuus jää puuttumaan kuvasta täysin.

Liekissä räjähdelleistä ja pöydille - ja vaatteille - lentäneistä lasinpaloista piti sommitella pari sydäntä. Taidan jatkossa tehdä joka kerralla pikkujämistä tämmöisen... Olisi aika hauska jatkumo.

Toiselta puolelta ne ovat aivan eri näköisiä.

Törmäsin perjantai-iltana juutuupissa maailman hassuimman ja hirmuisen kekseliään ja loistavan ja innoittavan ja kamalan ihania neuleita suunnittelevan Stephen Westin uuteen laulunluritelmaan. Mun on ihan pakko jakaa tämä kaikkien neulontatovereiden kesken. Toivottavasti tämä nostaa hymyn teidänkin huulille. Mä nauroin ääneen. Olkaa hyvä! Mukavaa sunnuntaita!



sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Tyttökenkien tuunausta

Minä, siis todellakin minä, ostin itselleni tyttökengät. Tyttökengissä on siis vähän korkoa, ne eivät ole crocsit tai maiharit. Ballerinat tms eivät jalkaani sovi, ja talvella on syytä muutenkin olla vähän parempi suojaus lunta vastaan. Olen nimittäin yrittänyt opetella käyttämään (trikoo)mekkoja ja niiden kanssa paksuja sukkiksia tai legginsejä. Mulla ei ollut sopivan siroja lättäpohjakenkiä, joten jouduin vihaamilleni kenkäostoksille.

Löysinkin oikein kivat Riekerin nilkkurit. Ainoa pulma oli se, että leggareiden kanssa varsi on liian avoin, se näyttää löpsöttävältä. Päätinpä sitten neulaista nilkkureiden kaveriksi säärystimet. Tai nilkkaimiksi niitä oikeastaan kutsun, oli oikea nimi sitten mikä tahansa. Villasukkien varret!

Paksu lanka, isot puikot ja yksinkertainen pintaneule. Siinä resepti toimiviin nilkkaimiin. Lankana siis tummanharmaa seiskapeikko ja puikot 3,5 mm, 56s. Alkuun reilu 10 cm 1o1n -joustinta, sen jälkeen muutamia lisäyksiä (29s) langankierroin ja sitten sopiva määrä 'vohveli'pintaa. Vohvelissa tein 3krs 3o1n ja neljännen kerroksen kokonaan nurin.

Toimivat erityisen hyvin tennareiden ja muiden matalien kenkien kanssa, paljon paremmin kuin näiden nilkkureiden kanssa. Varsinaiset lämmikkeet, etten sanoisi. Nyt olen laahannut sisälläkin nämä koivissa.

Kiva, kun loppuviikon sähkökatkoksien jälkeen on taas valot. Aamulla oli jännä katsella, että mitä sitä olikaan tullut neulottua edellisiltana :-D Ei vainen, kiva kun tuli lunta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

50 tonnia kalliomursketta ja vähän messuja

Mulla levis kesällä hommat vähän käsiin. Haluamani vadelmapenkki laajeni kasvimaaksi. Kasvimaa laajeni potageriksi. Potagerista ylijäänyt multa teetätti 50 neliötä uutta perennamaata ja ylijäänyt kalliomurske levittäytyi etupihalle. Etupiha jäi hassun näköiseksi, ja tarvittiin melkein 50 tonnia lisää mursketta, jotta piha saatiin siistiksi.


Yksi lankomiehistäni diilasi meille murskeen kohtuullisella hinnalla. Kiitokseksi halusin ihan ehdottomasti neuloa ohuehkot sukat. 64s kakspuolosilla pyöröillä, lankana Regiaa, koska se oli ihan kalliomurskeen väristä. Pintaneuleen lainasin Syncopation Sockeista.

Käännetty, pitkähkö varsi näyttää hauskalta nurjaltakin puolelta.

Perjantaina poikkesin pikaisesti myöskin Tampereen Kässämessuilla. Ihan jees messut, aika perussellaiset. Kaikki hallit oli kahlattu läpi alle kolmessa tunnissa, olimme melkoisen tehokkaita. Tuohon aikaan kuului myös kahvinjuonti :-D. Mukaan tarttui vähän pörröcollegea Kangaskapinalta, kolme vyyhtiä Silviaa Wetterhoffilta ja kaksi vyyhtiä bling-bling -merinosukkalankaa Puffalasta.

Wetterhoffilaiset
Puffalaiset
Taitoisalta nappasin mukaan pari kukkarokehystä ja Farnialta laukunteko-osasia. Kovasti jäi kaivelemaan, kun en ostanut Asmilta maailman hienointa sisärengaslaukkua (facelinkki). Että pitikin heittäytyä ylisäästäväiseksi juuri sillä hetkellä. Hmpfh.

Kannatti muuten alkaa kuvata noita lankoja. Tiputin kameran objektiivin suojuksen terassin laudoituksen välistä. Se on tietty niin hyvin laudoitettu, että ko kohtaan pääsee vain ryömimällä koko talon ympäri. Pappakoira on opetettu hakemaan tavaroita terassin alta, mutta ei noin pitkältä matkalta, joten en edes yrittänyt lähettää häntä hakureissulle. Hmpfh. Kaivoin sitten märkää maata puolen metrin matkalta käsin, etten riko laudoitusta. Melkein kannatti. Oisin varmaan voinut napata kuvat netistäkin.

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Palloja ja kuoppia

Yhtenä sunnuntaipäivänä iski kauhia hinku saada uusi sormus, ihan niinkuin niitä ei olisi jo riittävästi :-D Sen piti olla näyttävän leveä, yksinkertainen ja nopea tehdä, siinä ei saanut olla kiveä, siinä piti olla joku juttu. 

Kesäkurssilla opin uuden tavan tehdä sulatusrakeita jämähopeasta. Olin tehnyt niitä aika monta, ja kotona tein vielä muutaman lisää... Ne pyörivät työpöydällä. Ihan ehdottomasti halusin ympätä niitä sormukseen, ihan tavalliseen perussormukseen.

Teinpä siis sentin leveän sormuksen levystä ja mietin, että pelkät pallerot ovat hölmön näköisiä, ehkä. Sattuipa käteen mikromoottori ja sen pallopäinen jyrsinterä. Levysormukseen jyrsiytyi muutama kraateri ja pallerot löysivät tiensä syvennysten ympärille. Kaikki menivät iloisesti sikin sokin sekaisin, justiinsa niinkuin pitikin.

Tästä projektista ei ole paljon muuta sanottavaa. Olen yksinkertainen ihminen, pidän yksinkertaisista asioista. Tätä sormusta rakastan. Se pääsi korvaamaan alkuperäisiä kihla- ja vihkisormuksia, kun ne jotenkin kummasti olivat kutistuneet ja puristivat sormessa.

Joku toinenkin ihastui tähän. Vastoin kaikkia tapojani tein siis toisen samanmoisen, sillä tältä pyytäjältä en osaa enkä taho kieltää juuri mitään!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Säläpakin uumenista #2

Löysin säläpakista joskus alkutalvesta 2015 sulattelemani pohjan. Mulla ei ollut minkäänlaista mielikuvaa, että mitä ihmettä olin ajatellut tästä tekeväni. Pyörittelin pohjaa, se lojui pitkään pöydällä, pääsi takaisin pakkiin ja osui samaan pussiin tähtiobsidiaanin kanssa.


Silloinhan se oli selvä, että kaulakoruhan tästä oli koko ajan tulossa. Tästä tuli tällainen yökkönen tai joku muu yöperhonen. Se ei siis ollut tarkoituksena, mutta näin vaan kävi. Kaiken kukkuraksi kiven istukka petti saumasta istutusvaiheessa. Koko höskä meinasi lentää sulatuspussiin, mutta onneksi en ollut sillä kertaa kovin nopsa. Itse asiassa tuo rujo istutus on tähän juuri sopiva, kivikin on kunnolla kiinni.

Siitä tuli sittenkin aika hauska. Saas nähdä mitä kaikkea muuta tuolta säläpakista paljastuu lukuvuoden aikana!

Viime aikoina on ollut jotenkin ihan liian vähän aikaa kaikille kässyhommille. Vähän olen väkerrellyt näitä koruja, vähän olen ommellut, vähän olen neulonut. Kaikki tapahtuu kuitenkin kuin hidastetussa filmissä, mitään ei valmistu! Tällaisen heti-kaikki-mulle-nyt -ihmisen on vaikea hyväksyä moista :-D Mutta kohta on pihassa tehty syyssiivo, puut on kärrätty liiteriin ja ehkä kaikki muutkin syssyhommat tehtynä. Ehkä se tämä näprääminenkin siitä rivakoituu.