sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Toinenkin tuunaustuokio

Sainpas mielenkiintoisen projektin, jota on tehty pitkään ja hartaasti. Varmaankin kolme kuukautta, jos riittääkään. Hyvin suunniteltu ja sillee.


Kaikki lähti pienen pienestä pinssistä. Se on kaunis  kuin mikä, jonkin sortin viikinkilaiva tai sellainen. Minipieni pinssi ei vaan päässyt oikeuksiinsa oikein missään. Ulkovaatteeseen se oli aivan liian pieni, ja ei sille oikein sisävaatteistakaan paikkaa löytynyt. Siitä piti keksiä sitten jotain ihan muuta.

Vaihtoehtoina mietittiin riipusta tai sormusta, mutta eivät ne oikein iskeneet. Itse asiassa riipuksesta olisi varmaan tullut aika hauska, mutta ei sellaiselle olisi ollut käyttöä. Sitten pinssin omistaja keksi, että siitä voisi tehdä helan uuteen nahkahihnaiseen rannekkeeseen, jossa oli useampia heloja ennestään.


Eihän siinä mittään. Pientä pähkäilyä aiheuttivat kaarevuudet, kiinnitys ja yhteensovittaminen. Ei siinä mitään pulmaa oikeasti ollut, joku lorvikatarri vaan iski aloittamisen suhteen...


Minähän se sitten väkersin hartaurella tuollaisen pyöristetyn sylinterin, kai sitä tynnyriksikin sanotaan ja iskin pinssin siihen kiinni. Hyvä tuli. Tehdessä varoittelin kyllä moneen kertaan, että koko laiva saattaa palaa tai räjähtää tai sulaa tai hävitä tähtipölynä taivaisiin. Onneks ei hävinnyt.


Hela taisi olla mieleinen. Sitä en ole vielä kuullut, että mahtuiko se paikalleen tai toimiiko se ylipäänsä  :D

Tää alkais nyt valmistautua täällä töihinlähtöön. Mukavaa sunnuntaita meille kaikille!

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Tuunaustuokio

Toverini oli hukannut lempparikorviksensa ja sille piti jollain konstilla löytää korvaaja. Olin tehnyt korvikset aikapäiviä sitten, eikä rinkuloiden alkukoosta ollut minkään valtakunnan muistikuvaa. Onneksi olin tehnyt myös rannekkeen, ja siitä jouti yksi palanen uuteen korvikseen. Korvikset saivat myös uudet koukut vanhojen, vääntyneiden tilalle.

Rannekkeeseen palautin alkuperäisen pituuden yhdellä erilaisella lenkillä. Rikkimaksani oli jossain hyvässä tallessa, joten tällä kertaa nämä lähtivät eteenpäin patinoimattomina. Sovimme, että aika hoitaa sen homman :D Näkyyhän pallopäävasaralla käsitelty pinta näissä alkuun pienenä kimmellyksenä, toveri lupasi kuitenkin kestää sen.

Työkaveri antoi rikkimenneen sormuksensa mulle kokomalliksi uutta sormusta varten. Tästä puuttui vain killutin. Halusin palauttaa tämänkin, joten siihen pääsi killumaan tuollainen rengas, sillä mitään bling-blingiä tähän ei saanut laittaa. Kävipä tämä kiillotusrummun kautta tämäkin.

Voi sentäs, kahden viikon päästä joulu on jo ohi. Tänä vuonna meillä mennään oikein rauhaisalla meiningillä, ei juuri jouluruokia tai -ohjelmaa, ei vilinää tai vilskettä. Tänä vuonna olla möllötetään kynttilänvalossa (se siivous näet), syyään hyvin ja saunotaan paljon. Kerätään voimia ja hyvää mieltä kiireisen syksyn jälkeen. Ihanaa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Hopeasammakko

Mä olin jo pitkään tahtonut neuloa Jenni Östermanin Värityksen. Siinä on jotain kovin viehkoa. Ohuesta - mulle fingering-vahvuinen paitaan on todella ohutta - langasta paidan vääntäminen vie ikuisuuden. Tästä piti tuleman motivaatiopaita, jota aloin tarkoituksella neuloa numeroa liian pieneksi. Olis tehnyt mieli aloittaa vielä pienempi, mutta en uskaltanut kuitenkaan. Tässä kun tämä väri on sellainen, ettei se passaa kenellekään lähipiiristäni, jos se ei koskaan mahtuisikaan päälleni.

Tässä se on, mun uus paita! Langaksi valikoitui kauan himoitsemani Wollmeisen Frosch (pure) ja raita-aineeksi  saman virman 47 Ag (twin) ja kolmosen puupyöröt Susulta. Froschia toki meni hiukan enemmän kuin tuo yksi vyyhti. Itse asiassa päätin, että neljästä vyyhdistäni tähän saa mennä vain kaksi, ja loput tehään harmaalla.

Neulominen oli vähän hankalaa, kun en juurikaan voinut sovittaa paitaa/tunikaa neulomisen aikana. Hyvin kuitenkin sujui 18.7. - 29.8. neuloen.

Froschia meni siis kaksi vyyhtiä ja 47 Ag:tä raidoiksi yksi vyyhti. Päätin tehdä puolipitkät hihat ja tarvittaessa sitten harmaasta 'irtohihat' jatkoksi, jos sellaista tarvetta ilmenisi. Pääntie jäi makuuni aivan liian suureksi. Siihen pitää vielä viritellä kumppari tai joku muu systeemi. Ai vähäks tympeen näköinen kauluksen esittelijä :D Tää on vakava paikka, kuulkaas.

Päätin neulaista pääntien naamioimiseksi harmaasta ilmavan ja keveän Bias-huivin. Huiviloisen tein ohjetta isommilla puikoilla, nelipuolosilla. Silmukoita mulla oli 92s.

Selkään jäi pieni ruttu, mutta se ei haittaa käyttöä ollenkaan. En edes huomannut sitä ennenkö kuvista.

Tykkään ihan hirmuisesti sitoa huivin tuollein itselleni uudella tavalla. Toinen huivin pää pujotetaan lenkin läpi toista kautta kuin toinen. Täytynee ehkä neulaista muutama muukin pitkäkäinen huivi. Sellaisista perinteisen kaulahuivin mallisista kun en ole ennen tätä niinkään tykännyt. Nyt tykkään.


Rakastan tätä paitaa! Rrrrakastan. Voiko noin kaunista sammakonvihreää ollakaan? Elokuun lopun aurinkoisina päivinä se ihan kirkui ulkona langanpäitä päätellessäni. Ihana, ihana, ihana.

Kuven ottaminen oli taas yksinään himppaisen hankalaa... Pojille tulee aina hirmuinen hellyyspuuska ja sitten pitää päästä halailemaan ja pussailemaan.

Mikäs siinä, sitten pussailtiin :-D

Ainoa huono puoli tässä paidassa on se, etten voi käyttää sitä juuri missään. Töissä työtakki melkein hinkkasi paidan pahan näköiseksi yhdessä ainoassa päivässä. Kotona kannetaan puita, reuhkataan koirain ja kissan kanssa, rikkumisvaara on liian suuri. Kyllä tälle silti käyttöpaikka jostain löytyy, son varma se.