Hopeasammakko

Mä olin jo pitkään tahtonut neuloa Jenni Östermanin Värityksen. Siinä on jotain kovin viehkoa. Ohuesta - mulle fingering-vahvuinen paitaan on todella ohutta - langasta paidan vääntäminen vie ikuisuuden. Tästä piti tuleman motivaatiopaita, jota aloin tarkoituksella neuloa numeroa liian pieneksi. Olis tehnyt mieli aloittaa vielä pienempi, mutta en uskaltanut kuitenkaan. Tässä kun tämä väri on sellainen, ettei se passaa kenellekään lähipiiristäni, jos se ei koskaan mahtuisikaan päälleni.

Tässä se on, mun uus paita! Langaksi valikoitui kauan himoitsemani Wollmeisen Frosch (pure) ja raita-aineeksi  saman virman 47 Ag (twin) ja kolmosen puupyöröt Susulta. Froschia toki meni hiukan enemmän kuin tuo yksi vyyhti. Itse asiassa päätin, että neljästä vyyhdistäni tähän saa mennä vain kaksi, ja loput tehään harmaalla.

Neulominen oli vähän hankalaa, kun en juurikaan voinut sovittaa paitaa/tunikaa neulomisen aikana. Hyvin kuitenkin sujui 18.7. - 29.8. neuloen.

Froschia meni siis kaksi vyyhtiä ja 47 Ag:tä raidoiksi yksi vyyhti. Päätin tehdä puolipitkät hihat ja tarvittaessa sitten harmaasta 'irtohihat' jatkoksi, jos sellaista tarvetta ilmenisi. Pääntie jäi makuuni aivan liian suureksi. Siihen pitää vielä viritellä kumppari tai joku muu systeemi. Ai vähäks tympeen näköinen kauluksen esittelijä :D Tää on vakava paikka, kuulkaas.

Päätin neulaista pääntien naamioimiseksi harmaasta ilmavan ja keveän Bias-huivin. Huiviloisen tein ohjetta isommilla puikoilla, nelipuolosilla. Silmukoita mulla oli 92s.

Selkään jäi pieni ruttu, mutta se ei haittaa käyttöä ollenkaan. En edes huomannut sitä ennenkö kuvista.

Tykkään ihan hirmuisesti sitoa huivin tuollein itselleni uudella tavalla. Toinen huivin pää pujotetaan lenkin läpi toista kautta kuin toinen. Täytynee ehkä neulaista muutama muukin pitkäkäinen huivi. Sellaisista perinteisen kaulahuivin mallisista kun en ole ennen tätä niinkään tykännyt. Nyt tykkään.

Rakastan tätä paitaa! Rrrrakastan. Voiko noin kaunista sammakonvihreää ollakaan? Elokuun lopun aurinkoisina päivinä se ihan kirkui ulkona langanpäitä päätellessäni. Ihana, ihana, ihana.

Kuven ottaminen oli taas yksinään himppaisen hankalaa... Pojille tulee aina hirmuinen hellyyspuuska ja sitten pitää päästä halailemaan ja pussailemaan.

Mikäs siinä, sitten pussailtiin :-D

Ainoa huono puoli tässä paidassa on se, etten voi käyttää sitä juuri missään. Töissä työtakki melkein hinkkasi paidan pahan näköiseksi yhdessä ainoassa päivässä. Kotona kannetaan puita, reuhkataan koirain ja kissan kanssa, rikkumisvaara on liian suuri. Kyllä tälle silti käyttöpaikka jostain löytyy, son varma se.