lauantai 31. joulukuuta 2016

Paksusukat itselle

Nyt tuli tarve sukille, ja kiireesti sittenkin. Nallesta itsevärjätyt sukat on hiihdelty puhki parin vuoden aikana, ja sukkalaatikko huuteli tyhjyyttään.


Nämä lankaparat ovat odottaneet neulontavuoroaan vuoden verran. Tilasin Inaya Creationsilta tämän magentan ja toisenkin, iloisen  harmaan, liukuvärisen sukkalangan.


Ehdoton ajatus oli tehdä perussukkaa siten, että värit kulkevat eri suuntiin.


Sukka on posoteltu 2,25 mm:n puikoilla, 56s, pieni helmineuleraita sivussa. Hyvät perussukat, kiitos nam. Rakastan.


Näissä hiihdellen on hyvä aloittaa tuleva vuosi. Kuvaannollisesti hiihdellen siis, ei kirjaimellisesti. Mulla ei ole suksia eikä lunta, eikä edes halua hiihdellä :D Tulevasta vuodesta toivon energistä, iloista, paljon ihania harrasteita ja ihmisiä sisältävää, bloggaamisen suhteen aktiivisempaa ja kaikin puolin parempaa kuin tästä vuodesta.

Hyvää tulevaa vuotta meille kaikille!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Keltainen kaulahuivi

Saanenko esitellä ihkaensimmäisen rukkikehruuni? Ei sevväliä, esittelen silti. Heti syyskuun puolivälissä tuli kehrättyä tällaista.


Ensimmäinen kokeilu oli siis Wool Finch Studion 21 mikronin merinoa värissä Sunshine. Siitä kuoriutui kaksi 2-säikeistä lankanöttöstä, toinen 180m/120g ja toinen 72m/32g (WPI 12-14, jos tulkitsin kontrollikorttia oikein...). Pelkäsin aloittelijoiden ylikierrettä niin paljon, että lanka jäikin alikierteiseksi. Poljin sen sitten uudelleen rukin läpi, jolloin sain siitä jotakuinkin käytettävää, vaikkei nyt maailman kauneinta olekaan. Kauniin keltaista se ainakin on <3 Näissä vyyhtikuvissa väri tosin on hiukan hailakampi kuin oikeasti.


Pikkuruisista minikeristä halusin kokeilla sirpin mallista huivirunkoa. Ajatuksena oli tehda Shearwateria niin pitkään kuin vähää lankaa riittää, mieluusti vähemmällä kuin enemmällä pitsillä. Tulikin sitten jotain ihan muuta, teen Shearwaterin joskus myöhemmin.


Neuloin pikkuhuivin rungon satunnaisilla lyhennetyillä kerroksilla 4,5mm:n puikoilla. Puikot olisivat voineet olla isommatkin, pinnasta tuli aika peltiä. Runkoa tein niin pitkään kuin isommasta kerästä riitti. Sen jälkeen tein reunukseen helmineuletta pienemmän kerän verran. Vähän tuo reuna kirraa, mutta ei haittaa mitään! Tämmöinen siitä sitten tuli. Ehkä pitäis opetella kehräämään isompia lankamääriä, että niistä vois tehdä sitä mitä haluais, eikä sitä mihin lanka riittää... Kiva tää on eniveis, ja ihanan pehmoisa. Olen oikeastaan aika yllättynyt siitä kuinka paljon tätä on tullut käytettyä. Ihana. Alusta asti itse tehty. Ihana.


sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Sumusammakosta lisää Mojoa

Sukat ovat mun neulerakkaus. Ihan parasta maailmassa. Kesästä ja syksystä eteen kiilasivat kuitenkin muut elämän hommat, joten sukat ovat olleet ihan paitsiossa. Niiden neulomista on ollut ihan ikävä, ja varpaatkin ovat muka palelleet niin, että tarvittaisiin ihkauusia sukkia.

Alkusyksystä tilasin Lanitiumilta ihanuuslankoja palkitakseni itseäni reippaasti jaksetusta kesästä. Mukaan tarttui uutta rakkauttani, kertakaikkista luksusta, merino-kashmir-nylonlankaa. Voiko mitään niin pehmeää ja ihanaa ja kaunista ja pehmeää ja luksusta ja pehmeää ollakaan?


Miekkoselle halusin myöskin luksussukat, joten kyselin väritoiveita. Mustaa. Ai ei vai? No sitten harmaata? Ai eikö? No jos sitten vaikka sinistä tai vihreää? No se jo passasi neulojalle. Ihanaakin ihanampi Hedgehog in the Fog hyppäsi ostoskoriin, tosin hyppäs sinne pari muutakin... Kuvaan ei mitenkään saa toistumaan kaunista värimaailmaa. Lanka on selkeästi sinistä, mutta silti selkeästi vihreääkin. Kaunista kuin mikä, vaikken itse sinisestä niin piittaakaan. Vaan eihän nämä mulle olekaan.



Seuraava probleemi oli löytää malli. Täydelliselle langalle kun pitää olla täydellinen malli. Meinasi mennä vaikeaksi. Päätin sitten napata Ravelrystä ihan ilmaisohjeen, jota pystyy muokkaamaan oman mielen mukaan. Jälkijättöistä kantapäätä en ollut koskaan kokeillut, joten tulipahan testattua sekin.


Varren takaosaan unohdin tehdä kuviota, kun ei ollut 'oikeaa' kantapäätä muistuttamassa, että vaihdettiin terän neulomisesta varteen. Onneksi ei haittaa. Olen saanut koukutettua Miekkosen ohuisiin sukkiin, joten teen sitten seuraaviin kuviota koko varren ympäri.


Ja löytyihän se sukkamojo näiden myötä, onneksi. Postailen niitä sitten pikkusittain, kunhan saan jollain konstilla otettua niistä kuvia. Mieluummin esittelisin sukat jaloissa, mutta täytyy toistaiseksi tyytyä näihin blokkerikuviin. Sorry!

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Jumalainen kauluri?

Mä sain määräyksen, kuten jokainen aloitteleva kehrääjä, että ekasta langasta on pakko tehdä jotain. Se jokin voi olla ihan mitä vaan, kunhan tulee jotain valmista. Sitä kuuluu sitten paijata ja säilöä. Sitä voi sitten myöhemmin vertailla tasaisempiin ja ohuempii tuotoksiin. Niitä tasaisempia muuten alkaa tulla yllättävän nopsaan.


Mä värttinöin ekalla muusinuijallani (alapainoinen, noin 100g värttinä) jotain kaameaa huovutusvillaa hampaat irvessä. Siitä tuli niin tikkuista lankaa, etten voinut kutoa siitä mitään. Parin päivän päästä kävin hakemassa Toikalta Akaasta uuden, keveämmän, yläpainoisen värttinän. Sillä hurruuttelin merinoa ja silkkiä paksuksi mokkulalangaksi. Sadasta grammasta sain aikaan 23m paksumpaa ja 104m ohuempaa paksulankaa.


Neuleen valintaa rajoitti kovasti vähäinen metrimäärä. Malliksi valikoitui riittävän pikkuisen määrän tarvitseva Divine Drape -kauluri. En mä nyt tiedä onko sellaiselle käyttöä, mutta eniveis. Vitosen pyöröillä hurruuttelin. "Vähän" lisäilin ohjeeseen silmukoita (suunnilleen kaksinkertaistin etuosan silmukkamäärän) ja lyhensin koko kauluria, kun lanka alkoi loppua. Ihan kummallinen viritelmä siitä tuli! Tuo kapoisampi osa siis on niskan puolella. Tosin tätä voi näineen käyttää vaikka huppuna ja lähestulkoon myös hartioita lämmittämään...


Ei tästä tosiaankaan tullut kaunis, mutta niin vaan tuli jotakuinkin käyttökelpoinen. Huivin malli on kyllä kätevä, tykkään siitä kovasti. Ehkä vaivaudun joskus tekemään uuden ihan oikean ohjeen mukaan.


sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vesivärisarja

Viimeaikoina on tullut keskityttyä paljon enemmän villa- kuin hopeahommiin. Jossain vaiheessa iski kuitenkin innostus kokeilla uutta systeemiä, kylmäemalointia. En oikeastaan osaa sanoa menetelmästä muuta kuin sen, että koruja uunitetaan pari tuntia 70-asteisessa uunissa. 'Emalointi' ei siis ole oikeaa emalointia, vaan tehdään jollain kovetteen ja väriaineen seoksella.

Mä halusin ehdottomasti käyttää läpikuultavia värejä. Vaikutelma on tosi jännä. Värikerros näyttää näissä koruissa epätasaiselta, mutta ei sitä oikeasti ole. Värin voimakkuus vaihtelee hauskasti riippuen siitä missä kulmassa korua katsoo.


Kaikki lähti tuosta kaulakorusta. Kurssikaveri oli kesällä tehnyt saman oloisen turkoosilla ja sinisellä. Halusin ihan ehdottomasti itselleni oman version. Mun versioon valikoitui violettia, pinkkiä ja sinistä. Sinistä, kuvitelkaa.


Riipuksen piti ehdottomasti saada kaverikseen sormus, olenhan ihan sormushöperö. Pohdin josko tekisin ihan random-palasilla epämääräisen muotoisen, mutta jotenkin tästä nyt tuli tällainen. Ilmeisesti muoto miellytti muidenkin kurssikavereiden silmää, sillä yhtenä kertana syksyllä rummusta putkahti ainakin neljä samanlaista sormusta! Tässä mun versiossa runko on avoin, eli sormuksen kokoa voi hiukan säädellä. Tällaisia samanlaisia mutta erilaisia pitää ehdottomasti tehdä lisää.


Kirsikkana kakun päällä ovat nämä korvikset. Rakastan, rakastan. Näistä tuli kertakaikkisen hienot, tykkään hirmuisesti siitä pienestä helinästä ja tunnusta kaulaa vasten, kun nämä heiluvat. Korvikset ovat todella kevyet, yksinkertaiset ja silti melko juhlavat. Valmistumisensa jälkeen nämä olivat korvissa päivittäin monta viikkoa!


Loppuiskohan tää koruilujumi pikkuhiljaa? Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä, ettei energia ole jotenkin riittänyt hopeahommiin. Näitä oli kuitenkin tosi koukuttavaa ja kivaa tehdä - ja oli kivaa kun sai jotain valmiiksi!

torstai 17. marraskuuta 2016

FireSpitterin turkkilainen

Mä olen ihastunut värttinöintiin, ihan suorastaan rakastunut nyt kun sain ekan turkkilaisen värttinäni. FireSpitter ystävällisesti pyynnöstä väkersi mulle pinkin sellaisen. Ihana, ihana, ihana. Jostain syystä en nyt onnistu Etsystä löytämään hänen kauppaansa, vaikka käyntikortissa Etsy-kauppa mainitaankin.

Tämä värttinä on kevyehkö, noin 24 grammainen. Kara koivua, siivet saarnia ja pinta pinkkiä maalia, ja Lanitiumin BFL:ää näytenöttöseksi. Huomatkaa, kuinka FireSpitter oli valinnut värin sopimaan värttinään!


Värttinä pyöri kuin unelma jopa mun taitamattomissa aloittelijan näpeissä. Tykkään ihan hirmuisesti siitä, kuinka kauniiksi kilpikonnapalleroksi langan saa varastoitua. Tällaisesta neligrammaisesta pikkumäärästä nyt ei saanut kovin näyttävää kuvaa...


Pystyn värttinöimään vain muutaman minuutin kerrallaan ennenkö koko yläkroppa menee jumiin. Parin session jälkeen sain muutaman metrin ohutta säiettä, WPI on noin 45. Tämä jäänee varmaankin kertaamatta, sillä ei mulla ole näin pikkuiselle määrälle käyttöä.

BFL:ää suositellaan aloittelijan kuiduksi, se on kuulemma pitkäkuituisena helppoa. Olihan se helppoa, mutta ehkä mun täytyisi tehdä se loppuun asti ennenkö osaan sanoa tykkäänkö lopputuotoksesta. Mun käsissä se jäi jotenkin karvaisen oloiseksi.

Ah, huomatkaa kuvausalustana oleva Westknitsin huivikirja! Tämä oli sellainen Pakko Saada -ostos. Mulla on ollut jonossa useampikin Steppen huivi, ja nyt suorastaan säästin, kun tilasin syksyn uutuuskirjan Titityyltä.


Nyt odotellaan kiihkeästi vuoden kohokohtaa, viikonlopun kässämessuja Tampereella. Lupauduin töihin tekemään invistä sekä lauantaina että sunnuntaina, jotta pääsen huomenna rilluttelemaan. Toivottavasti sieltä löytyisi ihkun pihkuja indievärjättyjä kuituja. Ne ovat ainoana asiana ostoslistalla, kaikki muu on heräteostosta. Toisaalta heräteostokset ovat aina niitä kaikkein parhaita hankintoja...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Mun neonpinksu

Samalla kun pyysin että Miss Mathilde tulisi kotiin, tilasin sille tekemistä World of Woolista. Kotiin tuli merinoa erilaisina väripaketteina ja jonkun verran kokeilukuituja eri lammasroduista. Ekana rullalle pääsi pinksu paketti.


Kuituna värit näyttivät oikein kivoilta, mutta en tiijä, mitä kehrätessä tapahtui. Vaaleimmasta väristä tuli jotenkin tunkkaista ja sameaa. Seuraavasta väristä tuli jotenkin ihan neonia, oikein yliviivaustussineonia. Vika väri olikin sitten justiinsa sellainen magenta kuin pitikin. Ei ne vaan jotenkin nyt istu yhteen. Kuvassa värit näyttävät paljon sointuvammilta kuin liveänä.


Kehräsin pikkutopsin yhdelle säikeelle sekoitellen vähän värejä mininöttösten vaihtumiskohdissa. Tässä kokeilin ekan kerran myös navajointia, koska halusin värien vaihtelun olevan melko tarkkarajaista. Navajointi (ketjukertaus) oli itse asiassa hirmuisen paljon helpompaa ja rentouttavampaa kuin mitä etukäteen kuvittelin.


Lanka on osin alikehrättyä. Säie on luullakseni niin tiukkaa että soi, joten en oikein uskaltanut tehdä kehräyskierrettä tarpeeksi. Pelkäsin, että koko vyyhti vetää ihan sykkyrälle. Loppupesun jälkeen vyyhti roikkui kuitenkin suunnilleen suorana. Strategiset mitat ovat noin  511m/203g ja WPI lienee kutakuinkin 12.


Kerrankin sain lankaa sellaisen määrän, että tästä voi oikeasti neuloa jotain. Tästä tullee isona joku kiva liukuvavärinen huivi, shaali, shlanketti... Joku semmoinen kaula-, hartia-, kääriytymishässäkkä, tai ainakin osa sellaista.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Miss Mathilde

Syyskuun puolessa välissä kotiin saapui odotettu uusi perheenjäsen, Miss Mathilde. Neiti on lähtöisin Hollannista, mutta saapui meille Englannin kautta. Hän on siis Louetin Woolmakersille valmistama pikkuruinen pystyrukki, kaksipolkiminen Bliss.


Tilaaminen kävi helposti, toimitus hoitui hienosti, kokoamiseen meni aikaa 40 minuuttia.


Pikkuruinen rukki siirtyy helposti yhdellä kädellä löhönojatuolin edestä hieman sivummalle ollessaan toimettomana. Ei tämä mikään matkarukki ole, mutta kevyenä ja pienenä kulkee hyvin vaikka auton kyydissä.


Kehruukaveri röhnöttää toisinaan omalla sohvallaan, toisinaan kehrääjän sylissä. On toki hiukan haastavaa harjoitella uutta juttua melkein 40kg koiraa sylissä.


Ensimmäisten joukossa puolalle pääsi huristelemaan keltainen merino, josta lisää juttua sitten joskus aikanaan kun lanka on kasteltu ja kuivattu.


Ekan kerran eläissäni koskin rukkiin :-D Se oli menoa heti, tältä(kään) tieltä ei taida olla paluuta... Ei homma tietysti käy vielä kuin tanssi, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Huomaan nyt jo muutaman vyyhdin jälkeen, että langoistani jää helposti alikierteisiä. Kai senkin aikanaan oppii! Joulukuuta odotan jo kuin kuuta nousevaa, silloin pääsen paikallisen Opiston kehruukurssille. Jeeee!

Tälle koko kehräämishommalle on olemassa perimmäinen tarkoitus ja määränpää, mutta siitä sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Tässä välissä näette vaan lankoja eestä ja takaa ja semmosta. Yrittäkää kestää! Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Persikkakorallisöpistely

Tätä kaksisäikeistä merinolankaa tahkottiin kulkaas monta päivää. Kädet olivat aivan tunnottomat, hartiat olivat jumissa, pää ei kääntynyt. Värttinä pyöri ja pyöri ja pyöri kolme päivää.


Mun piti harjoitella merinoa yhteen toiseen kehruuseen, ja aloitin tutustumisen värttinällä ja World of Woolin pinkin paketin vähiten pinkillä kuidulla. Se oli niin persikkaista tai korallista ja mulle niin epätyypillisen väristä, jotta siihen piti sekoitella vähän saman virman harmaata. Pinksupaketista löytyi sitten mulle sopivia pinkkejä ja magentoja, jotka on sotkettu toiseksi langaksi.


Lopputulemana oli kaksisäikeistä lankaa, noin 170m ja noin 70g. Succaplokin kontrollikortin mukaan langasta tuli 'hieman vaihtelevaa', WPI 8-16, eli vaihtelua löytyy fingeringistä araniin :-D Paksuudeltaan/juoksevuudeltaan lanka on keskimäärin 250g/100m. Olen tähän lankaan itse asiassa kovin tyytyväinen. Nätimpi tää on kuin ekat rukkikehruut. Tulette vielä näkemään...!

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Knick #2

Olin neulonut pikkuisen Geckolino-huivin 2015 keväällä. Vuotta myöhemmin heräsin huomaamaan, että en ole käyttänyt huivia yhtään kertaa. Sen istuvuudessa kaulalle on jotain kummallista, joten en halunnut antaa sitä kelleen muullekaan riesaksi. Samaan syssyyn Mhii teki uusintaversiota Knickistä (rav-ohje).


Ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin purkaa Geckolino ja käyttää Baba Jaga paremmin. Siihenhän ei kuulu mitenkään se, että samaan aikaan puikoilla oli mun ensimmäinen Knick, joka jäi vähän turhan lyhyeksi. Täysin aivotonta neulontaa, mukava matka- ja opiskeluneule. Pinnasta tykkään edelleen kuin hullu puuurosta, siitä vaan tulee niin kaunista.


Tähän versioon halusin myös hienot raidat, poolingista kai puhutaan. Ei sitten ollut mulle helppoa. Yritin netistä etsiä ohjeita, mutta kun termit ovat hukassa, niin se oli vähän hankalaa. Aloitin huivin lukemattomia kertoja eri silmukkamäärillä ja eri puikoilla, eri kohdasta lankaa ja vaikka mitä. En vaan osaa etsiä mokomaa taikayhdistelmää jolla olisin saanut huivin raidoittumaan. Loppuviimeeksi tein aloituksen provisional cast on -tyylillä, 61 silmukalla ja 3,0mm:n puikoilla. Päätin olla välittämättä siitä, etten saa ihan täydellisiä pitkittäisraitoja.


Kyllähän raidoista ihan mukiinmenevät tuli, mutta jokunen silmukka tai kaks vaeltelee sinne tänne. Tämän neulominen ei ollut ihan niin vaivatonta kuin mitä pintaneule antais ymmärtää. Kiristelenkö tässä, löysäilenkö tuossa, nyt mustaa on puoli riviä, mitä mä teen...? Vaan hyvä siitä tuli. Paljon on ollut jo käytössä, vaikkei nyt tiukkakierteisenä merinona ole mitään ekstra-super-lämmintä tai -pörheää. Kiva huivi eniveis.

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Kalaverkkoa kaulalla

Näin jossain kaupassa Ioanna Kourbelan monikäyttövaatehässäkän. Ne ovat siis sellaisia, mitä voi kietoa päälleen suunnilleen sadalla miljoonalla tavalla. Sellaisia, että aamulla myöhästyy töistä, kun pitää ohjevideosta alkaa kurkkia, kuinka vaate ylipäätään puetaan päälle.

Sitten tietystinnii halusin neuloa itselleni jotain samalla idealla. Ekana oli mielessä Martina Behmin Shrug&More, mutta joku siinä tökki. Valitsin sitten mallikseni kalaverkkokaulahuivin, Sleeveless in Vancouverin. Mietin kyllä hetken hihallistakin versiota, mutta päädyin kuitenkin tähän.


Lankavaihtoehtoja ei löytynyt kaapista juuri mitään. Olen siinä tilanteessa, että kaapissa on yksittäisiä keriä sukkalankaa, kaksi määrättyä paidallista ja loput paita-/takkimäärät ovat samaa väriä kuin mistä on jo neuleita. Ainoa yksivärinen vaihtoehto oli siis kaksi vuotta hillottu Artesano Definition Sock Yarn petroolin värisenä. Ei paha. Tosin jossain matkan varrella tajusin, että tähän menee kolme (3!!) vyyhtiä lankaa, joten yksivärisyyden sai unohtaa. Nappasin toiseksi väriksi syksyisen Cascade Heritagen sukkalangan tuollaisena punertavan rusehtavana. Muuten ihan hyvä, mutta olis se pelkkä petroolikin riittänyt - ja silloin tätä huivia ois voinut käyttääkin jonkun vaatteen kanssa! Ja kumpiakin lankoja jäi reilusti yli. Huoh.


Harmitti, kun ainoat metalliset 3,5 mm:n puikot olivat muualla kiinni. Jouduin aloittelemaan tätä puisilla puikoilla, ja mulla ei vaan lanka luista niillä. Pitää ehkä satsata lisäkokoihin Zingeistä.

Noh. Kun olin neulonut selkäosan ja vähän etuosaa, totesin selkämyksen olevan himpun liian kapea mulle. Kädentietkin olin neulonut himpun liian pieniksi. Purin siis koko höskän ja aloitin omilla suunnitelmilla uudelleen. Sama lanka, nelosen Zingit, koko L.


Tään neulominen oli niiiiin tylsää ja niin puuduttavaa ja yök-yök-yök. Pakko tää oli kuitenkin tikutella lopputuloksen siintäessä silmissä. Kiva tästä tuli, oikein kiva. Toista kertaa en kuitenkaan tähän lähde, en. Tylsä pinta neuloa, koko ajan 'liian samaa' mutta kuitenkin sellainen, että sitä ei voi neuloa täysin katsomatta. Puuduttava kokemus, joka otti aikaa monen monta viikkoa. Enkä ole käyttänyt tätä vielä kertaakaan. Saas nähä miten käy.


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Having Hope

Keväällä kuulin, että paljon mielessä olleen ihmisen kertaalleen voitettu syöpä on levinnyt. Emme ole niin tuttuja, että voisin tehdä mitään konkreettista täältä kaukaa. Jollain tavalla halusin kuitenkin kertoa hänelle, että hän on ajatuksissani päivittäin.


Mitäpä sukankutoja muutakaan tekisi kuin ottaisi sukat puikolle (2,25mm). Ohuet, kauniit, pehmoiset sukat. Ajatuksella ja rakkaudella neulotut. Malliksi valikoitui se ainoa mahdollinen: Diane Mulhollandin Having Hope -malli.

Halusin sukkiin ehdottomasti vihreää, sillä sen sanotaan olevan sydämen väri, tasapainoinen, tervehdyttävä ja virkistävä. Lanka on tilattu ihanuusjemmaan kolmisen vuotta sitten Neuleunelmia-nimisestä kaupasta. Se oli hieman höttöisen oloista neuloessa, mutta toimi ihan hyvin. Vyyhdillä vihreä oli paljon intensiivisempi ja vihreämpi kuin valmiissa sukassa. En tiennyt yhtään kuinka väri neuloutuisia, läiskittyisi tai raidoittuisi. Ajattelin ottaa vastaan mitä tuleman piti.


Samoin tein ohjeen kanssa. En oikeastaan edes katsonut kunnolla palmikoiden kulkua, en lukenut etukäteen ohjetta, en selvittänyt lyhenteitä tai tekniikoita. Päätin ottaa ohjeen haltuun rivi kerrallaan. Se näkyy esimerkiksi kantapäässä, joka ohjeen mukaan tehdään vahvistettuna, mutta mä posottelin epähuomiossa sileää.


Malli ja lanka eivät olleet ihan täydelliset toisilleen. Malli söi langan väritystä ja väritys mallin palmikoita. Mutkia oli välillä matkassa, palmikot kiertyivät väärin ja uudet lyhenteet ohjeessa aiheuttivat hämmennystä, pysähtelyä ja opettelua. Jossain kohtaa mietin, että puranko sukkaa väärän palmikonkierron takia. En tahtonut ottaa takapakkia, vaan ajattelin, että pieni takaisku saa näkyä sukassa. Pirskatin ohuilla HiyaHiyan Sharpeilla etusormi tökkiintyi verille ja silloin ärräpäitä sateli. Näistä tuli jotenkin kummallisella tavalla koko elämän vertauskuva. Nää sukat tarvitsevat aika isot saappaat, ja sellaiset saajalta löytyy.

Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen olisi tarkoitus palata ruotuun blogin suhteen. Päivätöissä on ollut melko hektistä ja se on vienyt mehut ihan totaalisesti. Onneksi asiakkaat ovat maailman ihanimpia <3 Täällä on vietetty Pappakoiran 14-vuotissynttäreitä, hoivattu Setämiähen vaurioitunutta varvasta, neulottu ja kehrätty. Hitupikkuisen koruhommiakin on taas aloiteltu. Kyllä tää tästä! Ihania syyspäiviä kaikille!

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Perussukka twistillä

Tour de Socin puristuksen jälkeen odotin innolla, että pääsen tikuttelemaan ihan pelkkää perussukkaa. Nautinnollista neuloa ihan aivotonta kaaviotonta sukkaa, joka ei vaadi minkäänlaista miettimistä. Se on kuulkaas ihan meditointia se.


Langaksi nappasin krapilla värjäämäni vaaleankirjavan Hjerte sock 4:n ja puikoiksi HiyaHiyan 2,25mm:n pyöröt. Langasta piti ensin tulla tourin vikan etapin sukat, mutta sitten skippasinkin koko etapin.


Pikkuista twistiä piti kuitenkin olla, sillä ihan pelkkä sileä oli himpun verran tylsää näiden kesän vääntöjen jälkeen. Tein koko sukkaan 'uneven ribbingiä' jalan päälle ja varteen.


Tällainen 2x2 -joustin oli tosi hauskan näköistä. Tykästyin siihen itse asiassa kovinkin paljon.

  • 1. kerros [k1] *k1, p2, k1, rep from *
  • 2. kerros  [k1] *p2, k2, rep from *

Sukkaa tikuttelin 58 silmukalla, sillä tarkoitus oli saada itselle sukat. Käyttösukkavarastot nimittäin alkavat huveta, olen vissiin kävellyt niitä puhki. Hienostelusukkia kyllä löytyy, mutta höpsönä en raaski käyttää jotain TDS15 silmäsukkia arkikäytössä.


lauantai 27. elokuuta 2016

Pappa on arponut

Perjantain sadepäivän kunniaksi meillä on vietetty toimintahetkeä toisen koiruuden kanssa. Tehtävänä oli arpoa minua ahkerampi käyttäjä hopeiselle langanohjurisormukselle.


Arvontaa oli hauska toteuttaa kohta 14-vuotiaan Pappakoiran kanssa. Ensinnä kahdesta pallerosta valittiin monesko seuraavan kierroksen palleroista kertoisi voittajan.


Pappakoira tarkisti molemmat paperimytyt. Sitten hän poistui paikalta. Pienen suostuttelun ja lahjonnan jälkeen hän palasi, otti toisen palleron, heitti sen matkalla suustaan ja kävi vaihtamassa sittenkin toiseen palleroon.


Siinä luki 2, joka tarkoitti sitä, että seuraavan kierroksen myttypalleroista toinen kertoisi voittajan. Pappakoiran takia kaikki pallerot siis piti tietysti kantaa Mammalle, jotta pikkumiehellä olisi Suuri Tehtävä.

Seuraavalle kierrokselle askarreltiin kahdeksan myttyä, vaikka arvontaan osallistuikin vain neljä (4) henkeä. En viitsinyt sataa lappua tehdä, olisi Pappakoiralta loppunut kunto kesken - ja Mammalta rullatessa neljää kommenttia kunnes selviää sadas kierros...


Pitkällisen tarkastelun jälkeen mytyistä valikoitui numero viisi.


Arpaonni eli Pappakoira suosi siis Huopatossusta! Onnea, Huopatossunen!

Met kiitämmä, meillä oli hauska touhutuokio pikkumiehen kanssa!


Ai niin, onhan täällä neulottukin monta riviä, ainakin 40 krs! Kaulahuivia, tai hihatonta hihatinta tai jotain sellaista pukkaa. Ei puutu kuin pari metriä enää!