Kukka kuin kukka

Kuten kuvista näkyy, tämän sormuksen olen tehnyt ajalla ennen lunta ja miljoonaa pakkasastetta. Tahtoisin nämä lämpimät ja sateettomat päivät takaisin...

Villiruusu on tilaajalle The Sormus. Nyt minun piti saada aikaan jotain hyvin villiruusumaista, mutta tietenniin erilaista. Meillä kun ei kopioida, vaan otetaan vaikutteita. Sormus tuli tehtäväksi kokonaan hopeisena. Rungon taivuttelin millisestä ja lehdykkäiset kipertelin 0,6 mm:n levystä. Toivoakseni levy ei ole liian ohutta tavaraa, kun kyseessä on kuitenkin suurehko sormus.

Pyöreät lehdykät harjasin mattaisiksi ja lisäksi reunustin ne jämäkämmiksi ohuella hopealangalla. Mattaamisen toivon vähentävän käytössä tulevia naarmuja, joita tällaiseen isoon levypintaan tullee väistämättä. Halusin sormukseen tiettyä kolmiulotteisuutta, joten nostin päällimmäisiä lehdyköitä ylemmäs välipalalla. Voitte uskoa, että juottamisessa oltiin jännän äärellä. Yhdellä juotoskerralla kaksi paria aiemmin juotettuja lehdykkä+reunus -pareja, välipala, runko, kiven istukka ja kastepisarat. Vajanainen hermorakenteeni ei olisi kestänyt useampia juotoskertoja. Huh heijaa, oli vähän hikikarpaloita otsalla.

Kiveksi valikoitui kahdeksanmillinen turkoosi, se matkasi mulle tällä kertaa Israelista. Se sai vierelleen muutamia herkkiä kastepisaroita.

Sormus on hyvin näyttävä ja melko suurikin, kolmesenttinen halkaisijaltaan. Sitä on tarkoitus käyttää keskisormessa, mutta käsikuva on nyt sattuneesta syystä meikäläisellä jossain muussa sormessa. Mun nakkisormiin ei mahtunut muualle :-D

Itse asiassa tykästyin tähän malliin oikein erityisen kovasti. Voipi olla, että tästä täytyy joskus tehdä itsellekin oma versio. Sen aika on tosin vasta sitten, kun juottamisesta syntyneet hikipisarat ovat kuivuneet otsalta...