Mieleistä raitasukkaa

Päätin, että haluan muuttaa lankavarastoani johonkin nykyisestä poikkeavaan suuntaan. Tahtoisin sen sisältävän vain ihanuuslankoja. Siellä saisi olla pehmeitä, kauniita, mieleisen värisiä rakkauslankoja. Nyt isoimman osan varastosta käsittävät itsevärjätyt Nallet. Niillä on ollut helppo ja halpa aloittaa niin neulomista kuin värjäämistäkin. En ole raatsinut investoida mihinkään kalliisiin lankoihin, koska pilaamisen todennäköisyys on ollut valtavan suuri.

Nyt kuitenkin huomaan, etten halua ottaa puikoille sitä vihervän ruskeaksi värjättyä Nallea, en vaan tahdo. Senpä takia päätin, että nyt neulotaan vähintään joka toinen juttu näistä ei-niin-ihanista langoista, katalyyttilangaksi voi valita jotain kivaa lisäksi. Neuleet voivat hypähtää vaikka lahjalaatikkoon tai hyväntekeväisyyteen tai minne tahansa. Kaikki lähipiirissä kuitenkin käyttävät nallesukkia kuten itsekin teen, joten lähipiiri ei millään tavoin joudu kaatopaikaksi! Toisekseen haluan, että langat mahtuvat niille varattuun kaappiin, jotta saan toisen kaapin ompelutarvikekäyttöön. Nyt ompelutarvikkeet ovat laajentaneet reviiriään makuuhuoneeseen - ja siitä en tykkää.

Näihin raitasukkiin valikoitui alunperin vain Schoppel-Wollen Zauberball värissä 2081. Yksinään se oli vähän tylsää, joten päätin raidoittaa sen lupiinin varsilla värjäämälläni kirkkaankeltaisella Nallella. 2,5 mm:n pyöröillä tikuttelin. Koska olen tapellut nyt mieluisen kantapään kanssa, rukkasin silmukkamäärää normaalia isommaksi (60s). Näin pääsin tikuttelemaan kantapäät suuresti tykkäämäni TiiQ:n Virrat-sukkien ohjeella. TiiQ:lla kaikki on aina loppuun asti mietittyä, joten tämän symmetrisemmäksi kantapään eri puolia ei voi saada. Kiilakin on mukavasti piilossa pohjan puolella.

Jotenkin alkoi tehdä mieli pitkempää ja pitkempää sukkaa, joten pitkät niistä sitten tulikin. Tykkään kovasti. Blokkaamaan en näitä ehtinyt, enkä kuvaamaan ennen käyttöä. Nää vaan piti saada jalkaan heti, joten te saatte nyt nyppy- ja nukkakuvia.

Raitojen vaihtumiskohdasta en edelleenkään saa huomaamatonta. Tämä edelliskerroksen ekan silmukan nostaminen ja yhteenkutominen toimii kuitenkin riittävän hyvin. Kerrankin muistin tehdä kantapäät niin, että langanvaihtokohta jää sisäsyrjälle kummassakin sukassa. Joskus sen muistaminen on toooosi vaikeaa.

Näistä tuli kyllä kertakaikkisen omaan jalkaan ja makuun sopivat sukkaset. Ne ovat päässeet pari kertaa ihan töihinkin asti ulkoilemaan, vaikkei työvaatekoodiin todellakaan kuulu villasukat.

Harmaata pertsaa

Mua nyt jotenkin vainoaa tämä oman, hyvän perussukan ohjeen metsästys. Sellainen, jossa ei tarvitsisi yhtään miettiä mitä tekee, senkun posottaisi vaan ulkomuistista ja aina tulisi hyvä. Näissä sukissa kokeilin Davidin kärjestä aloitettujen sukkien reseptiä. Niistä tuli ihan ookoo sukat, ei mitään vikaa sinänsä. Mutta eihän perussukat nyt mitkään ihkusukat ole, ei tietenkään.

Tällä kertaa lankana oli Regian Active, eli se vuoden-parin takainen ihmeellinen avaruuslanka. Langan sanotaan olevan erityisen lämmintä ja jalat kuivana pitävää. Ostin lankaa aikanaan muutaman kerän, mutta sain siitä tehtyä vain yhdet kummallisuussukat, joten käyttökokemusta langasta ei itseltä löydy. Melko ärsyttävän halkeilevaa neulottavaa mummiälestä. Puikoiksi nappasin 2,5 mm:n ChiaoGoon pyöröt, kun sattuivat olemaan sopivasti nojatuolin käsinojalla lojumassa.

Näettehän tuon iloisen kirjavan kirjoneuleen varressa? Päätin, että tämäkin peikko pitää selättää, kirjoneulepeikko siis. Lankadominanssin valitsin tietty väärin, ja varrestakin tuli vähän kireä. Kontrastia olisi saanut olla rutkasti enemmän. En jotenkin vain jaksanut mälvätä näiden kanssa, kun halusin ne vain pian pois puikoilta. Mitähän ihmettä mä keksisin noista lopuista langoista... Ehkä teen yhdet oikein pitkät sukat, jolloin saa tungettua loput Activet niihin. Inspiraatioksi voisin ensin väsätä hopeasta sellaisen langanohjurisormuksen! Jossain veispuukin ryhmässä sellaisen bongasin, ja nyt haluan sellaisen ehdottomasti itselleni!

Koirapari Balilla

Näiden riipusten tarina on hauska. Joskus puoltoista vuotta sitten kävi mielessä, että haluan tehdä yhdelle asiakkaalle riipuksen hänen koirastaan. Ajatus jäi hautumaan ja hävisi muiden ideoiden alle, mutta ei silti jättänyt mua rauhaan.

Alkuvuodesta 2016 se jotenkin taas nousi pinnalle ja aloin työstämään ideaa. Totesin, että kahdesta koirasta ei voi valita vaan toista. Kaksi koiraa yhdistettynä yhteen riipukseen on aivan liian suuri koruksi. Päätin siis tehdä kaksi erillistä riipusta.

Sahailin ja viilailin. Juottelin. Kaiversin. Hioin kaiverruksia pois. Patinoin. Poistin patinaa. Päätin ensin kullata - ja sitten jättää kultauksen pois. Varsin mälväämistä siis :D Idea kun ei ollut vielä siinäkää vaiheessa päässäni selvä, niin nuo työvaiheetkin vähän elivät.

Yhtenä päivänä asiakas tuli käymään päivätöissäni ja kertoi lähtevänsä synttärihumua karkuun Balille. Kolmen päivän päästä. Mikä ajoitus! En edes tiennyt moisista synttäreistä. Sain kuin sainkin riipukset valmiiksi ja ehdin toimittaa ne ennen lentokentälle lähtöä.

Ei niistä ihan sellaisia tullut kuin mitä mielessäni ajattelin. Taidot eivät kohdanneet visiota. Minusta näistä ei tullut ollenkaan esikuviensä näköisiä, mutta mä olenkin asiasta nipo. En esimerkiksi koskaan voisi ottaa mitään muotokuvatatskaa, kun yhden viiksikarvan väärä asento pilaisi koko kuvan. Vaan ihan hyvä, että loppurutistus meni kiireellä aikataululla, niin en jäänyt mälväämään näiden kanssa koko loppukevääksi. Synttäritkin oli hyvin juhlittu parhaassa seurassa, ja reissukaverit elikkä riipukset oli tunnistettavan näköisiä. Kuulemma.

Back to Basics

Mä olen nyt ollut ihan hukassa sukkieni kanssa. Joo, ohjeesta neulon ihan hyvät sukat. Fiss Kiss Lip Heel -ohjeella neulon ihan hyvät sukat. Mut nyt kaikki muut kantapäät ovat olleet ihan hukassa. Jotain piti keksiä, kun mitään silmukoita en todellakaan ala nostelemaan kantalapun reunoista.

Ravelrystä bongasin yhdenmoisen perussukan ohjeen ja päätin opetella homman uudelleen. Langaksi nappasin valmiiksi kerällä olevan Fabelin, joka on lojunut lankalaatikossani varmaankin kolme vuotta. En kyllä ihmettele, sen verran kaamea väritys tässä langassa :D Puikot vanhat tavan mukaan kakkoset, vaikka ne tekevätkin reikiä sormiin turhan helposti.

Loppuviimeeksi tuo väritys on sileässä sukassa ihan hauska. Kantapää on ihan ookoo. Taisin kumminkin tehdä terästä himpun liian pitkän, joten sukka ei istu ihan täydellisesti. Hyvä käyttösukka siitä tuli!

Ohjeessa vain oli kantapään osalta mun päälle vähän ongelmaa. Asia ookoo, jos teen justiinsa ohjeen silmukkamäärällä. Vaan jos otan jonkun muun määrän, niin en tiedä, neulonko aloittaessa esmes 2s yli keskivälin, 2/3 koko silmukkamäärästä tai jotain ihan muuta... Nuo lukemat nyt oli ihan stetsonista heitty, ei niillä ollut mitään tekemistä ohjeen kanssa :D Mulle pitäis olla sellainen kantapääresepti, jossa ei ole tarkkoja silmukkamääriä.