sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Laattahommia ystävälle

Mun ystäväni oli vailla rannekorua, ihan tietynlaista. Siinä piti olla pyöristettykulmaisia neliöitä, neliöissä ympyrä ja neliöt toisissaan lenkeillä kiinni. Normaalisti en olisi lähtenyt tekemään tällaista hommaa, se on mulle aivan liian säntillistä. Rakas ystävä on asia erikseen. Kun hän sellaisen haluaa, hän sellaisen saa. Nin kerta.

Palikat tein 0,8 mm:n levystä. Kiinnityslenkit ovat 1,2 mm:n langasta. Jatkoketjun palaseen laitoin kiinni vielä sulatuspalleroisen, jotta jatkoketju asettuu nätimmin ja ranneke on helpompi laittaa itse kiinni.

Pinnan harjasin, jotta käytössä tulevat naarmut eivät ottaisi silmään samalla tavoin kuin peilipinnalle kiillotetusta levystä. Ystävä tykkäsi, onneksi.

Nyt mulla alkaakin hirmuisen vieroitusoireet. Opiston hopeakurssi jäi kesälomalle, eikä mulla ole tälle vuotta yhtään kesäkurssia. Saas nähdä osaanko koruja itekseni enää tehdäkään, vai meneekö sukan kutiloimiseksi koko kesä. Ei se paha asia olis sekään.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Jättiläisölkyt

Ravelryssa törmäsin 'yhden kerän ihmeisiin' eli ohjeisiin, jotka saa toteutettua niistä yksinäisistä orpokeristä, joita ainakin minun varastostani löytyy vaikka kuinka paljon.


Onhan noita ohjeita etsittävissä muutenkin, mutta nämä olivat suomalaisten tekemiä ja keväällä 2016 julkaistuja.

Porukasta nousi heti sukka- ja toe-up -fanille esiin Ölkyt (rav-ohje), vaikka en oikein pidäkään leveistä nurjista pinnoista. Tässä palmikko ja palmikon vaihtuminen varreksi kiehtoi, samoin kuin kiilan neulominen jalan päälle. Ohjeessa ehdotettiin sukkien neulomista yksi kerrallaan, sillä silmukoiden venkslaamista puikolta toiselle oli jonkin verran. Ratkaisin asian niin, että neuloin muutoin TAAT (two at a time, kaks kerrallaan), mutta muutamat kerroksen kudoin eri puikoilla.


Tarkoituksena on edelleenkin hävittää noita vihervän kellervän kukertavia Nalleja, joten puikoille päätyi jättitattarella värjättyä vuosikertakamaa. Vaikka langat on säilötty laatikoissa ja laatikot kaapissa, oli väri muuttunut melko paljon. Nyt se oli tuollaista kullankeltaista, ihan ookoo väristä. Puikoiksi valikoitui 2,5 mm:n pyöröt vanhan tavan mukaan.


Sukkia oli ihan kiva kutoa. Tosin yhdelle kaaviolle ei oltu ohjeessa selostettu paikkaa, joten kehittelin sen ihan itse. Kyllä se sinne päin ainakin meni, luulen :-D


Vasta neuloessani tajusin, että palmikot kiersivät samaan suuntaan molemmissa sukissa, sama pulma kuin muutoin niin ihanissa Soulmates -sukissa (rav). Jos joskus neulon nämä uudelleen, niin palmikoiden suuntaa pitää vaihtaa toiseen sukkaan ja osa lisäyksistä tarvii tehdä jollain ohjeesta poikkeavalla tavalla. Etu- ja takareunasta neulomalla tehtävät lisäykset eivät ilahduta mun silmää tässä kohdassa. Kauheeta kun mä oon kranttu, etenkin kun en ite osaa suunnitella yhtään mitään.


Nämä sukat tein suoraan lahjuslaatikkoon. Tähtäsin kokoon 38, ja lopputulos oli jotain 37-38. Hyvin kävi siis! Pyydän anteeksi kaameita kuvia. Sopivan kokoista mallijalkaa ei ollut saatavilla.


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Rinkuloista riipuksia

Keväällä kerran koruilu jumitti. Jumitti mukamas oikein pahasti. Kun jumittaa, niin sitten tehdään jotain oikein helppoa, jotta päästään taas jutun juonesta kiinni. Mä aloin yhdistellä pöydällä toimettomina ja ylimääräisinä lojuvia renkaita.


Parin juotoksen, kipertämisen, uudelleen juotoksen, aihioiden romahtamisen, uudelleen muotoilun, patinoinnin ja kiilloituksen jälkeen rummusta putkahti pari riipusta ja korvikset. Ei todellakaan mitään haastavuuden multihuipentumia, mutta ihan kivoja kesäjuttuja kumminkin. Yks riipus ja korvikset jäävät itselle käyttöön ja loput saavat lähteä maailmalle.


Osan kipertelin kahteen kerrokseen, osan kolmeen. Ripustukseksikin laitoin vain lenkin pyöreänä tai soikeana, en tehnyt edes 'oikeita' riipuslenkkejä. Vaijerissa, ketjussa tai nauhassa roikkuvina mukavia ja keveitä kesäriipuksia, eikö vain?


Koska lenkkejä pyöri vielä ylimääräisinä, tein muutamista korviksetkin. Voishan noihin laittaa kiviä tai helmiä roikkumaan vielä nuista alalenkeistä, mutta taidan nyt pitää nämä ihan hopeisina. Saahan killuttimia lisättyä myöhemminkin jos siltä tuntuu.


Kiitos ja kumarrus. Tämä lähtee nyt valmistautumaan pappakoirien 14-vuotissynttäreille. Tosin molemmilla papoilla syntsät ovat vasta syksyllä, mutta kun syksyn tilannetta ei tiedä kukaan. Parempi pilettää pappojen kanssa nyt jo, ihan vaan varmuuden vuoksi. Pitäkää mukava viikko!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vihkikimppu hopeasta

Metallikässymies oli jonkin viikonlopun kurssilla väkerrellyt ihastuttavia kukkasia hopeasta. Niistä ei nyt ole kuvia, mutta uskokaa vaan, että olivat tosi kauniita. Niistä muistui mieleeni vuosia aprikoimani kukkaryöppysormus, jonka tekeminen oli viivästynyt ja viivästynyt ja lopulta unohtunut. Nyt päätin tarttua toimeen.


Tämän kanssa voi vain istua kauniisti ja mihinkään koskematta, sillä runko on äärettömän hento. Tässä se ei haittaa, ei ollenkaan.


Sisusta on kuvioitu pikkuisella vasaralla ja patinoitu mustapatinalla.


Kallat on tehty ohuen ohuesta puolimillisestä levystä. Runko ja heteet (vai emit?) ovat vain millin ohuesta langasta. Rungon vahvistukseksi olisi toki voinut laittaa vähän tymäkämpääkin tavaraa, mutta nyt en tahtonut.


Mä rakastan kalloja, etenkin valkoisia kalloja. Tiedän, että monelle ne ovat hautajaiskukkia, mutta ei mulle. Tai voi ne olla niitäkin, mutta ei pelkästään. Joku vuosi sitten päätettiin Miekkosen kanssa lopettaa 'susiparina' eläminen ja käydä kahden todistajan kanssa kirkkoherranvirastossa pikavisiitillä. Kuvioon sopivasti se oli aprillipäivä. Mukana oli myöskin kolme kallaa.