Vihkikimppu hopeasta

Metallikässymies oli jonkin viikonlopun kurssilla väkerrellyt ihastuttavia kukkasia hopeasta. Niistä ei nyt ole kuvia, mutta uskokaa vaan, että olivat tosi kauniita. Niistä muistui mieleeni vuosia aprikoimani kukkaryöppysormus, jonka tekeminen oli viivästynyt ja viivästynyt ja lopulta unohtunut. Nyt päätin tarttua toimeen.

Tämän kanssa voi vain istua kauniisti ja mihinkään koskematta, sillä runko on äärettömän hento. Tässä se ei haittaa, ei ollenkaan.

Sisusta on kuvioitu pikkuisella vasaralla ja patinoitu mustapatinalla.

Kallat on tehty ohuen ohuesta puolimillisestä levystä. Runko ja heteet (vai emit?) ovat vain millin ohuesta langasta. Rungon vahvistukseksi olisi toki voinut laittaa vähän tymäkämpääkin tavaraa, mutta nyt en tahtonut.

Mä rakastan kalloja, etenkin valkoisia kalloja. Tiedän, että monelle ne ovat hautajaiskukkia, mutta ei mulle. Tai voi ne olla niitäkin, mutta ei pelkästään. Joku vuosi sitten päätettiin Miekkosen kanssa lopettaa 'susiparina' eläminen ja käydä kahden todistajan kanssa kirkkoherranvirastossa pikavisiitillä. Kuvioon sopivasti se oli aprillipäivä. Mukana oli myöskin kolme kallaa.