sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Melkein kiva kantapää

Mulla jatkuu edelleen Nallelankojen hävitys ja perussukan reseptin metsästys. Tähän sukkapariin löysin noin 70 g:n avatun kerän, josta mulla ei ole mitään käsitystä. Se on Nallea, se on itsevärjättyä, mutta mitään muuta tietoa mulla ei tästä ole. Tuommoinen lapsenkakan värinen, ihan hauska sinällään. Vartta jatkoin lepänkävyllä värjätyllä Kujeen paksummalla sukkalangalla. Väri on niin samankaltainen, että vaihtumiskohtaa joutuu livenä oikein tiiraamaan sen löytääkseen, kuvassa vaihtokohta näkyy todella paljon. Hyvin pelitti siis. Luonnonkasveilla värjätyt todellakin toimivat aina sopivasti yhteen!



Tällä kertaa testasin Ravelrystä löytynyttä sukkareseptiä. Ei nyt jotenkin tullut mieleistä kantapäätä, ei. Kantapään kääntö on jotenkin hassun näköinen. Tosin se jää kannan alle piiloon, mutta silti. Lisäksi jossain välissä heitettiin kiekka jalkapöydän päällä, joka sekoittaa mahdolliset raidat ikävästi. Njääh, ei ollut mun juttu. Etsintä jatkuu.



Pintaneuleen nappasin LegacyKnitz-podcastin Suen mainostuksen uhrina. Hän tykkää neuloa Blueberry waffle -sukkia, joten niistä on ollut jonkin verran puhetta. Pinnasta tuli oikein kiva, saatanpa käyttää sitä toisiin tai kolmansiinkin sukkiin.



Näitä kutiloidessa mulle tuli kauhea kiire. Neuloin näitä 2,5 mm:n HiyaHiya Sharpeilla. Tykkään kovasti noista puikoista, vaikka kärki onkin sormeenuppoavan terävä. Näitä neuloessa postiin pämähti paketti, joka sisälsi seitsemät Knit Pron Zingit! Tuli kauhea kiire kokeilemaan niitä. Vielä en ole ehtinyt, mutta jotain kommentoitavaa seuraa sitten aikanaan. Ainakin ne ovat kauniita <3

Näihin olen varmaankin kokeillut jotain tavallisuudesta poikkeavaa päättelytapaa, koska olen ottanut siitä oikein kuvankin... Ei kyllä muistu mieleeen mitään erityistä, joten ehkä se sittenkin on ollut se mun tavallinen JSSBO.



Nyt mulle on käynyt köpsösti noiden podcastien kanssa. Tuin kutomo -podcastiin eksyin ensin, ja sitä kautta sitten vähän sinne ja tänne. Tää on ihan loputon suo... Mistä ihmeestä mä saan päiviin lisää aikaa?!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Knick kaulaan

Ihastuin hirmuisesti Väritykselle kaveriksi tekemääni Bias-huiviin. Se on ollut tosi paljon käytössä. Nyt teki mieli saada jotain vaihtelua, joku toinenkin pitkäkäinen huivi kaulaan huitaistavaksi. Ravelryn ilmaisohje Knick iski ja lujaa, joten se piti ottaa työn alle.

Oisin tahtonut petroolin tai kirkkaan turkoosin tai ärjypinkin. Sopivaa ja sopivan väristä lankaa kumminskaan ei ollut sopivaa määrää. Joo, ihania lankoja löytyy kotoota, mutta vähän liian isoja tai pieniä määriä. Tai väärän värisiä. Valitsin sitten yksinäisen käsinvärjätyn suomalaisen sukkalangan. Fingering-vahvuutta tuo näyttäisi olevan, mutta värjääjästä ei ole mitään muistikuvaa. Vyyhti on makoillut lankalaatikoissa varmaankin kolmisen vuotta.

Puikoiksi otin reilusti ohjeistettua suuremmat eli 4,5 mm:n pyöröt. Kaulahuivia tikuttelin 67 silmukalla parikin iltaa. Aivotonta, tylsää ja palkitsevaa nettisurffausneulomista.

Tykkään tästä pinnasta ihan mielettömästi. Tykkään niin paljon, että toinen tyystin erilainen Knick, on jo Mhiin innoittamana puikoilla.


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Uusia lamppuhelmiä

Muutama viikko sitten käytiin plikkojen kanssa pitkästä aikaa Lea Swantzin helmistudiolla Nuutajärvellä. Käden liike ja kaikenmoinen koordinaatio oli hukkunut jonnekin pitkän tauon aikana. Onneksi se ei tässä(kään) hommassa haittaa - pääasia on se, että on kivaa. Lasi on aina kaunista, vaikkei lopputulos useinkaan ole sitä mitä ennen aloittamista kuvittelin.

Tällä kertaa helmiä tuli tehtyä kohtuullisen vähän. Tarkoituksena oli käyttää mahdollisimman loppuun jo olemassa olevat lasit. Siinä kävikin niin, että mun tuli hamstrattua vähän lisää lasitankoja... Mikä ihana tekosyy mennä uudestaan Lealle!

En mä oikein mitään osaa näistä helmistä kertoilla, kun en tunne tekniikoita enkä erikoislaseja tai muutakaan. Antaa kuvien puhua. Tässä kuvassa majailevat kaikki tekemäni helmet lintuja lukuunottamatta.

Nämä helmet lähtivät väristä. Suunnittelen tekeväni Veera Välimäen Leap Year Cardiganin Wollmeisen Möhrchenistä ja Tollkirschestä. Täytyyhän takkiin olla sopivat korut. Nyt on jo langat ja helmet, takki ja koru ovat vain aloitusta vaille valmiit.

Ei mitään käsitystä, että mitä näistä piti tulla... Tai miksi tuollainen väri, kaikki eri kokoisia, eri muotoisia, eri lailla kuvioituja... Kyllä näistäkin joskus jotain tulee! 

Piia oli edelliskerralla tehnyt läpinäkyvästä lasista ilmakuplahelmiä. Ne olivat niin kivan poksahtelevan ja raikkaan näköisiä, että mun piti kokeilla myös. Näistä tuli jotenkin raikkaampia ja kivempia kuin soodamenetelmällä tehdyistä.

Pinterestistä joskus bongasin kivoja pikkuhelmiä, joissa oli kirkkaan lasin päällä pikkuruisia pisteitä. Tahdoin sellaisiakin! Näihin tuli vähän isompia läimisköitä, muoto on väärän vänkyrä, mutta silti tykkään näistä.

Näissä helmissä keltaisen piti vain vähän pilkistää norsunluun jättämistä aukoista. Tuli tehtyä vähän isompia ja venyneempiä aukkoja :D

Putkihelmi on tulossa samaan sarjaan villatakkihelmien kanssa. En oikein tiedä mitä jämiä tähän käytin, mutta pidän väristä todella paljon. Taustalla jämästringereistä tehtyjä helmiä, joista tykkään ihan mielettömästi. Niistä ei olisi tullut yhtään tuollaisia, jos olisin yrittämällä yrittänyt.

Olen ottanut perinteeksi, että joka studiokerralla pöydälle jääneistä jämistä ja räjähtäneistä lasitangon paloista pitää tehdä jämäsydän. Sinänsä ihan hauskaa, koska en erityisesti pidä sydänkuvioista... Tuli ihan hauskoja, etenkin tuo väriläiskäinen viehättää räikeydellään.

Jokaisella kerralla täytyy tehdä myöskin lintu tai pari. Mustarastas on ikisuosikkini, joten siitä tein pari yritelmää. Vaaleiden lintujen lajeista mulla ei ole tietoa.

Kohta lähden kaffittelemaan lamppuhelmiplikkojen kanssa. Emme ole ehtineet yhtään katsastella ja ihastella toistemme helmiä, joten sateinen sunnuntai sopii siihen ohjelmaan täydellisesti. Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Atrimet mukana

Mulla on uus lemppari - taas. Tuntuu niin mukavalta, kun joskus näissä väkerryksissä onnistun tekemään jotain omannäköistä, itselle mieleistä. Toisinaan on hyvä heittää itsekriittisyys nurkkaan, tai vaikka nurkan taa, ja olla tyytyväinen tekeleisiin.


Vanha kurssikaveri halusi luopua hopeisista atrimistaan. Lusikoita mulla jo jonkun verran onkin jemmassa, mutta nyt sain hyppysiini ensimmäiset haarukat. Eivätkä olleet haarukat hinnan kiroissa, lähtivät muutamalla lantilla.


Tästä piti tulla jotain ihan muuta kuin mitä siitä tuli. Tai siis sormus piti tullakin, mutta ihan toisen näköinen. Siihen piti tulla yksi musta kivi ja neljä kirkasta cubic zirconiaa. Ei sitten tullutkaan. En saanut haarukan piikkejä kääntymään haluamallani tavalla. Vaihdoin sitten suunnitelmaa lennosta.


Olin Laiskimus jaakkimus ja menin sieltä missä aita on matalin. Taivuttelin piikit juuri siten kuin ne halusivat mennä, en oikonut tai hiulannut tai yrittänyt uudelleen. Teen sitten seuraavasta alkuperäistä ajatusta paremmin vastaavan.


Tästä tuli tosi hauska. Tykkään mielettömästi noista kikerryksistä ja spiraaleista. Painavahan tää on, mutta eipä tarvi lähteä illalla punttisalille rehkimään - ihan kuin mä muutenkaan kävisin :D Ihan mun näköinen sormus!