sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Tour de Sock #2 / I Remembered It Again

Luulin kakkosetapin menevän mulla tyystin plörinäksi. Toiveenani oli, että saisin jokaisen etapin neulottua ennen uuden alkamista. Mulla on riittävästi haastetta siinä, että saan mitkä tahansa fingering-sukat neulottua reilussa viikossa. Julkaisuyön (12.6.16 klo 01:00) jälkeen olin kolme seuraavaa päivää töissä, siitä kolme seuraavaa päivää koulutuksessa neljän tunnin päivittäisillä ajomatkoilla, seuraavat päivät taas töissä. Jäivät sitten vähän roikkumaan nämä sukat.

Lanka oli kyllä valittu ja keritty jo hyvissä ajoin ennen etapin alkua. Neljä tuntia jäi vielä aikaakin! Etukäteisvinkit antoivat ymmärtää, että kyseessä saattaisi olla paljon pieniä palmikoita ja useita kaavioita yhtaikaa seurattavaksi. Päätin, että näistä voisi tulla rakkaalle ystävättärelle sukat, joten valkkasin Inaya Creationsin ihanaakin ihanampaa Glitter Sockia värissä Semisolid Purple. Luulen, ettei ystävättärellä ole ensimmäisiäkään ohutsukkia, glittersukkia tai saatikka sitten merinosukkia. Sellaiset hän on kyllä ansainnut.

Malli oli tosi kiva I Remembered It Again. Neuloskelin sitä kaikessa rauhassa maanantai-iltaan asti.


Sitten keksin, etten tykkääkään varren takaosan kuvioinnista. Päätin korjata sen mieleisekseni, eli joustimeksi ilman kummallisia ruutukuvioita. Plörinäksihän se meni :-D Purin sitten koko sukat ja aloitin alusta.

Jalkaterän päälle kuuluvaa ruudukkoa mietin tosi pitkään. Jotenkin se häiritsee silmää, mutta tyhjänä salmiakki olisi vähän hassu. Hassu oli kuitenkin parempi kuin häiritsevä.


Näistä tuli hänelle hiukan isot, mutta ei haitanne. Mä olin tyytyväinen, että sain etapin päätökseen 6 tuntia ennen dedistä. Mulle on ihan hirmuinen voitto neuloa fingering-sukat miljoonalla palmikonkierrolla tällaisessa ajassa. En olisi uskonut sen olevan mahdollista.

Suomalaisten voittokulku kisassa senkun jatkuu! Hyvä Suomiiiii! Kolmosetappi on ollut menossa tiistai-iltapäivästä asti, ja häkellyttävän monta suomalaisparia on jo valmiina. Nopeimmilla taisi mennä maaliin jotakuinkin 14 tuntia - ja malli on hiukan tavallista vaativampi ainakin mummiälestä. Tällaisessa kilpailussa todellisuudentaju hämärtyy kyllä ihan täysin. Musta tuntuu, että mun neulomisella oon maailman hitain ja sukissa kestää ikuisuus valmistua. Ehdin neuloa tunnin tai korkeintaan pari illassa, ja sukkiin menee yli viikko. Halooo!! Normaalisti mä neulon sileitä ohutsukkia kolme viikkoa tai jotain. Nyt järki päähän ja todellisuus tänne, kiitos.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Mullon knean sukat!

Knea järjesti keväällä blogissaan arvonnan hänen uuden sukkahotellinsa asukkaiden määrästä. En voinut uskoa silmiäni, että onni oli kerrankin potkaissut minua ja olin osunut lähimmäs. Sain valita palkinnoksi langan ja mallin, joista knea kutoisi minulle sukat. Himpatin kauniit sukat kutoikin! Mä vaan silittelen niitä, enkä raatsi ottaa käyttöön.


Nämä mun kuvat eivät todellakaan tee oikeutta sukille. Käykää katsomassa knean blogista paremmat kuvat. Mä olin ihan liikuttunut koko paketista. Että joku neuloo mulle sukat. Ja että se joku on vielä yksi legendaarisen nopeista neulojista noin niinkö maailmanlaajuisesti kisattuna. Ja kattokaa nyt kuinka nätin paketin mä sain.


Nui sukkaset ovat vieläpä mallia, johon mulla on itselläkin ohje jemmassa. Olen varmaan kaksi vuotta suunnitellut neulovani sen, mutta en vain ole ehtinyt tai 'ehtinyt'.


Firestarterit ovat ihanat. Kiitos vielä miljoonasti, knea! Näiden ihanien sukkasten myötä onkin nyt hyvä toivottaa kaikille hyvää juhannusta! Nämä ovat täydellisen väriset juhannuksen juhlimiseen!

Tour de Sockin kakkosetapin sukat eivät ole vielä lähelläkään valmistumista. Aikaa on onneksi vielä moooonta päivää, sillä etappi loppuu käsittääkseni tiistaina 21.6 klo 8:00. Seuraavan etapin aikana onkin sitten kaksi päivää vapaata neulomiseen, sillä työt kutsuvat vasta juhannussunnuntaina. Nyt mä aion mennä katsomaan Tuin kutomon podcastin tuoreimman episodin ja alan kääntää kantapäätä. Jippii!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Tour de Sock #1 / Twists & Turns

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä alkoi taas paljon odotettu Tour de Sock, maailmanlaajuinen sukankutomisen nopeuskilpailu. Itse osallistun neulomalla hitaasti ja rauhaisasti tasan ne mallit, jotka miellyttävät. Pääasiana ovat kivat ohjeet ja muutaman euron laittaminen hyväntekeväisyyteen. Tai oikeasti pääasiana on suomalaisten huippuneulojien kannustaminen ja fanittaminen. Mä oon ihan fanityttö :D

Ekan etapin malli oli Twists & Turns, jonka meinasin ensin jättää neulomatta. Siinä on pitsiä, joka ei sukissa miellytä mun silmääni. Jostain kumman syystä päätin sittenkin kaivella esiin kakkosen HiyaHiyat ja punajuuren naatilla värjäämäni Cascade Heritagen heti aloituspäivänä. Halusin kokeilla josko osaisin aloittaa sukat varresta.

En osannut. Tai en ainakaan osannut lukea kaaviota... Aloitin ja neuloin resorin. Tajusin, että en ollutkaan tehnyt toista sukkaa peilikuvaksi. Mietin pitkään, että puranko vai en. Sen jälkeen tajusin tehneeni resorin väärin, joten purettava oli. Purkamisen jälkeen tajusin, että mulla oli koko ajan ollut ohjeesta väärä kaaviosivu esillä... Olin alunperin tehnyt ihan justiinsa oikein M-kokoa. Ehehee.

Tuosta sukan suusta tykkään jostain syystä oikein kovasti. Hivelee jotenkin kummasti mun silmääni.

Näistä tuli omaan jalkaan ihan näpäkän kokoiset. Taidan kuitenkin laittaa ne lahjalootaan. Lanka on turkasen kivaa, mutta kun noi pitsit eivät oikein iske. Saahan ne sitten kaivettua lootasta esille, jos kaipaankin käyttööni justiinsa tällaisia sukkasia.

Vaan tulipa tehtyä sukat varresta lähtien ja kantalapulla ja silmukoita poimien ja kyökkipistoilla päätellen ja Cascadesta. Aika monta uutta juttua. Mulla olikin yksi Tourin ajatuksista juuri tämä, että tulee kokeiltua asioita, joita en muuten ikinä koskaan milloinkaan tekisi. Pikkuisen reilut kahdeksan päivää näissä meni täysien työpäivien ja muun elämän ohella. Oispa joskus kiva kokeilla kuinka nopsaan sukat saisi neulottua yhtäsoittoa. Ehkä jonain kesänä on siihenkin mahdollisuus.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että kakkosetapin sukat on aloitettu. Ainakin kolme kerrosta resoria on jo tehty. Harmi, että kohta pitää valmistautua töihinlähtöön.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kiitos ja lahjus

Meillä asuu maailman muruisin, lutuisin, hermojaraastavin ja riiviöisin vahtikaveri. Reilu kymmenen vuotta sitten tiemme kohtasivat Setämiehen kasvattajan kanssa, ja meillä oli onni saada pikkuinen poika heti seuraavasta pentueesta. Olimme varautuneet muutamien vuosien odotukseen.


Setämies on edelleen hyvässä kunnossa, vaikka sillä alkaa olla jo kaikenlaisia rasvapatteja ja ihokasvaimia. Pää toimii kuin nuorella natiaisella ja virtaakin riittää lähes yhtä paljon. Väistämättä on kuitenkin ajateltava, että vaikka Setämies on ihan hyväikäisestä suvusta, niin yhteistä aikaa ei enää ole hirveän montaa vuotta.


Pappakoiralle olen luvannut, ettei sen aikana tule enää yhtäkään pentua käytöskouluun. Tästä seuraa se, että seuraavaa koiraa suunnitellaan vasta sitten, kun näistä molemmista pojista aika on jättänyt. Nyt vain kävi niin hassusti, että Setämiehen kasvattajalle on syntynyt neito, josta haluan ehdottomasti alenevassa polvessa koiran itselleni.


Tämän riipuksen tein kymppivuotiskiitokseksi kasvattajalle. Siitä kyllä tuli samalla vähän niinkuin lahjus, jotta päästäisiin tuon neitokaisen tai oikeastaan sen tulevan tyttären pentulistalle sitten joskus tulevaisuudessa. Eihän kasvattajille oikeasti mitään lahjuksia anneta, mutta mun mielestä oli kiva tuoda toive seuraavasta pennusta tälla tavoin esille.


Tein riipuksen 0,8 mm:n hopealevystä valmiin kuvan pohjalta. Kuonoa ja korvia nostin vähän ylöspäin pyöröpunsselilla muotoilemalla. Muutama tunti tässä meni sahaillessa ja viimeistellessä. Kiillotus sujui onneksi helposti, kun sain lainata Metallikässymiehen uuden uutukaista kiillotuskonetta! Taas tuli itsellekin tarpeita... Kiillotuskoneen lisäksi taidan tahtoa sekä rhodesian- että mäyräkoirariipuksetkin.

Nyt me lähdetään juhlimaan kymppivuotissynkkäreitä. Ne ovat ihan virallisestikin tänään. Aamupalaksi on luvassa possunkorvaa ja muuta herkkua.


Edith-täti tahtoo lisätä, että kuinka kummassa hopea on noin pirun naarmuisen näköistä aina kuvissa. Ärrinmurrin. Oikeesti tuo riipus on ihan siisti. On se.