sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kiitos ja lahjus

Meillä asuu maailman muruisin, lutuisin, hermojaraastavin ja riiviöisin vahtikaveri. Reilu kymmenen vuotta sitten tiemme kohtasivat Setämiehen kasvattajan kanssa, ja meillä oli onni saada pikkuinen poika heti seuraavasta pentueesta. Olimme varautuneet muutamien vuosien odotukseen.


Setämies on edelleen hyvässä kunnossa, vaikka sillä alkaa olla jo kaikenlaisia rasvapatteja ja ihokasvaimia. Pää toimii kuin nuorella natiaisella ja virtaakin riittää lähes yhtä paljon. Väistämättä on kuitenkin ajateltava, että vaikka Setämies on ihan hyväikäisestä suvusta, niin yhteistä aikaa ei enää ole hirveän montaa vuotta.


Pappakoiralle olen luvannut, ettei sen aikana tule enää yhtäkään pentua käytöskouluun. Tästä seuraa se, että seuraavaa koiraa suunnitellaan vasta sitten, kun näistä molemmista pojista aika on jättänyt. Nyt vain kävi niin hassusti, että Setämiehen kasvattajalle on syntynyt neito, josta haluan ehdottomasti alenevassa polvessa koiran itselleni.


Tämän riipuksen tein kymppivuotiskiitokseksi kasvattajalle. Siitä kyllä tuli samalla vähän niinkuin lahjus, jotta päästäisiin tuon neitokaisen tai oikeastaan sen tulevan tyttären pentulistalle sitten joskus tulevaisuudessa. Eihän kasvattajille oikeasti mitään lahjuksia anneta, mutta mun mielestä oli kiva tuoda toive seuraavasta pennusta tälla tavoin esille.


Tein riipuksen 0,8 mm:n hopealevystä valmiin kuvan pohjalta. Kuonoa ja korvia nostin vähän ylöspäin pyöröpunsselilla muotoilemalla. Muutama tunti tässä meni sahaillessa ja viimeistellessä. Kiillotus sujui onneksi helposti, kun sain lainata Metallikässymiehen uuden uutukaista kiillotuskonetta! Taas tuli itsellekin tarpeita... Kiillotuskoneen lisäksi taidan tahtoa sekä rhodesian- että mäyräkoirariipuksetkin.

Nyt me lähdetään juhlimaan kymppivuotissynkkäreitä. Ne ovat ihan virallisestikin tänään. Aamupalaksi on luvassa possunkorvaa ja muuta herkkua.


Edith-täti tahtoo lisätä, että kuinka kummassa hopea on noin pirun naarmuisen näköistä aina kuvissa. Ärrinmurrin. Oikeesti tuo riipus on ihan siisti. On se.

14 kommenttia:

  1. Hieno riipus ja hieno koira. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Lotta! Mä tykkään myöskin molemmista, riipuksesta ja koirasta :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Synkkärisankarilla oli hyvä päivä. Raaputuksia ja herkkuja ja ulkoilupalvelu toimi pienestäkin vihjeestä koko päivän.

      Poista
  3. Onnittelut 10-vuotiaalle ! :) Ja riipus on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari. Riipusta oli tosi kiva tehdä. Joskus vielä teen sellaisen siistimmän version :D

      Poista
  4. Myöhästyneet onnittelut karvakaverille!
    Upea riipus, minen ainakaan mitään naarmuja huomaa. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Kati. Siun täytyy käydä näöntarkastuksessa :D
      Onnitteluraapsut on välitetty perille.

      Poista
  5. Kaikki tarinan koirat on ihania. Onnittelut täyden kympin kaverille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki elämässäni olleet lemmikit ovat olleet rakkaita kultakimpaleita tavalla tai toisella. Joku on opettanut yhden asian ja toinen jonkun muun. Jokaisella on ollut omat jekkunsa ja tapansa. Hassuja ne ovat olleet kaikki <3

      Poista
  6. Lempeän näköinen koiruli. Onnittelut kymppikesäiselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kohtaa ulkonäkö saattaa pettää. Kaveri on aika täpäkkä hommissaan, toki oman porukan kesken mitä muruisin ja lutuisin kainalokaveri.

      Poista
  7. Vau, tuossa riipuksessa on ollut sahaamista. Todella onnistunut lopputulos, näyttää ihan samalta kuin malli :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä siinä pari tuntia vierähti, mutta teriä poikkasin vain yhden :D
      Seuraavasta lupaan tehdä siistimmän. Tai käsitellä sitä kuvankäsittelyssä :D

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.