Tourin kolmosetapin sukka, Diamondback Socks, jäi kaivertelemaan kovasti. Kauniit sukat, erikoiset - ja mulle alkuun ihan mahdottomat. Luovutin parin päivän nykertämisen jälkeen, kun hommasta ei tuntunut tulevan mitään.
Sukat jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Mä halusin sellaiset. Onhan se kumma, jos ihminen on suunnitellut ohjeen, sen on neulonut useampi kymmenen tai sata ihmistä, ja mä en muka ohjeita lukemalla onnistu. Nöy vei, en suostu sellaiseen. Kesken automatkan tajusin ohjeen ploppplpo -hässäkän sisällön ja sen, että eri silmukat noin niinkö käytännössäkin neulotaan eri tavalla.
Aloitin sukat uudelleen jo saman etapin aikana. Langaksi nappasin Nallen Taikaa turkoosi-violetti-rääkättynä, puikoiksi 2,50mm ja kooksi S-koon. Ajattelin saavani itselleni sopivat sukat. Valmistuminen tietysti venyi, sillä seuraava etappi tuli jo tielle.
Luin ohjetta ajatuksella ja tein tismalleen niinkuin ohjeessa sanottiin, ja kas kun homma alkoikin luistaa. Silmukkamäärät ja kiintokohtana toimivat silmukat alkoivat pysyä oikeina ja paikoillaan, kun tein nostettujen silmukoiden ylivetoja ohjeen mukaisesti yhden silmukan yli - enkä suinkaan kahden kuten kummallisesti olin olettanut. Toisekseen shadow wrapin muodostavat kaksi silmukkaa ja kbf-/kfb -lisäykset todellakin neulotaan seuraavalla kerroksella eri tavalla. Halojata halloo. Ensin tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta sen jälkeen onnistumisen riemu oli melkoista! Niinkuin modet moneen kertaan sannoivat: "Trust The Pattern!". Ois varmaan pitänyt uskoa eikä vaan olettaa.
Näiden sukkien kanssa muistin, että miksi tahdon neuloa sukat varpaista ylöspäin. Näistä piti tulla sukat mulle itselle. Lanka kuitenkin loppui, joten kärkikavennukset piti tehdä himpun jyrkästi. Näin sukka jäi mulle vähän lyhyeksi. Onneksi siitä tuli blokkaamalla ihan käyttökelpoisen mittainen. Toisekseen ohjeen mukaan tehtynä kärjen sileä neulos tuli makuuni aika paljonkin turhan pitkäksi. Mutta kantapäästä tykkään. Nämä varmaan täytyy neuloa joskus vielä kertaalleen.
Tourin ohjeista tämä oli oikeastaan ainoa josta tykkäsin tosi kovasti. Pitsit eivät sykäytä yleensäkään, mosaiikki oli kummallista ja palmikkosukistakin olen nähnyt kivempia versioita. Joku Tourissa silti viehättää kovasti, aion ehdottomasti olla mukana omassa varjotourissani ensi vuonnakin!