Tour de Sock #3.2

Tourin kolmosetapin sukka, Diamondback Socks, jäi kaivertelemaan kovasti. Kauniit sukat, erikoiset - ja mulle alkuun ihan mahdottomat. Luovutin parin päivän nykertämisen jälkeen, kun hommasta ei tuntunut tulevan mitään. 

Sukat jäivät kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Mä halusin sellaiset. Onhan se kumma, jos ihminen on suunnitellut ohjeen, sen on neulonut useampi kymmenen tai sata ihmistä, ja mä en muka ohjeita lukemalla onnistu. Nöy vei, en suostu sellaiseen. Kesken automatkan tajusin ohjeen ploppplpo -hässäkän sisällön ja sen, että eri silmukat noin niinkö käytännössäkin neulotaan eri tavalla.

Aloitin sukat uudelleen jo saman etapin aikana. Langaksi nappasin Nallen Taikaa turkoosi-violetti-rääkättynä, puikoiksi 2,50mm ja kooksi S-koon. Ajattelin saavani itselleni sopivat sukat. Valmistuminen tietysti venyi, sillä seuraava etappi tuli jo tielle.

Luin ohjetta ajatuksella ja tein tismalleen niinkuin ohjeessa sanottiin, ja kas kun homma alkoikin luistaa. Silmukkamäärät ja kiintokohtana toimivat silmukat alkoivat pysyä oikeina ja paikoillaan, kun tein nostettujen silmukoiden ylivetoja ohjeen mukaisesti yhden silmukan yli - enkä suinkaan kahden kuten kummallisesti olin olettanut. Toisekseen shadow wrapin muodostavat kaksi silmukkaa ja kbf-/kfb -lisäykset todellakin neulotaan seuraavalla kerroksella eri tavalla. Halojata halloo. Ensin tunsin itseni vähän tyhmäksi, mutta sen jälkeen onnistumisen riemu oli melkoista! Niinkuin modet moneen kertaan sannoivat: "Trust The Pattern!". Ois varmaan pitänyt uskoa eikä vaan olettaa.

Näiden sukkien kanssa muistin, että miksi tahdon neuloa sukat varpaista ylöspäin. Näistä piti tulla sukat mulle itselle. Lanka kuitenkin loppui, joten kärkikavennukset piti tehdä himpun jyrkästi. Näin sukka jäi mulle vähän lyhyeksi. Onneksi siitä tuli blokkaamalla ihan käyttökelpoisen mittainen. Toisekseen ohjeen mukaan tehtynä kärjen sileä neulos tuli makuuni aika paljonkin turhan pitkäksi. Mutta kantapäästä tykkään. Nämä varmaan täytyy neuloa joskus vielä kertaalleen.

Tourin ohjeista tämä oli oikeastaan ainoa josta tykkäsin tosi kovasti. Pitsit eivät sykäytä yleensäkään, mosaiikki oli kummallista ja palmikkosukistakin olen nähnyt kivempia versioita. Joku Tourissa silti viehättää kovasti, aion ehdottomasti olla mukana omassa varjotourissani ensi vuonnakin!

Nostalgia-sukat

Hupsankeikkaa. Nukuin pommiin sunnuntaiaamun postauksesta. Sitä se teettää, kun on pitkä työputki ilman vapaita takana (ja edessä) ja on viikon ollut lemmikkien yksinhuoltajana. Tänään on kuitenkin ihana sukkasunnuntai. Kaksinhuoltaja on palannut leireilemästä. Mun ohjelmaan kuuluu löhöilyä, vattujen poimimista, neulomista, Netflixiä, puiden pilkkomista, saunaa. Mikä nautinto. Naurattaa vaan jo etukäteen, että en taida saada montaa vadelmaa koriini, kun nuo koirat ehtivät tyhjentää puskat ennen mua!

Täällä on taas paljon melua tyhjästä. Pitkä raportti on aiheesta "Tämäkään kanta ei toiminut ja lanka oli tylsää". Se ei sinänsä yllättänyt, ei ainakaan mua.

Mä en nyt anna periksi ennekö olen löytänyt hyvän, toimivan perussukkamallin. Osaan olla sinnikäs kun sille päälle satun. Näppäränä pääsin samalla tuhoamaan Novita-varastoa Nostalgia-langan osalta. Samalla testasin uudet Zingit 3,0 mm:n pyörönä. Niin, ja sainpahan samalla tehtyä varastoon miesten kokoiset kiitos-/lahjussukat. Monen monta kärpästä yhdellä iskulla, hienoa!

Langasta ei ole mitään erityistä sanottavaa. Kovaa, paksua, tikkuista, tylsän väristä, arjen luksuksesta ei tietoakaan. Kyllä tämä silti hyvin pelittää tavallisissa saappaissa ja muissa kovissa hommissa. Ei sellaisiin raaskisi mitään merinosukkia laittaakaan. Nämä lähipiirin miehet ovat muutenkin sellaisia, että ohuet ja 'hienot' sukat menevät kaappiin, kun niitä ei raaski käyttää. Huoh. Paksun langan neulominen kävi jotenkin käsiin. Kai mä väänsin tuosta jalkaterästä niin peltiä, että muuta ei voi odottaakaan. Varret jäivät lyhyiksi, koska tätä väriä mulla oli vain yksi kerä, onneksi.

Zing-puikot tuntuivat tosi kivoilta, jotenkin jämäkältä ja lämpimältä. Minkäänlaista tökkivää saumaa ei ollut, vaan silmukat luistivat sopivasti. Kaapeli oli aika lötkö noiden ChiaoGoon vaijereiden jälkeen, mutta toimi oikein hyvin. Tilasin itselleni poikkeukselliset 120 cm:n versiot. Ajattelin, jotta niitä voi käyttää sitten muuhunkin kuin sukankutomiseen. Luulen, että näitä on saatava vielä nuo puuttuvat pikkukoot.

Kannan reseptinä kokeilin tällä erää tällaista Ravelryn ilmaisohjetta. Tähtäsin kokoon 43. Muuten meni ihan kivasti, mutta hermo paloi siinä kohtaa kun piti aloittaa kannan kääntäminen. Ohjeen matikassa oli jotain häikkää, sillä kanta olisi asettunut nätisti keskikohdasta sivummalle. Yritin etsiskellä Ravelrystä vinkkiä, josko jollakulla toisellakin olisi ollut tämän kanssa pulmaa. Ei ollut. Hermo meni. Vaihdoin sitten lennosta Liat Gatin ohjeen mukaiseen fleegle heeliin, se toimii. Tosin nyt pituus on noin sentin turhan pitkä, mutta sopiipahan pitempään ja kapeaan jalkaan. Kuka ilmoittautuu?

Päättelyyn kokeilin ekan kerran Lori's Twisty Bind Offia. Se oli helppo tehdä, mutta en tykkää ulkonäöstä. Mieluummin otan vähän lepattavan sukansuun kuin tällaisen, missä osa silmukoista on löyhempiä. Ehkä jälki paranisi treenaamalla, täytynee kokeilla.

Mun osaltani Tour de Sock alkaa olla taputeltuna. Ensi viikolla varmaan saan blokattua ja kuvattua viimeiset tekemäni sukat, joten jatkossa täällä on muutakin kuin touria. Kivaa viikkoa kaikille, meille on luvattu hellettä!

Tour de Sock #4 / A Song of Beads & Lace

Vielä vaan jatkuu sukkapölpötys. Tämän jälkeen on vielä kaksi etappia jäljellä, sen jälkeen voidaan suunnitella taas koruhommia. Kesäaikaan neulotaan vaan sukkia.

Neljäs etappi starttasi muistaakseni perjantaina 1.7. klo 22:00. Mulla oli sunnuntaina poikkeuksellisesti vapaapäivä, joten ajattelin aloitella sukkasia jo illalla. Yritykseksi jäi, sillä oma läppäri oli kaatunut, eikä suostunut alustuksen jälkeen enää tulostamaan. Pädi ei tulostanut. En tiennyt Miekkosen läppärin salasanaa. En sitten aloittanut ennen seuraavaa päivää.

Malli oli ihan ookoo, A Song of Beads & Lace, pitsiä ja helmiä. Etukäteen olin jo päättänyt, että mä en helmietapilla helmiin koske, vaan teen mallin ilman niitä. Helmet pysyköön koruissa :-D Kokeilin sitten kuitenkin muutaman helmen verran, mutta en tykkää. Aion napata nuo muutamatkin pois varren alusta.

Langaksi olisin halunnut ottaa ihan nimen takia Wollmeisen Heavy Metalin, kun näitä oli tarkoitus neuloskella Monsters of Rock -keikalla heinäkuussa. Väri oli kumminnii niin tummaa, etten siihen voinut ryhtyä. Vaikka ei sillä ois ollut väliä: sade, tuulenvire, ohje ja helmet eivät vaan oisi olleet hyvä yhdistelmä :-D Korkkasin sitten Lanitium ex Machinan klubilangan vuodelta 2014, värinä Lost in the Woods. Olin karsastanut väriä, kun jotenkin näin sen sellaisena tumman vihreänä. Paketista poistaessa se olikin tosi kaunis, hieman petrolinen, tykkään. Tein sukista isomman koon kakkosen pyöröillä looppaamalla.

Varren neulomisen jälkeenkään en edelleenkään ihastunut malliin. Njääh, pitsisukka mikä pitsisukka. Täytyy nyt vielä katsoa, että löytyykö tälle uutta kotia vai puranko takas alkutekijöihinsä. Kattoo ny.

Sukat eivät valmistuneet etapin aikana, vaan kolme päivää jälkijunassa. Päätin jättää vitosetapin väliin, sillä mosaiikkisukka Six Tastes ei oikein innostanut. Mosaiikki tekniikkana olisi ollut kiva opetella, mutta en tykkää sen ulkonäöstä. Mieluummin väännän kirjoneuletta, josta tulee selkeän ja osaavissa käsissä myös siistin näköistä. Mosaiikista tulee jotenkin huonosti tehdyn kirjoneuleen oloista, suttuista. Tämä siis tietysti vain mun mielipide. Suunnittelin vitosetapin ajaksi siis näiden pitsisukkien sekä edellisten timanttisukkien loppuunsaattamista. Musta se oli hyvä suunnitelma.

Juhannuksen jälkeen sain hienoa postia. Päivikki lähetti mulle oikein Pietarin kalansaaliin, meritähtiä ja kaloja. Tän lähemmäs kalastamista mua ei saakaan, mutta nää on oikein ihanat. Kiitos, Päivikki.

Mua on lykästänyt nyt arvonnoissa oikein kunnolla. Blogissa täyttyi 70 000 kävijän rajapyykki. Taidanpa pistää hyvän kiertämään ja pikkuruisen arvonnan pystyyn lähiaikana. Lähiaika on sitten, kun Tourista on toivuttu ja silleen.

Koiranhoitajasta uusi sukkauhri

Mä tarvin tosi harvoin koiranhoitaja, koska emme poistu kotoa :D. Se taas johtuu isosti siitä, että nuorempi Setämies on sen verran veitikka, ettei kuka vaan voi tulla sitä hoitamaan. Lankomiehelle passasi tulla yhtenä mukavana heinäkuisena päivänä, joten päästiin Miekkosen kanssa isolle kirkolle kuuntelemaan räimettä.

Lanko on mettämies, joten piti tehä mettäsukat. Oisin tahtonut mitä tahansa muuta lankaa ja ohkoisempaa, mutta kuosin takia jouduin menemään seiskaveikalla ja perussukalla. Ehkä näitä voi käyttää siellä mettässä. Kumisaappaassa. Hätätilassa. Pimeessä.

Lankana siis seiskaveikka, puikkoina oletettavasti kolmosen pyöröt - ja silmukkamäärästä ei mitään hajua. Sen muistan neulomissysteemistä, että näistä tuli ensin piiiiitkän kapeat nelikutoset. Purin sitten vähän niin päästiin tavoiteltuun 42-43 kokoon :-D

Tämä samainen lankomieheni teki aikaisemmin virheen, ehkä hyvinkin suuren virheen. Neuloskelin ekoja tiplusukkiani, kun yksi langoistani (Ehehee, sopiipas sana hyvin neulepostaukseen! Tämä oli vahinkosana, joka on vaan pakko jättää tähän.) kävi kaffella. Hän katseli vuorotellen jalkojaan ja puikoillani olevia sukkia ja totesi alakuloisesti, että ei hänellä vaan ole näkynyt yksiäkään villasukkia. Koska nyt piti hoitaa kahta koiraa, niin palkaksi sai myös kahdet sukat. Kissaa ei tarvitse hoitaa noin lyhköisellä reissulla, joten siitä ei tippunut sukkia.

Ta-daa! Iskin heti kiinni ja varmistin kengänkoon. Yksi sukkauhri lisää! Jee! Muutenkin on vaikea päättää kenelle voi sukkia antaa, ettei niitä suotta anna ihmiselle joka ei villasukista tykkää. Yhdestä paikasta jo kuulin, että sukkavarasto on nyt kaksien sukkien jälkeen täynnä. Huoh, ei sinne sukkia siis.

Mulla on edelleen etsinnässä The Kantapää perussukkaan. Tällä kertaa nappasin poistoon määräämiäni Nalle-jämiä, 2,5 mm:n ChiaoGoon pyöröt, 64s ja taas yhdenlaisen kannan (blogiohje). Kanta on siis jonkinlainen hybridi Fish Kiss Lip Heelistä ja fleegle heelistä. Tai jotain. En tiiä. Mä vaan neulon ohjeen mukaan.

Tää tiplumalli on vaan niin kertakaikkisen kiva. Voisin neuloa näitä yks toisensa jälkeen vaikka kuinka monta paria. Kaameeta, kun maailma on ihania sukkamalleja täynnä, ja aika ei vaan mitenkään riitä kaikkien niiden neulomiseen!

Niin, ja kivaa oli kirkolla. Miekkonen ei nuorena juur muuta kuunnellut kuin Black Sabbathia. Sinnehän se oli munkin Kaisaniemeen ahtauduttava kun olin kerran liput lahjaksi ostanut. Kyä vähän meinas ahistaa kaikki ne muut ihmiset, mutta ei sitten ahistanutkaan. Yllättävän väljää siellä kaiken kaikkiaan oli.

Niin, vielä Tourista. Ei valmistu tämänkään etapin sukat ajoissa ei. Huomenna tullee jo uusi ohje, ja mulla on nää neloset ihan vaiheessa. Tahkotaan näitä keskeneräisiä sitten kun Tour on muuten taputeltu loppuun <3

Tour de Sock #3 / Diamondback Socks

Tourin kolmosetapin malli räjäytti potin heti kun näin sen. Diamondback Socksit näyttivät niin mykistäviltä, etten ymmärtänyt miten tuollaisia voi edes tehdä. Kaunis, mun silmään erikoinen malli. Löysin sille heti lipastosta väritykseen hyvin sopivan langan, jonkun vuosia hamsteroidun Gründl'n Marathon Scottin värissä 80. Se muuten päästi huuhtelussa väriä alkuun ihan kiitettävästi. Onneksi suostui huuhtoutumaan hyvin.

Aloitin sukat illalla, kun ohje julkaistiin tiistaina klo 14:30. Juhannukseen asti neuloin, purin, neuloin, purin, neuloin... Aivot räjähti. Revin tukan päästäni. Laihduin kaksi kiloa. Koirat jäivät heitteille. Miekkoselle taisin ehkä muistaa toivottaa hyvää yötä. Toivottavasti. Huoh.

Ohje on periaatteessa hyvin selkeä, vaikka en alkuun päässytkään logiikasta perille. Ehkä juuri sen takia silmukkamäärät eivät täsmänneet minkään timanttikerroksen jälkeen. Harmitti vietävästi. Olisin halunnut itselleni näistä sukat, mutta tässä ei palkittu sinnikkyyttäkään. Purkuun Män ei oo mun suosikkisupersankari, ei. Eka ajatus oli, että ihan luuseri koko tyyppi, kun jättää homman kesken. Sit sama tyyppi onneksi tajusi sekunnin päästä, että neulomisen pitää olla kivaa, siitä pitää nauttia.

Ei tämäkään etappi mitenkään haaskuun mennyt. Olen aiemmin opetellut neulomaan pakittaen, sillä työn kääntely kantapäätä neuloessa on ärsyttävää. Tämän etapin sukkaset olivat sellaiset, että 1+1-joustinta piti tehdä molempiin suuntiin, jos ei halunnut veivata työtä eestaas parin silmukan välein. Opettelin siis nurjomaan pakittaen. Aiemmin yrittäessäni en tajunnut sitä mitenkään, mutta nyt se oli ihan loogista. Aika näköjään auttaa jotenkin alitajuisesti asioiden oppimisessa.

Päätin sitten tehdä etapin aikana tästä samaisesta langasta perinteiset Olgasukat. Yhdet sellaiset olen saanut ystävältä vuosia sitten, mutta ne on kävelty puhki jo aikapäiviä. Näistä tein epähuomiossa sen verran naftit, että menevät lahjalaatikkoon. Saaja on ajateltu jo valmiiksi. Kiva ja perinteinen malli, teen varmasti vielä uudelleenkin.

Itseäni voin lohduttaa sillä, että kolme päivää ennen etapin loppua tajusin kuinka malli neulotaan. Se mäjähti päähän kesken matkan kampaajalle :-D Ai miten niin sukanneulominen on alitajunnassa koko ajan.