sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tour de Sock #3 / Diamondback Socks

Tourin kolmosetapin malli räjäytti potin heti kun näin sen. Diamondback Socksit näyttivät niin mykistäviltä, etten ymmärtänyt miten tuollaisia voi edes tehdä. Kaunis, mun silmään erikoinen malli. Löysin sille heti lipastosta väritykseen hyvin sopivan langan, jonkun vuosia hamsteroidun Gründl'n Marathon Scottin värissä 80. Se muuten päästi huuhtelussa väriä alkuun ihan kiitettävästi. Onneksi suostui huuhtoutumaan hyvin.


Aloitin sukat illalla, kun ohje julkaistiin tiistaina klo 14:30. Juhannukseen asti neuloin, purin, neuloin, purin, neuloin... Aivot räjähti. Revin tukan päästäni. Laihduin kaksi kiloa. Koirat jäivät heitteille. Miekkoselle taisin ehkä muistaa toivottaa hyvää yötä. Toivottavasti. Huoh.

Ohje on periaatteessa hyvin selkeä, vaikka en alkuun päässytkään logiikasta perille. Ehkä juuri sen takia silmukkamäärät eivät täsmänneet minkään timanttikerroksen jälkeen. Harmitti vietävästi. Olisin halunnut itselleni näistä sukat, mutta tässä ei palkittu sinnikkyyttäkään. Purkuun Män ei oo mun suosikkisupersankari, ei. Eka ajatus oli, että ihan luuseri koko tyyppi, kun jättää homman kesken. Sit sama tyyppi onneksi tajusi sekunnin päästä, että neulomisen pitää olla kivaa, siitä pitää nauttia.


Ei tämäkään etappi mitenkään haaskuun mennyt. Olen aiemmin opetellut neulomaan pakittaen, sillä työn kääntely kantapäätä neuloessa on ärsyttävää. Tämän etapin sukkaset olivat sellaiset, että 1+1-joustinta piti tehdä molempiin suuntiin, jos ei halunnut veivata työtä eestaas parin silmukan välein. Opettelin siis nurjomaan pakittaen. Aiemmin yrittäessäni en tajunnut sitä mitenkään, mutta nyt se oli ihan loogista. Aika näköjään auttaa jotenkin alitajuisesti asioiden oppimisessa.


Päätin sitten tehdä etapin aikana tästä samaisesta langasta perinteiset Olgasukat. Yhdet sellaiset olen saanut ystävältä vuosia sitten, mutta ne on kävelty puhki jo aikapäiviä. Näistä tein epähuomiossa sen verran naftit, että menevät lahjalaatikkoon. Saaja on ajateltu jo valmiiksi. Kiva ja perinteinen malli, teen varmasti vielä uudelleenkin.


Itseäni voin lohduttaa sillä, että kolme päivää ennen etapin loppua tajusin kuinka malli neulotaan. Se mäjähti päähän kesken matkan kampaajalle :-D Ai miten niin sukanneulominen on alitajunnassa koko ajan.

6 kommenttia:

  1. Joskus helppokin ohjeen mukaan ei vain onnistu! Sille ei voi mitään, mutta ehdottomasti neulomisen täytyy olla hauskaa. Ei siitä väkisin tule mitään:)
    Laitoin sukat postiin, varmaan ovat kohta perillä.
    Kauniit Olgasukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väkisin vääntämällä tulee vaan rumia ja epämieluisia sukkia! Ihan oikeassa olet. Onneks mä saan näistä vielä sukat itselleni, joku päivä.
      Sen aikaa aion pitää paljon kalasukkia. Innolla oottelen postia <3

      Poista
  2. Jotkin ohjeet vain eivät mene jakeluun millään, vaikka kuinka puurtaisi niiden kanssa. Pieni tauko saattaa auttaa ja ohje onkin yhtäkkiä kirkas kuin pläkki. Minulle näitä ahaa-elämyksiä tulee yleensä aamukävelyllä koiran kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on todellakin sellainen ahaa-elämysilmiö. Ja se tuntuu tosi hienolta. Mä niin tykkään kun tajusin tän ohjeen vihdoin, koska oikeasti haluan itselleni tällaiset. Nyt ne on jo teon alla, mutta muuta sukkaa pukkaa välillä tielle.

      Poista
  3. Ilo on harrastuksen tavoitteeksi mitä parhain, vaan eipä haittaa sekään, että kaupantekijäisiksi tulee oivaltamisen iloa, vaikka pienen hauduttelun jälkeen :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! Kyllä näköjään vanha koirakin oppii uuusia temppuja, ottaa vaan vähän enemmän aikaa :D

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.