...Niin se on menoa se. Älkää menkö minnekään markkinoille, toreille, nettikauppoihin, naapuriin tai minnekään mistä voi ostaa jotain tai mitään. Paitsi jos teillä on paljon aikaa eikä mitään tähdellisempää tekemistä. Siinä tapauksessa menkää! Ei vainen. Olen ihan innoissani opettelemassa uusia juttuja. Kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja, joskin vähän hitaasti.
Mää hankin viikko sitten keskiaikamarkkinoilta kovin painavan alapainoisen värttinän. Muusinuijaksikin sellaista kuulemma kutsutaan. Juutuupin ohjeistuksilla tahkosin sormenvahvuista villalankaa vuosia jemmassa olleesta huovutusvillasta. Villasta on pitänyt tulla tonttuja, mutta ei nyt sitten tullutkaan. Tuli kaksisäikeistä, möykkyistä taidelankaa, tai efektilangaksikin sitä kutsutaan. Kyllä tällekin jotain käyttöä keksitään, vaikka se aika kaameaa onkin. Ensimmäisenä yritelmänä se on kuitenkin tärkeä.
Teki sitten mieli kokeilla jotain ohuempaa, eli tarvittiin keveämpi värttinä. Juutuupi kertoi lisäksi, että voisi kokeilla myöskin yläpainoista värttinää. Onneksi keittiöstä löytyi varrastikkuja ja korupakista isoja helmiä. Teinpä sitten vaappuvan ja epätasapainoisen värttinän ihan ite. Tää lanka on edelleen värttinällä, kun tuli muuta kiirempää eteen.
Viime maanantaina keksin lähteä käymään Toikalla, onhan meiltä sinne huimat 20km. Onneksi siellä oli sellainen myyjä, joka ei tiennyt paljoa kehräämisestä. Mulle olisi nimittäin saanut myytyä mitä vain, vaikka rukin. Nyt mukaan tarttuivat vain suunnitellut ostokset. Tässä kuvassa on yläpainoinen värttinä, jossa on ihanaakin ihanampi metallipää karassa. On meinaten aika mukava terävän varrastikun jälkeen.
Toisekseen mukaan tarttui 100g Ashfordin merino-silkkiä (50/50). Voi kuinka se on kuituna silkkistä ja pehmeää ja hohtavaa ja kaunista!
Mää meen värttinöinnissä edelleen parkkeerausmenetelmällä hitaasti ja varmasti. Silläkin tyylillä saa jotain mökkeröitä aikaan. Tää on vielä kovin paksua, mutta kylvetyksen jälkeen niin pehmoista ja kivaa. Tää pääsee jo huiviinkin. Tarvii varmaan tehdä vaikka Baktus, jotta tään voi upottaa siihen keskelle.
Baktuksen reunoille aloin kehräämään vähän ohuempaa. Tässä vaan menee ikä ja terveys. Lähes viikossa olen saanut kehrättyä jotain 60g kuitua, tai vähän alle. Kuka niitä nyt huomaa punnita...
Värttinöiden painoistakaan ei ole mitään mielikuvaa. Kyllä mää ne jossain kohtaa punnasin, mutta eihän sellaisia voi muistaa.
Semmosta tänään. Koko viikkona en ole neulonut. Olen vaan värttinöinyt ja ommellut projektipussukoita. Mulla on itselleni epätyypillisesti työn alla sekä
Kappa,
Knick että
hihaton hihatin, mieli tekis alkaa jotain sukkia ja vielä huiviakin noista itekehrätyistä. Nyt niitä täytyy yrittää jo pitää järjestyksessä. Mitä tapahtui sille Tehdään Yks Työ Nätisti Ja Siististi Kerrallaan -jutulle?
Vielä ehtii osallistua arvontaan. Käykää kurkkaamassa postauksen
loppu ja huutakaa hep, voittotodennäköisyys on tällä hetkellä kymmeniä prosentteja. Tää lähtee nyt ompelemaan koirille vuoteen ja jatkaa sitten värttinöintiä! Kivaa viikkoa jokaiselle!