Pappa on arponut

Perjantain sadepäivän kunniaksi meillä on vietetty toimintahetkeä toisen koiruuden kanssa. Tehtävänä oli arpoa minua ahkerampi käyttäjä hopeiselle langanohjurisormukselle.

Arvontaa oli hauska toteuttaa kohta 14-vuotiaan Pappakoiran kanssa. Ensinnä kahdesta pallerosta valittiin monesko seuraavan kierroksen palleroista kertoisi voittajan.

Pappakoira tarkisti molemmat paperimytyt. Sitten hän poistui paikalta. Pienen suostuttelun ja lahjonnan jälkeen hän palasi, otti toisen palleron, heitti sen matkalla suustaan ja kävi vaihtamassa sittenkin toiseen palleroon.

Siinä luki 2, joka tarkoitti sitä, että seuraavan kierroksen myttypalleroista toinen kertoisi voittajan. Pappakoiran takia kaikki pallerot siis piti tietysti kantaa Mammalle, jotta pikkumiehellä olisi Suuri Tehtävä.

Seuraavalle kierrokselle askarreltiin kahdeksan myttyä, vaikka arvontaan osallistuikin vain neljä (4) henkeä. En viitsinyt sataa lappua tehdä, olisi Pappakoiralta loppunut kunto kesken - ja Mammalta rullatessa neljää kommenttia kunnes selviää sadas kierros...

Pitkällisen tarkastelun jälkeen mytyistä valikoitui numero viisi.

Arpaonni eli Pappakoira suosi siis Huopatossusta! Onnea, Huopatossunen!

Met kiitämmä, meillä oli hauska touhutuokio pikkumiehen kanssa!

Ai niin, onhan täällä neulottukin monta riviä, ainakin 40 krs! Kaulahuivia, tai hihatonta hihatinta tai jotain sellaista pukkaa. Ei puutu kuin pari metriä enää!

Sampat

Ostin Tampereen kässämessuilta 2014 kolme vyyhtiä Louhittaren Luolan Väinämöinen Sportia. Kaksi ihanaa harmaata Samia ja yksi Karibianmeren värinen Laguuni ovat majailleet lankalipastossani siitä asti. Nyt päätin rohkaistua ja otin yhden harmaan puikoille. Väri neuloutui hienosti, ihan mielettömän hienosti. Kuvissa ihastuttava harmaa näkyy tietenkin liian sinisenä.

Puikkoina oli ensikosketus pikkuisempiin Zingeihin, 2,25 mm. Nämäkin Zingit toimivat hyvin. Tässä on mun mieleinen puikko. Tykkään, tykkään kovasti. Ehkä mun on ihan pakko satsata noihin puuttuviin pikkukokoihin, luulen niin.

Näissä käytin 60 s:aa, sillä aloittaessa ei ollut tietoa neuleen pintakuvioinnista tai saajasta. Tein sukkaan tuollaisia pieniä helmineuleraitoja nurjien ja kierrettyjen silmukoiden väliin. Pinnasta tuli kertakaikkisen ihastuttava tällä langalla. Taisin justiinsa rakastua tähän yhdistelmään.

Kantapääksi käytin Liat Gatin Faux Heel Flapin ohjetta, jonka sain uskoakseni siirrettyä Exceliin niin, että taulukko laskee tiheyden ja halutun silmukkamäärän perusteella sukan "reseptin". Tässä nyt testattiin, jotta toimiiko moinen. Homma kävi muuten hyvin, mutta vähän näiden tekemisen jälkeen koko läppäri kaatui... Sain taulukon jonnekin jemmaan ennen kovalevyn uudelleen alustusta, mutta nyt en löydä taulukkoa mistään. Olis kandennut ehkä varmuuskopioida se ymmärrettävässä muodossa tiedossa olevaan paikkaan... Kyllä se vielä löytyy, ja pääsen kokeilemaan toimivuutta ihan oikeasti.

Fisherman's rib stitch oli hauskan näköistä, joten tietysti sitäkin piti kokeilla. Samanmoiset täytynee varman tehdä omaankin jalkaan sopivaksi. Näistä tein tarkoituksella vähän isot, jotta miesten sukkalaatikkoonkin saadaan täytettä.

Lankaohjurin arvonta suoritetaan Pappakoiran kanssa tulevalla viikolla torstaina tai perjantaina, kuinka nyt maltamme. Kesäloma on lusittu ja työhönpaluu odottaa huomenna. Koko loma on mennyt värttinän kanssa pelatessa, on ollut hirmuisen hauskaa. Neuleita ei ole, koruja ei ole, mitään uutta postattavaa ei ole, mutta pää on nollattu todella täydellisesti :-D Kivaa viikkoa kaikille meille!

Kun pirulle antaa pikkusormen...

...Niin se on menoa se. Älkää menkö minnekään markkinoille, toreille, nettikauppoihin, naapuriin tai minnekään mistä voi ostaa jotain tai mitään. Paitsi jos teillä on paljon aikaa eikä mitään tähdellisempää tekemistä. Siinä tapauksessa menkää! Ei vainen. Olen ihan innoissani opettelemassa uusia juttuja. Kyllä vanha koirakin oppii uusia temppuja, joskin vähän hitaasti.

Mää hankin viikko sitten keskiaikamarkkinoilta kovin painavan alapainoisen värttinän. Muusinuijaksikin sellaista kuulemma kutsutaan. Juutuupin ohjeistuksilla tahkosin sormenvahvuista villalankaa vuosia jemmassa olleesta huovutusvillasta. Villasta on pitänyt tulla tonttuja, mutta ei nyt sitten tullutkaan. Tuli kaksisäikeistä, möykkyistä taidelankaa, tai efektilangaksikin sitä kutsutaan. Kyllä tällekin jotain käyttöä keksitään, vaikka se aika kaameaa onkin. Ensimmäisenä yritelmänä se on kuitenkin tärkeä.

Teki sitten mieli kokeilla jotain ohuempaa, eli tarvittiin keveämpi värttinä. Juutuupi kertoi lisäksi, että voisi kokeilla myöskin yläpainoista värttinää. Onneksi keittiöstä löytyi varrastikkuja ja korupakista isoja helmiä. Teinpä sitten vaappuvan ja epätasapainoisen värttinän ihan ite. Tää lanka on edelleen värttinällä, kun tuli muuta kiirempää eteen.

Viime maanantaina keksin lähteä käymään Toikalla, onhan meiltä sinne huimat 20km. Onneksi siellä oli sellainen myyjä, joka ei tiennyt paljoa kehräämisestä. Mulle olisi nimittäin saanut myytyä mitä vain, vaikka rukin. Nyt mukaan tarttuivat vain suunnitellut ostokset. Tässä kuvassa on yläpainoinen värttinä, jossa on ihanaakin ihanampi metallipää karassa. On meinaten aika mukava terävän varrastikun jälkeen.

Toisekseen mukaan tarttui 100g Ashfordin merino-silkkiä (50/50). Voi kuinka se on kuituna silkkistä ja pehmeää ja hohtavaa ja kaunista!

Mää meen värttinöinnissä edelleen parkkeerausmenetelmällä hitaasti ja varmasti. Silläkin tyylillä saa jotain mökkeröitä aikaan. Tää on vielä kovin paksua, mutta kylvetyksen jälkeen niin pehmoista ja kivaa. Tää pääsee jo huiviinkin. Tarvii varmaan tehdä vaikka Baktus, jotta tään voi upottaa siihen keskelle.

Baktuksen reunoille aloin kehräämään vähän ohuempaa. Tässä vaan menee ikä ja terveys. Lähes viikossa olen saanut kehrättyä jotain 60g kuitua, tai vähän alle. Kuka niitä nyt huomaa punnita...

Värttinöiden painoistakaan ei ole mitään mielikuvaa. Kyllä mää ne jossain kohtaa punnasin, mutta eihän sellaisia voi muistaa.

Semmosta tänään. Koko viikkona en ole neulonut. Olen vaan värttinöinyt ja ommellut projektipussukoita. Mulla on itselleni epätyypillisesti työn alla sekä Kappa, Knick että hihaton hihatin, mieli tekis alkaa jotain sukkia ja vielä huiviakin noista itekehrätyistä. Nyt niitä täytyy yrittää jo pitää järjestyksessä. Mitä tapahtui sille Tehdään Yks Työ Nätisti Ja Siististi Kerrallaan -jutulle?

Vielä ehtii osallistua arvontaan. Käykää kurkkaamassa postauksen loppu ja huutakaa hep, voittotodennäköisyys on tällä hetkellä kymmeniä prosentteja. Tää lähtee nyt ompelemaan koirille vuoteen ja jatkaa sitten värttinöintiä! Kivaa viikkoa jokaiselle!

Lankaohjuri, tiplut ja arvonta

Jossain facebookin ryhmässä bongasin jonkun koruhenkilön tekemän hopeisen langanohjurisormuksen. Mulle tuli heti pakottava tarve saada sellainen Kipeneen tekemän parsinneulan kaveriksi. Kerrankin päätin tehdä protopyyrin messingistä ennenkuin alan tuhota hopeaa. Pikkupulma vain oli sellainen, että tuo kirjoneule ei oikein suju, oli sitten ohjuri eli ei.

Kellervä lanka on Ölkyistä ylijäänyttä jättitattarella värjättyä Nallea, tumma ruskea Susulta tilattua teeteen pallasta. Puikkoina 2,5 mm:n pyöröt ja 60s. Tavoittelin ensin Dither -tyyppistä värien vaihtelua, että saisin tuon nalluraisen loppumaan. Koska Ditherin langanvaihtokaavio ei mennyt mun silmukkamäärillä kivasti, tein Photoshopilla ihan ihkuoman kaavioni. Juu, ja siitä tuli kaameaa muhkuraa, joten kiukkupäissäni purin kaikki pois.

Aloitin sitten uudelleen. Mielessä siinsi Sudranan Myrkkytiplut, joten eikun hommiin. Tuon blogilinkin kautta löytyy parit muutkin mielettömät tiplut. Kantapääksi kokeilin näissä yhtä/jotain versiota fleegle heelistä (Fleegle's Blogin linkki).

Tuosta ohjurista vähän lisää, haluatte kumminniin tietää. Omalle tyylilleni proton reiät olivat himpan lähellä toisiaan. Hopeaversioon tein ne vähän kauemmas toisistaan. Mulle riittää hyvin kaksi lankaa, jolloin ohjuriosuus pysyy maltillisen mittaisena. Lankojen vaihto kävi näppärästi ilman pujottelua, mutta silti langat pysyivät helposti omissa lokosissaan.

Hopeiseen versioon merkkasin ihan vain hienostelun vuoksi reiät numeroilla, jotta on helppo muistaa dominoiva lanka. Tosin sormus täytyy osata laittaa oikein päin, jotta dominanssi ei muutu... Hmmh, kehittelyn paikka. Jos mitta on epävarma, säädettävä sormuksen runko toimi ihan hyvin. Jos nyt tekisin vain itselleni oman version, saattaisin tehdä rungon ilman säätövaraa.

Opiston kevätnäyttelyä varten piti tietty värkätä pieni mallineule puikkoineen, jotta näyttelyn vieraat hoksaavat sormuksen tarkoituksen. Puikot tuli grillivartaista ja lasihelmistä liimailemalla. Tasona tekemääni kirjoneuleeseen olen enemmän kuin tyytyväinen! Tosin nurjalla langanjuoksujen sitominen ei onnistunut millään ilveellä, mutta ei kurkita sinne!

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mulle kirjoneule on helpompaa kokonaan ilman mitään härpäkkeitä - ainaki sen jälkeen kuin opin Raikun tyylin pitää lankoja. Mutta onhan tää hieno! Jos osais käyttää näitä, niin tää ois tosi kätevä.

Ajattelin, että koska en siis käytä härpäkkeitä, voisin laittaa tämän tulemaan jollekulle kommentoijalle. Kiekaise kommentteihin 'Hep' ja jätä sähköpostiosoitteesi, niin olet mukana.

Kesäaika on mulla itsellä sellaista, ettei blogeja tule selattua niin usein kuin talvella. Pidetään arvonta-aikaa siis ainakin koko mun kesäloma, eli pari viikkoa. Pappakoira saa toimia onnettarena sitten aikanaan.

Mä lähden nyt opettelemaan juutuupin kanssa kehräämistä. Ostin eilen testivärttinän Mustialan Hakkapeliittatapahtumasta, ja opetteluinto on valtaisa. Tää on varmaan taas virhe... Mistäs sitä aikaa saikaan taas ostettua? Tuo Hakkapeliittatapahtuma oli muuten aika huikea. Jos teillä ei ole tänään mitään tekemistä, niin siellä kannattaa pyörähtää. Tykkäsin.