Näin jossain kaupassa Ioanna Kourbelan monikäyttövaatehässäkän. Ne ovat siis sellaisia, mitä voi kietoa päälleen suunnilleen sadalla miljoonalla tavalla. Sellaisia, että aamulla myöhästyy töistä, kun pitää ohjevideosta alkaa kurkkia, kuinka vaate ylipäätään puetaan päälle.
Sitten tietystinnii halusin neuloa itselleni jotain samalla idealla. Ekana oli mielessä Martina Behmin Shrug&More, mutta joku siinä tökki. Valitsin sitten mallikseni kalaverkkokaulahuivin, Sleeveless in Vancouverin. Mietin kyllä hetken hihallistakin versiota, mutta päädyin kuitenkin tähän.
Lankavaihtoehtoja ei löytynyt kaapista juuri mitään. Olen siinä tilanteessa, että kaapissa on yksittäisiä keriä sukkalankaa, kaksi määrättyä paidallista ja loput paita-/takkimäärät ovat samaa väriä kuin mistä on jo neuleita. Ainoa yksivärinen vaihtoehto oli siis kaksi vuotta hillottu Artesano Definition Sock Yarn petroolin värisenä. Ei paha. Tosin jossain matkan varrella tajusin, että tähän menee kolme (3!!) vyyhtiä lankaa, joten yksivärisyyden sai unohtaa. Nappasin toiseksi väriksi syksyisen Cascade Heritagen sukkalangan tuollaisena punertavan rusehtavana. Muuten ihan hyvä, mutta olis se pelkkä petroolikin riittänyt - ja silloin tätä huivia ois voinut käyttääkin jonkun vaatteen kanssa! Ja kumpiakin lankoja jäi reilusti yli. Huoh.
Harmitti, kun ainoat metalliset 3,5 mm:n puikot olivat muualla kiinni. Jouduin aloittelemaan tätä puisilla puikoilla, ja mulla ei vaan lanka luista niillä. Pitää ehkä satsata lisäkokoihin Zingeistä.
Noh. Kun olin neulonut selkäosan ja vähän etuosaa, totesin selkämyksen olevan himpun liian kapea mulle. Kädentietkin olin neulonut himpun liian pieniksi. Purin siis koko höskän ja aloitin omilla suunnitelmilla uudelleen. Sama lanka, nelosen Zingit, koko L.
Tään neulominen oli niiiiin tylsää ja niin puuduttavaa ja yök-yök-yök. Pakko tää oli kuitenkin tikutella lopputuloksen siintäessä silmissä. Kiva tästä tuli, oikein kiva. Toista kertaa en kuitenkaan tähän lähde, en. Tylsä pinta neuloa, koko ajan 'liian samaa' mutta kuitenkin sellainen, että sitä ei voi neuloa täysin katsomatta. Puuduttava kokemus, joka otti aikaa monen monta viikkoa. Enkä ole käyttänyt tätä vielä kertaakaan. Saas nähä miten käy.
Harmitti, kun ainoat metalliset 3,5 mm:n puikot olivat muualla kiinni. Jouduin aloittelemaan tätä puisilla puikoilla, ja mulla ei vaan lanka luista niillä. Pitää ehkä satsata lisäkokoihin Zingeistä.
Noh. Kun olin neulonut selkäosan ja vähän etuosaa, totesin selkämyksen olevan himpun liian kapea mulle. Kädentietkin olin neulonut himpun liian pieniksi. Purin siis koko höskän ja aloitin omilla suunnitelmilla uudelleen. Sama lanka, nelosen Zingit, koko L.
Tään neulominen oli niiiiin tylsää ja niin puuduttavaa ja yök-yök-yök. Pakko tää oli kuitenkin tikutella lopputuloksen siintäessä silmissä. Kiva tästä tuli, oikein kiva. Toista kertaa en kuitenkaan tähän lähde, en. Tylsä pinta neuloa, koko ajan 'liian samaa' mutta kuitenkin sellainen, että sitä ei voi neuloa täysin katsomatta. Puuduttava kokemus, joka otti aikaa monen monta viikkoa. Enkä ole käyttänyt tätä vielä kertaakaan. Saas nähä miten käy.
Jotkut neuleet vaan ovat työläämpiä neulottavia. Mutta hyvältä näyttää:) Mielenkiintoinen neule!
VastaaPoistaJoskus on työlästä, vaikkei ole vaikeaa. Tämä on kumminkin kiva käyttää, vaikka onkin ollut vain tuubihuivina kaulassa.
PoistaMielenkiintoinen neule, ihan uusi systeemi mulle:)
VastaaPoistaNiin oli mullekin. Onneksi (tai harmiksi) valistunut ystävättäreni osasi esitellä mulle tällaisen. Kaikkea ihmeellistä sitä maailmaan mahtuukin :D
Poista