sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Vesivärisarja

Viimeaikoina on tullut keskityttyä paljon enemmän villa- kuin hopeahommiin. Jossain vaiheessa iski kuitenkin innostus kokeilla uutta systeemiä, kylmäemalointia. En oikeastaan osaa sanoa menetelmästä muuta kuin sen, että koruja uunitetaan pari tuntia 70-asteisessa uunissa. 'Emalointi' ei siis ole oikeaa emalointia, vaan tehdään jollain kovetteen ja väriaineen seoksella.

Mä halusin ehdottomasti käyttää läpikuultavia värejä. Vaikutelma on tosi jännä. Värikerros näyttää näissä koruissa epätasaiselta, mutta ei sitä oikeasti ole. Värin voimakkuus vaihtelee hauskasti riippuen siitä missä kulmassa korua katsoo.


Kaikki lähti tuosta kaulakorusta. Kurssikaveri oli kesällä tehnyt saman oloisen turkoosilla ja sinisellä. Halusin ihan ehdottomasti itselleni oman version. Mun versioon valikoitui violettia, pinkkiä ja sinistä. Sinistä, kuvitelkaa.


Riipuksen piti ehdottomasti saada kaverikseen sormus, olenhan ihan sormushöperö. Pohdin josko tekisin ihan random-palasilla epämääräisen muotoisen, mutta jotenkin tästä nyt tuli tällainen. Ilmeisesti muoto miellytti muidenkin kurssikavereiden silmää, sillä yhtenä kertana syksyllä rummusta putkahti ainakin neljä samanlaista sormusta! Tässä mun versiossa runko on avoin, eli sormuksen kokoa voi hiukan säädellä. Tällaisia samanlaisia mutta erilaisia pitää ehdottomasti tehdä lisää.


Kirsikkana kakun päällä ovat nämä korvikset. Rakastan, rakastan. Näistä tuli kertakaikkisen hienot, tykkään hirmuisesti siitä pienestä helinästä ja tunnusta kaulaa vasten, kun nämä heiluvat. Korvikset ovat todella kevyet, yksinkertaiset ja silti melko juhlavat. Valmistumisensa jälkeen nämä olivat korvissa päivittäin monta viikkoa!


Loppuiskohan tää koruilujumi pikkuhiljaa? Nyt on ollut niin paljon kaikkea muuta mielessä, ettei energia ole jotenkin riittänyt hopeahommiin. Näitä oli kuitenkin tosi koukuttavaa ja kivaa tehdä - ja oli kivaa kun sai jotain valmiiksi!

torstai 17. marraskuuta 2016

FireSpitterin turkkilainen

Mä olen ihastunut värttinöintiin, ihan suorastaan rakastunut nyt kun sain ekan turkkilaisen värttinäni. FireSpitter ystävällisesti pyynnöstä väkersi mulle pinkin sellaisen. Ihana, ihana, ihana. Jostain syystä en nyt onnistu Etsystä löytämään hänen kauppaansa, vaikka käyntikortissa Etsy-kauppa mainitaankin.

Tämä värttinä on kevyehkö, noin 24 grammainen. Kara koivua, siivet saarnia ja pinta pinkkiä maalia, ja Lanitiumin BFL:ää näytenöttöseksi. Huomatkaa, kuinka FireSpitter oli valinnut värin sopimaan värttinään!


Värttinä pyöri kuin unelma jopa mun taitamattomissa aloittelijan näpeissä. Tykkään ihan hirmuisesti siitä, kuinka kauniiksi kilpikonnapalleroksi langan saa varastoitua. Tällaisesta neligrammaisesta pikkumäärästä nyt ei saanut kovin näyttävää kuvaa...


Pystyn värttinöimään vain muutaman minuutin kerrallaan ennenkö koko yläkroppa menee jumiin. Parin session jälkeen sain muutaman metrin ohutta säiettä, WPI on noin 45. Tämä jäänee varmaankin kertaamatta, sillä ei mulla ole näin pikkuiselle määrälle käyttöä.

BFL:ää suositellaan aloittelijan kuiduksi, se on kuulemma pitkäkuituisena helppoa. Olihan se helppoa, mutta ehkä mun täytyisi tehdä se loppuun asti ennenkö osaan sanoa tykkäänkö lopputuotoksesta. Mun käsissä se jäi jotenkin karvaisen oloiseksi.

Ah, huomatkaa kuvausalustana oleva Westknitsin huivikirja! Tämä oli sellainen Pakko Saada -ostos. Mulla on ollut jonossa useampikin Steppen huivi, ja nyt suorastaan säästin, kun tilasin syksyn uutuuskirjan Titityyltä.


Nyt odotellaan kiihkeästi vuoden kohokohtaa, viikonlopun kässämessuja Tampereella. Lupauduin töihin tekemään invistä sekä lauantaina että sunnuntaina, jotta pääsen huomenna rilluttelemaan. Toivottavasti sieltä löytyisi ihkun pihkuja indievärjättyjä kuituja. Ne ovat ainoana asiana ostoslistalla, kaikki muu on heräteostosta. Toisaalta heräteostokset ovat aina niitä kaikkein parhaita hankintoja...

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Mun neonpinksu

Samalla kun pyysin että Miss Mathilde tulisi kotiin, tilasin sille tekemistä World of Woolista. Kotiin tuli merinoa erilaisina väripaketteina ja jonkun verran kokeilukuituja eri lammasroduista. Ekana rullalle pääsi pinksu paketti.


Kuituna värit näyttivät oikein kivoilta, mutta en tiijä, mitä kehrätessä tapahtui. Vaaleimmasta väristä tuli jotenkin tunkkaista ja sameaa. Seuraavasta väristä tuli jotenkin ihan neonia, oikein yliviivaustussineonia. Vika väri olikin sitten justiinsa sellainen magenta kuin pitikin. Ei ne vaan jotenkin nyt istu yhteen. Kuvassa värit näyttävät paljon sointuvammilta kuin liveänä.


Kehräsin pikkutopsin yhdelle säikeelle sekoitellen vähän värejä mininöttösten vaihtumiskohdissa. Tässä kokeilin ekan kerran myös navajointia, koska halusin värien vaihtelun olevan melko tarkkarajaista. Navajointi (ketjukertaus) oli itse asiassa hirmuisen paljon helpompaa ja rentouttavampaa kuin mitä etukäteen kuvittelin.


Lanka on osin alikehrättyä. Säie on luullakseni niin tiukkaa että soi, joten en oikein uskaltanut tehdä kehräyskierrettä tarpeeksi. Pelkäsin, että koko vyyhti vetää ihan sykkyrälle. Loppupesun jälkeen vyyhti roikkui kuitenkin suunnilleen suorana. Strategiset mitat ovat noin  511m/203g ja WPI lienee kutakuinkin 12.


Kerrankin sain lankaa sellaisen määrän, että tästä voi oikeasti neuloa jotain. Tästä tullee isona joku kiva liukuvavärinen huivi, shaali, shlanketti... Joku semmoinen kaula-, hartia-, kääriytymishässäkkä, tai ainakin osa sellaista.