Paksusukat itselle

Nyt tuli tarve sukille, ja kiireesti sittenkin. Nallesta itsevärjätyt sukat on hiihdelty puhki parin vuoden aikana, ja sukkalaatikko huuteli tyhjyyttään.

Nämä lankaparat ovat odottaneet neulontavuoroaan vuoden verran. Tilasin Inaya Creationsilta tämän magentan ja toisenkin, iloisen  harmaan, liukuvärisen sukkalangan.

Ehdoton ajatus oli tehdä perussukkaa siten, että värit kulkevat eri suuntiin.

Sukka on posoteltu 2,25 mm:n puikoilla, 56s, pieni helmineuleraita sivussa. Hyvät perussukat, kiitos nam. Rakastan.

Näissä hiihdellen on hyvä aloittaa tuleva vuosi. Kuvaannollisesti hiihdellen siis, ei kirjaimellisesti. Mulla ei ole suksia eikä lunta, eikä edes halua hiihdellä :D Tulevasta vuodesta toivon energistä, iloista, paljon ihania harrasteita ja ihmisiä sisältävää, bloggaamisen suhteen aktiivisempaa ja kaikin puolin parempaa kuin tästä vuodesta.

Hyvää tulevaa vuotta meille kaikille!

Keltainen kaulahuivi

Saanenko esitellä ihkaensimmäisen rukkikehruuni? Ei sevväliä, esittelen silti. Heti syyskuun puolivälissä tuli kehrättyä tällaista.

Ensimmäinen kokeilu oli siis Wool Finch Studion 21 mikronin merinoa värissä Sunshine. Siitä kuoriutui kaksi 2-säikeistä lankanöttöstä, toinen 180m/120g ja toinen 72m/32g (WPI 12-14, jos tulkitsin kontrollikorttia oikein...). Pelkäsin aloittelijoiden ylikierrettä niin paljon, että lanka jäikin alikierteiseksi. Poljin sen sitten uudelleen rukin läpi, jolloin sain siitä jotakuinkin käytettävää, vaikkei nyt maailman kauneinta olekaan. Kauniin keltaista se ainakin on <3 Näissä vyyhtikuvissa väri tosin on hiukan hailakampi kuin oikeasti.

Pikkuruisista minikeristä halusin kokeilla sirpin mallista huivirunkoa. Ajatuksena oli tehda Shearwateria niin pitkään kuin vähää lankaa riittää, mieluusti vähemmällä kuin enemmällä pitsillä. Tulikin sitten jotain ihan muuta, teen Shearwaterin joskus myöhemmin.

Neuloin pikkuhuivin rungon satunnaisilla lyhennetyillä kerroksilla 4,5mm:n puikoilla. Puikot olisivat voineet olla isommatkin, pinnasta tuli aika peltiä. Runkoa tein niin pitkään kuin isommasta kerästä riitti. Sen jälkeen tein reunukseen helmineuletta pienemmän kerän verran. Vähän tuo reuna kirraa, mutta ei haittaa mitään! Tämmöinen siitä sitten tuli. Ehkä pitäis opetella kehräämään isompia lankamääriä, että niistä vois tehdä sitä mitä haluais, eikä sitä mihin lanka riittää... Kiva tää on eniveis, ja ihanan pehmoisa. Olen oikeastaan aika yllättynyt siitä kuinka paljon tätä on tullut käytettyä. Ihana. Alusta asti itse tehty. Ihana.

Sumusammakosta lisää Mojoa

Sukat ovat mun neulerakkaus. Ihan parasta maailmassa. Kesästä ja syksystä eteen kiilasivat kuitenkin muut elämän hommat, joten sukat ovat olleet ihan paitsiossa. Niiden neulomista on ollut ihan ikävä, ja varpaatkin ovat muka palelleet niin, että tarvittaisiin ihkauusia sukkia.

Alkusyksystä tilasin Lanitiumilta ihanuuslankoja palkitakseni itseäni reippaasti jaksetusta kesästä. Mukaan tarttui uutta rakkauttani, kertakaikkista luksusta, merino-kashmir-nylonlankaa. Voiko mitään niin pehmeää ja ihanaa ja kaunista ja pehmeää ja luksusta ja pehmeää ollakaan?

Miekkoselle halusin myöskin luksussukat, joten kyselin väritoiveita. Mustaa. Ai ei vai? No sitten harmaata? Ai eikö? No jos sitten vaikka sinistä tai vihreää? No se jo passasi neulojalle. Ihanaakin ihanampi Hedgehog in the Fog hyppäsi ostoskoriin, tosin hyppäs sinne pari muutakin... Kuvaan ei mitenkään saa toistumaan kaunista värimaailmaa. Lanka on selkeästi sinistä, mutta silti selkeästi vihreääkin. Kaunista kuin mikä, vaikken itse sinisestä niin piittaakaan. Vaan eihän nämä mulle olekaan.

Seuraava probleemi oli löytää malli. Täydelliselle langalle kun pitää olla täydellinen malli. Meinasi mennä vaikeaksi. Päätin sitten napata Ravelrystä ihan ilmaisohjeen, jota pystyy muokkaamaan oman mielen mukaan. Jälkijättöistä kantapäätä en ollut koskaan kokeillut, joten tulipahan testattua sekin.

Varren takaosaan unohdin tehdä kuviota, kun ei ollut 'oikeaa' kantapäätä muistuttamassa, että vaihdettiin terän neulomisesta varteen. Onneksi ei haittaa. Olen saanut koukutettua Miekkosen ohuisiin sukkiin, joten teen sitten seuraaviin kuviota koko varren ympäri.

Ja löytyihän se sukkamojo näiden myötä, onneksi. Postailen niitä sitten pikkusittain, kunhan saan jollain konstilla otettua niistä kuvia. Mieluummin esittelisin sukat jaloissa, mutta täytyy toistaiseksi tyytyä näihin blokkerikuviin. Sorry!

Jumalainen kauluri?

Mä sain määräyksen, kuten jokainen aloitteleva kehrääjä, että ekasta langasta on pakko tehdä jotain. Se jokin voi olla ihan mitä vaan, kunhan tulee jotain valmista. Sitä kuuluu sitten paijata ja säilöä. Sitä voi sitten myöhemmin vertailla tasaisempiin ja ohuempii tuotoksiin. Niitä tasaisempia muuten alkaa tulla yllättävän nopsaan.

Mä värttinöin ekalla muusinuijallani (alapainoinen, noin 100g värttinä) jotain kaameaa huovutusvillaa hampaat irvessä. Siitä tuli niin tikkuista lankaa, etten voinut kutoa siitä mitään. Parin päivän päästä kävin hakemassa Toikalta Akaasta uuden, keveämmän, yläpainoisen värttinän. Sillä hurruuttelin merinoa ja silkkiä paksuksi mokkulalangaksi. Sadasta grammasta sain aikaan 23m paksumpaa ja 104m ohuempaa paksulankaa.

Neuleen valintaa rajoitti kovasti vähäinen metrimäärä. Malliksi valikoitui riittävän pikkuisen määrän tarvitseva Divine Drape -kauluri. En mä nyt tiedä onko sellaiselle käyttöä, mutta eniveis. Vitosen pyöröillä hurruuttelin. "Vähän" lisäilin ohjeeseen silmukoita (suunnilleen kaksinkertaistin etuosan silmukkamäärän) ja lyhensin koko kauluria, kun lanka alkoi loppua. Ihan kummallinen viritelmä siitä tuli! Tuo kapoisampi osa siis on niskan puolella. Tosin tätä voi näineen käyttää vaikka huppuna ja lähestulkoon myös hartioita lämmittämään...

Ei tästä tosiaankaan tullut kaunis, mutta niin vaan tuli jotakuinkin käyttökelpoinen. Huivin malli on kyllä kätevä, tykkään siitä kovasti. Ehkä vaivaudun joskus tekemään uuden ihan oikean ohjeen mukaan.