maanantai 22. toukokuuta 2017

Sukat suoraan roskikseen

Olin hillonnut pari vuotta Tapion kaupasta tilattuja Neon Sockseja. Alunperin niistä oli tarkoitus neuloa sukat nuorimmalle täditettävälleni. Onneks en neulonut. Vissiin maaliskuulla päätin, että niistä tulee mulle itselle ärjyt tiplu-/raitasukat. Neuloskelinpa niitä iloissani ja ajattelin kuinka iloiset väripiristysruiskeet niistä tulee.


Just joo. Tämä kuva on otettu, kun olin huuhdellut sukkasia yli kymmenen kertaa ja osa liotuksista oli etikkavedessä langan pinnan sulkemiseksi. Päättelin nimittäin, ettei tuollainen määrä väriä voi olla pelkälleen ylijäämäväriä langan pinnassa.


Höpön pöpö. Kuva ei jotenkin näytä sitä todellisuutta, että vesi on ihan täysin pinkkiä. Ihan pikkuisen vuotaa tuo lanka, vihreä on ihan ok. Ei tällaista kumminkaan voi käyttää. Arvatkaas muistaisinko, ettei näitä pestä yhdessä minkään muun kanssa.


Olipa sitten kiva neuloa ohutsukat, jotka lensivät suoraan roskikseen. Piti ottaa kuva muistoksi, että tällaisetkin on tullut joskus tehtyä. Huoh.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Salasanoja

Toisinaan tykkään tehdä sellaisia koruja, joissa on jokin Juttu. Nämä sormukset lähtivät siitä, että ystävälle piti saada joku sana mukaan muistuttamaan asioista. Mikä onkaan parempi konsti kuin spinnerisormus! Sitä voi pyöritellä ja räpeltää ja teksti on piilossa spinnereiden alla. Käyttäjä kuitenkin tietää mitä siellä piilossa lukee.

Tämä sormus ei ole ystävän sormus, vaan harjoituskappale.


Olikin ihan hyvä harjoitella, sillä pitkän tauon jälkeen kipertelin reunoja vähän liikaa. Osa spinnereistä ei pyöri ollenkaan. Toooooosi harmi, että jouduin jättämään tämän itselleni.


Vaan sitten piti tehdä vielä pari kaverusta. Se varsinainen ystävän sormus, joka on tässä keskellä. Ulkomuistista tehdessä sormuksesta tuli vähän iso. En mitenkään muistanut, että tällainen kiperretty sormus suurenee melko paljon muotoillessa. Onneksi hätä ei ollut paha, sillä tein kaveriksi vielä pienemmän turvasormuksen, joka pitää tämän levysormuksen paikallaan.


Itsellekin piti tehdä vielä yksi muistutus. Tämä on sellaisia päiviä varten, kun tuntuu että mitään ei jaksa ja usko loppuu ihan kokonaan. Itsetunnon pönkityssormus :D


Tällaista tänään. Korujumi tuntuu aukeilevan pikkuhiljaa, ja se on kiva se. Eihän mulla mitään varsinaista tarvetta ole uusille koruille - mut ei oo uusille sukille tai huiveille tai kehruillekaan. Joten mitä väliä, sitä tehdään mikä mukavalle tuntuu. Näissä väkerryshommissa sielu lepää!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Wensleydalea kahdella tapaa

Sain pikkuruisen Blissin rukkini, Miss Mathilden, kotiin syksyllä 2016. Silloin tilasin WoW:lta 100g:n näytenöttösiä erilaisista luonnonvärisistä kuiduista. Yhtenä hommana oli kokeilla Wensleydalea, joka jossain lähteessä on mainittu aloittelijalle sopivaksi kuiduksi.

Näköjään olen kehrännyt moista kahdella eri tavalla. Ainakin sellaiset vyyhdit löytyivät kotoa ja kuvat kamerasta :D Ilmeisesti kuitu ei ole ollut erityisen kamalaa eikä erityisen  ihanaa, sillä en muistanut tällaista kehränneenikään. Todistettavasti muut meillä eivät kehrää edes yllytettyinä.

Tässä on selvästi päästetty kierre kuituun eikä säiettä ole sormin siloiteltu, koska lanka on näin pörhöistä ja ilmavaa. Tästä vois hyvinkin tulla yksi raita Tarmo -koirankarvapipoon. Vyyhdistä löytyy tieto, että lanka on maaliskuussa kerrattu itsensä kanssa andean ply -tekniikalla. Muut speksit 33m / 21g, WPI 10.


Loppukuidusta on näemmä kehrätty kaksisäikeistä lankaa lyhytvetona mittarimatoillen. Tarkemmat speksit 238m / 75g, WPI 18-20 . Aika kaunista mun silmään.


Näköjään samasta kuidusta saa todella erilaista lankaa eri tekniikalla. Pörheää ja lämmintä, tai kiiltävämpää ja laskeutuvaa. Oppia ikä kaikki. Ei mennyt tämäkään kaappien kaivelu hukkaan, kun tällaiset vyyhdit löytyivät.

Ihanaa ja kaunista sunnuntaita meille kaikille. Mä lähden nyt nautiskelemaan töihin. Tänään kyllä toivon, että voisin jäädä kotiin kuopsuttelemaan pihalle ja kokeilemaan kehräämistä ulkona. Toisella kertaa sitten <3

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hermionet Miekkoselle

Järkytyksekseni huomasin eräänä päivänä, että Anopin Miekkoselle kutomat sukat ovat molemmista kannoista puhki. SeVe-lanka ei kestänyt täyttä kahtakymmentä vuotta! Vanhat novitalaiset kuulemma kestävät melkein ydinpommin,  oma kokemukseni uusista langoista on vähän eri.

Miekkonen sitten toivoi paksusukkia toisen sukan päällä pidettäväksi. Talvitreeneissä tulee kuulemma järkyttävän kylmä, ellei ole omatekoiset villikset jalassa 💕. Puikoille sujahti testiin välittömästi Regian Active -avaruuslanka. Neuloin 2,5mm:n pyöröillä 56s, josko sinne alle mahtuisi sitten toisetkin sukat. Reseptinä oli taas kerran Sockmaticianin toe-up -sukka.


Pintaneuleeksi valikoitui Hermione's Everyday Socksien pintaneule. Se on niin yksinkertainen ja niin nätti, että en melkein kestä. Justiinsa sopiva Miekkosen sukkiin.


Kuvat ovat taattua crap-laatua. En ehtinyt edes pingottaa sukkia, kun sujahtivat heti käyttöön. Toki se on neulojalle se kaikkeist paras palkka hommasta!

Nyt toppahousut jalkaan ja vapun lumitöihin. Vai uskaltaisko luottaa, että lumet sulaa huomiseksi? Eniveis - Oikein hyvää vappua!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Surutyö

Mulla on ollut syksystä asti mielessä yksi filigraanityö, jonka olisin halunnut tehdä. Siihen oli tarkoitus tulla filigraanikukkanen, jonka keskustana olisi Miekkosen hioma spektroliitti. En kumminkaan koskaan ollut tehnyt 'oikeaa' filigraania, joten tekniikkaa piti hiukan harjoitella etukäteen.


Rungon tein 1,2 mm:n langasta. Kipertelin ja valssailin 0,4-0,5 mm:n hopealankaa ja tein niistä erilaisia kiemuroita. Sulattelin palleroita. Otin valmiin istukan kivelle ja juottelin kaikki osaset toisiinsa kiinni pastalla.

Kiveksi nappasin mustan onyksin. Se auttaa kuuleman mukaan vapautumaan surusta ja murheesta. Hämmästyksekseni huomasin postausta pohjustaessani, että onyks on horoskooppimerkki kauriin onnenkivi ja sitä löytyy mm Brasiliasta. Sen verran oli tahattomia sattumia, että päätin luopua 'sen oikean korun' teosta. Tästä harjoituskappaleesta tulikin juuri se Surutyö, jonka olin päässäni suunnitellut.


Sydän on edelleen rikki ja maailma väärässä järjestyksessä. En ole löytänyt itsestäni sitä empatianappia, millä toisen puolesta kannetun tuskan voisi napata pois päältä. 

Nyt kuitenkin päätin, että tästä riipuksesta tuli tietyllä tapaa surutyöni. Kun koru oli valmis, oli aika lopettaa asioiden ylenpalttinen märehtiminen ja jatkaa eteenpäin. Oikeastaan on aika ihmeellistä, kuinka hyvin tällainen itselle asetettu raja toimi.


"Gone."
The saddest word in the language.
In any language.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lincolnia rukilla

Tykkään kovasti worsted-kehrätystä langasta, se on niin tasaista ja sileää. Sen tekeminen on vaan niin turkasen hidasta. Vihdoinkin päätin, että on aika uskaltautua päästämään kuituun kierrettä. Huuuui!

Kuiduksi nappasin 100g:n nöttösen WoW:n värjäämätöntä Lincolnia, jonka olin tilannut syssyllä 2016 ihan kokeilua varten. Villa on mun makuuni aivan liian kovaa ja karheaa, jotenkin ihan hiusmaista. En ihastunut, en. Enkä edes tiennyt, mihin tarkoitukseen yrittäisin tehdä lankaa, joten mennä posottelin vain.

Pitkistä kuiduista olen lukenut sen verran, että yritin jättää kehräyskierteen mahdollisimman pieneksi, ettei langasta tulisi ihan vaijeria. Paikoitellen kierrettä tuli sitten niin vähän, että säie katkeili tämän tästä. Huoh.


Säikeistä tuli todellakin thick'n'thin. Välillä ompelulankaa, välillä köyttä. Sattui joukkoon vahingossa joku muutaman kymmenen sentin pätkä melko tasaistakin. Ehkä toivo ei ole menetetty, saatan harjoitella enemmänkin.

Nopsaahan tällä tyylillä kehrääminen oli, etenkin näin paksulle kamalle. Säikeiden kehräämiseen meni reilu tunti, kertaamiseen puolet siitä. Tein kaksi kolmisäikeistä minivyyhtiä 21m/51g, WPI 7-8.

En vaan tiiä mitä tällaisesta kammotuslangasta vois tehdä. Ei ainakaan mitään kaula-asiaa, kun kutittaa niin mahdottomasti. Ehkä se menee vitriiniin merkinnällä 'Tällaista ei enää koskaan'. Tai voihan sitä käyttää vaikka veneenkiinnitysköytenä.

Loppupätkän kehräsin kampalangaksi pienellä kierteellä. Siitä tuli ihan siedettävää. En äkkiä kylläkään keksi käyttöä tällekään nöttöselle, mutta ehkä se paikkansa löytää.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Korupuu

Meillä kasvaa koruja puussa. Mites teillä?

Kurssikaveri oli aikoinaan tehnyt hauskat korvikset jämälangoista ja hopealäpysköistä juottelemalla ja kipertelemällä. Auringossa näytti ihan siltä, että korvissa killui isot, valkoiset lasimötikät, jotka oli kiinnitetty hopealangalla.

Vaan eipäs - ähäskutti - näin ollutkaan. Törkeästi mutta luvan kanssa nappasin idean itselleni. Alta aikayksikön olivat pikaiset koristukset valmiina.


Tykkään näistä ihan hirmuisasti. Taas kerran kevyttä ja näyttävää, helppoa ja yksinkertaista. Voi sentäs. Mitäs sitä sitten keksisi?

Tänään on kumminnii vapaapäivä. Aurinko paistaa, on pikkupakkanen, ystävä on kohta tulossa kylään. Koirapoikain kanssa on aamu-ulkoilut ja aamupalat hoidettu, ne ovat vetäytyneet ruokatorkuilleen. Työn alla ois miesten perussukat ja uusiseelantilaisen haunui-villan kehrääminen. Korupuolella pari lusikkariipusta odottaisi kuvan jäljentämistä. Jos kumminkin ottais vähän kahvia mukiin ja menis käpsöttelemään pihalle. Joo! Ihanaa sunnuntaita sullekin!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Unelmien huivi

En kestä. Nyt se on täällä, mun haave ja unelma muutaman vuoden takaa. Mulla on Steppen Exploration Station! Mulla! ES! Omatekemä! Ihana! Rakastan!


Kuten huomaatte, kuljen kaikissa jutuissa monta vuotta muita jäljessä, en koskaan ole h-hetkellä tekemässä sitä mitä kaikki muut. Pitää ensin varmistaa, että joku hittineule on ihan oikeasti kiva. Tähänkin huiviin menee meikäläiseltä sen verran aikaa, ettei ihan tyhmähuivia viitsi neuloa. Elämä on sellaiseen ihan liian lyhyt.


Vuonna 2014 katselin ihastellen, kun ihmiset neuloivat Westknitsin mysteerihuivia. Sen jälkeen olen katsellut pitkään ihanaakin ihanampia väriyhdistelmiä Exploration Stationista. Vuosi sitten ostin ohjeen. Syksyllä ostin Westknitsin kirjan, jossa on tämä ohje toiseen kertaan. Puoli vuotta keräsin vielä senkin jälkeen rohkeutta. Viikon valitsin lankoja.


Nyt. Se. On. Täällä.


Langoissa mentiin täysin väri edellä. Halusin huiviin ehdottomasti omakehräämän pinkin merinon ja Lanitiumin keltaisen. Tummanharmaasta Lanitiumista löytyy jotenkin pinkihkö taustasävy. Vaaleanharmaa Wollmeisen Twin muuttui hauskasti violetiksi muiden värien ympäröimänä. Nautinnolliset värit. Tätä ekaa versiota en halunnut tehdä mistään harmonisista, asiallisista tai aikuisista väreistä, vaan halusin irrotella ja hassutella steppemäisesti.

Lanitiumin 'Vampyre' MCN-pohjassa, omakehräämä pinkki merino,
Wollmeisen 'Mausjung' Twinissä, Lanitiumin BFL-sukkisklubilanka

Lankojen päättelymäärä oli kyllä hurja. Muutaman kaistaleen jälkeen työssä roikkui jo 15 päättelyä odottavaa langanpäätä, eikä hommassa oltu päästy alkua pidemmälle. Mutta sekään ei haitannut. Otin aina silloin tällöin pienen hetken ja päättelin siihen mennessä tulleet langat, jos niitä ei voinut päätellä neuloen. Ylimääräiset nipsasin poikki vasta pingoituksen jälkeen.

Vähän tuonne lipsahti virheitä tai omia suunnitteluvirheitä, mutta pidetään niitä design-elementteinä. I-cordissa lanka jäi alkuun näkyviin brioche-osuudessa, briochen jälkeinen reikärivi halusi olla toisesta reunasta hyvin reikäinen, jossain kohtaa väri D kääntyi päässäni C:ksi, chevron-kaitaleessa yks reikärivi hyppäsi sivuun...


Päättelyreunan i-cordin halusin tehdä keltaisella ja vähän leveämpänä. Posottelin siis keltaisella oikeaa oikean puolen rivin, liu'utin silmukat takaisin ja aloitin päättelyn 4s:lla. Alla dennismarquezin ohje ko hommaan raverlysta. Kaikille muille tää varmaan on ihan peruskauraa, mutta mä tein I-cordia ekan kerran eläissäni.

4 Stitch I-cord bind off:
With color B (or C or D or...)
RS: K to 4 sts before end, Sl 4 WYIF. Break yarn. Do NOT turn work. Slip stitches back to beginning of needle to work RS again.
With color B (or C or D or...)
RS: Knit 3, K2togTBL, Sl 4 stitches back to left hand needle. Repeat till last 4 stiches. Graft stitches together.


Näitä huiveja teen ehkä noin sata miljoonaa lisää kaikissa mahdollisissa väreissä ja yhdistelmissä. Tehkää tekin!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sinipuuta ja sauramoa

Lankajemmojen tuhoaminen jatkuu! Jemmasta kaivelin pari vuotta sitten värjättyä Nallea. 2/3 vyyhdistä on värjätty sinipuulla ja toinen 2/3 keltasauramolla. Tällä värinvaihtelulla sain osan vyyhdistä vihreäksi. Sauramossa olen varmaankin käyttänyt melko alhaista lämpötilaa, koska keltainen on noinkin keltainen.


Mulla ei ollut etukäteen yhtään ajatusta siitä kuinka lanka neuloutuu. Senpä takia päätin tikutella ihan sileät perussukat varpaasta varteen. Tähtäimessä oli poikain koko 43, 56s ja 2,5mm:n puikot, kuten mulla on aina sport-vahvuisessa sukassa.


Neuloessa viuletti ja vihreä hävisivät hauskasti. Sukkaisista tuli selvästi harmaa-kelta-kirjavat. Terää neuloessa keksin, että haluan tehdä kontrastivärisen kantalapun ja pystyraitaisen varren. Onneksi varastoista löytyi nuita kellertäviksi värjättyjä Nalleja!


Tykkään tuosta käännetystä varrensuusta kovasti näin ulkopuolelta katsastellen. Sisäpuolelle jäi tyhmä rantu, kun yhdistin Liat Gatin ohjeella neulomalla. Se ei kumminkaan näy ulospäin, joten mitä väliä!

Meidän miesvahvuudesta on poistunut lauman ehdoton Kuningas ja Palveltava, kissaherra Aukusti.


Jellonakissa hallitsi huushollia yli 15 vuotta, ja hyvin hallitsikin. Meillä kaikilla on ollut aika paljon totuttelemista, kun meitä ei määräillä ja pidetä kurissa. Kukaan ei herätä anivarhain antamaan tuoretta ruokaa. Kukaan ei räpsi ohimennen kynsillä persuksille ihmisiä tai koiria. Kukaan ei pureskele hellästi poskesta samalla kun pitää tassuilla naamasta kiinni. Kukaan ei odota saunavuoroa ihmisten ja koirien saunoessa. Kukaan ei huutele öisin edesmennyttä kissakaveria. Kukaan ei kehrää illalla tyynyllä. Heippa, Aukusti! Hyvää matkaa!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Keväiset koivut

Mun missiona on nyt ollut oman sukkalaatikon täyttäminen ja tyhmälankojen vähentäminen varastosta. Alunperin tyhmälangat taisivat tarkoittaa Seiskaveikkaa ja osin myös Nallea. Lähinnä sellaisia lankoja, jotka menevät ihan vähällä käytöllä karmean näköisiksi ja kuluvat sukkina puhki alta aikayksikön. Edellä mainitut ovat meidän huushollissa olleet sellaisia.

Nyt huomasin, että tyhmälankamääre on laajentunut käsittämään osin myöskin kerällä myytäviä lankoja. Jaa-a, en vaan tiedä mistä moinen johtuu. Kaikki kerälangat eivät kuitenkaan ole tyhmälankoja. Regia ei ole tyhmälankaa, mutta pari vuotta sitten hamstrattu Regian Active on sellaista. Päätinpä sitten neulaista vihreästä Activesta ja jostain Nallen Tuohi-kerän lopusta sukkaiset.


Nyt tein 2,5 mm:n puikoilla ja 56 silmukalla itselleni pitkät paksusukat kotiin. Iltaisin varpaat ovat olleet ihan jäässä villiksistä huolimatta. Aattelinpa sitten kokeilla, että onko Active (Kirjoitin ensin Activia...) taannoin kehuttujen ominaisuuksiensa veroinen, eli suunnilleen napajäätikköretkelle sopivan lämpöinen.

Perussukan tein Sockmaticianin ohjeella, jonka olen muokannut itselleni alkeelliseksi Excel-taulukoksi. Taulukkoon kun syöttää silmukkamäärän, kerrostiheyden ja kengänkoon, laskee kone kiilan aloituskohdan ja kannan silmukkamäärät. Ihan sopivat tuli.


Värin vaihto nyt ei mennyt ihan täydellisesti, mutta eisevväliä. Takaresoriinkin tuli jotain kummallista krumppua, mutta onneksi sen voi taitella piiloon. Näistä tuli oikein kivat paksusukat, tykkään ja olen käyttänyt tosi paljon.

Onpa muuten hämmentävää huomata tykkäävänsä omista tekeleistään... Olen aina ollut hirmuisen kriittinen omia tekeleitäni kohtaan ja jopa vähätellyt niitä. Tää uus pään Osaanhan mä sittenkin -asetus on aika kummallisen tuntuista :D

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kidutuslanka

Äidin Nurmilinnun jälkeen oli kova polte saada rukille jotain, ihan mitä tahansa. Minimaalisesta kuituvarastostani nappasin 100g nunucon merino - mulberry silk - firestar -sekoitusta ihanassa ruskean ja turkoosin kirjavassa värissä Antiquity.


Vähäisellä kehruukokemuksellani olen jo huomannut, etten tykkää firestarista tai muusta kiiltavästä muutoin kuin mittarimatoillen kehrättynä kampalankana. En tykkää, että kiilto sojottaa langasta ulos :D Ja näyttää se silti sojottavan, vaikka parhaani yritin maastouttaa sitä kierteisiin.


Tässä topsissa (?) värit olivat niin jumalaisen kauniit, etten tahtonut sekoittaa niitä mutaiseksi ei-minkään-väriseksi. En halunnut yksisäikeistä lankaa. Aatoksena oli siis navajokerrata lanka kolminkertaiseksi topsin päästä päähän. Tämä taas tarkoitti sitä, että jos tahdon saada ohuehkon kolmisäikeisen huivilangan, on säikeet kehrättävä hirvittävän ohuiksi. Hui.


Heti kättelyssä huomasin, että värit sekoittuvat joka tapauksessa. Kokeneempi olisi varmaan huomannut sen jo heti kuitupaketin avattuaan. Päätin sitten, että otan tämä topsin harjoituksena kehrätä säiettä topsin reunasta reunaan. Se muuten ei ole mulle helppoa, ei. Kuitu vaan itsepäisesti haluaa langaksi topsin toisesta reunasta, mutta ei toisesta. Jostain Craftsy -kurssista löysin siihenkin apua, mutta treeniä tarvitaan vielä kuukaus tai vuos. Tai pari.


Langan strategiset mitat ovat 156m/96g. WPI on jotakuinkin 12 ja lanka on ketjukerrattua.

Langasta tuli kaunista, mutta ärsyttävän pisteliästä. Oman ihmiskokeeni perusteella sanoisin, että mun kaulanahka ei tykkää firestarista, vaikka muiden kimallusten kanssa ei olekaan ongelmaa. Tästä ei siis tule kaula-asiaa, ei. Tai voihan tämä olla osa Exploration Stationia sellaisessa paikassa, joka ei osu käytössä kaulalle. Aika näyttää.

Nyt tilaisin parit vapaapäivät valoisaan aikaan. Kuvattavaksi löytyisi kehruita, sukkia, huivi... Kun vaan kerkeis. Olen viimeaikoina keräillyt hyvä työntekijä -pisteitä tuuramalla vapaapäivinä työkavereita. Toivottavasti pisteillä saa lunastaa moooooonta vapaapäivää :D

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Suistamolaista sukua

Miekkosen sukujuuret ovat edellispolvissa Suistamolta. Kälyseni, Miekkosen sisko, haikaili jotain suistamolaisista sukujuuristaan muistuttavaa, Hän päätyi sormuksiin. Mallikuvaksi sain tällaisen.


Hetken matkan päästä sain nipun lusikoita. Niistä en tietystikään tajunnut ottaa kuvaa. Isoissa lusikoissa oli ihan mielettömän kaunis varsi, pienemmät olivat 'peruschippendalea'.

Tällaisia siistä kuoriutui sahailun, muutaman juotoksen, hiulaamisen, oikomisen ja kiillotuksen jälkeen.

Kieltämättä oli melkoisen jännittävää juotella nuita renkaanpuoliskoita sulattamatta
a) sormusta
b) puolikasta rengasta
c) juotettua killutinrengasta
d) sitä toisen puolen rinkulahässäkkää.
Vaan hyvin kävi juotoksessa. Kaikki osat ovat kiinni ja mikään ei sulanut jättiläispalleroksi.

Tyttöjen sormukset tein nuista Chippendaleista. Kaiverrukset halusin jättää olemaan, vaikkein niillä liene merkitystä henkilökohtaisella tasolla. Kertovat ne kuitenkin lusikoiden historiasta.


Äidin ja tyttären sormusten lusikkaa en tunnistanut, en tosin hirveästi yrittänytkään etsiä siitä tietoa. Se oli ihan hirmuisen kaunis. Sormuksista tuli kauniit - ja näyttävän kokoiset.


Jänskättää. Nämä kotiutuvat viikon-parin sisällä. Mä niin toivon, että näistä tuli sellaisia kuin mitä Käly toivoi. Pieni asia mukana kulkemaan, mutta muistuttaa vahvasti aiemmista sukupolvista. Kiitos, että sain tehdä nämä!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Äidin Nurmilintu

Hyvää synttäriä, Äiti!

Tässä on nyt se syy, miksi halusin opetella kehräämään. Äidilläni on tänään synkkärit ja halusin neuloa hänelle jonkun ihanuushuivin. Mulla lähtee monasti homma vähän lapasesta, kun saan jotain päähäni. Mulla on myös tapana tehdä kaikki melko perusteellisesti kun sen pään otan. Suomalainen sisu ja sillees. 

Edelliskesänä aloitin kehräyksen opettelun värttinällä, sitten tilasin rukin, kehräsin kilometritolkulla, kokeilin erilaisia kuituja ja etsin kaunista luksusmatskua ja haeskelin kivaa huiviohjetta.

Edes Tampereen kässämessuilta en onnistunut löytämään sopivaa ja oikean väristä kuitua kotimaiselta myyjältä. Tilasin sitten shunkliesiltä Etsystä.


Mallailin tyyppejä yhteen. Kaunista ja pehmeää merinon ja silkin sekoitusta. Sinisenä, tottakai, kun on kysymys Äidistä.


Suunnittelin kaksisäikeistä ohuehkoa lankaa, mitään must-vahvuutta en päättänyt. Langasta saisi tulla sen paksuista kuin miksi se haluaisi tulla. 


Kehruu alkoi hissukseen joulukuun alussa, 4.12, kaiken muun hääräämisen ohessa. Lanka oli vyyhditty, pesty ja kuivatettu 11.12.16.


Lopputulemana sain aikaan 2-säikeistä, metrien perusteella noin sport-vahvuista lankaa. Väri tummui tosi paljon kehrätessä, mutta se kai on melko tyypillistä. Väristä tuli kauniin vihertävän sininen, vähän petroolimainen, meren värinen. Juuri sopiva Äidille!


Kuitua kului 197g ja metrejä tuli noin 440m ja WPI 11. Väri vuosi aika lahjakkaasti ekassa huuhtelussa. Pistin langan vielä etikkakylpyyn ja huuhtelin muutamaan kertaan, jotta sain irtovärit pois.

Malliksi valikoitui ilman muuta Heidi Alanderin Nurmilintu. Halusin suomalaisen suunnittelijan konstailemattoman ja kauniin mallin. Sellaisen, jota voisi pitää sekä harteilla että kaulassa. Ei sileää neuletta, sillä mun olkavarsi ei kestä huivillista nurjia kerroksia. Toisekseen tykkään ainaoikean pinnan kuohkeudesta ja paksuudesta.


Neulomaan pääsin viimein uuden vuoden aattoiltana rakettien paukkeessa puolen yön aikaan. Näin jännästi vanhat viettää rymyjuhlia :D Puikoiksi nappasin edellisestä työstä juuri tuntia aiemmin vapautuneet nelosen Zingit. Huivi otti viikon iltasulkeiset, muutaman tunnin illassa.


Neulominen sujui joutuisasti. Alkuun arastelin, sillä monella on ollut hankaluutta pitsiosion silmukkamäärien kanssa, vaikka ohje on hyvin selkeä. Onneksi en törmännyt hankaluuksiin. Lanka tuli kudottua lähes viimeiseen metriin ja kevyesti pingotettuna lopullinen koko oli 90 x 150cm.


Jok'ikisen nypyn pingotin erikseen.


Huivista tuli tosi kiva. Se on maltillisen kokoinen, joten se ei ole liikaa takin alle ryntättynäkään. Siten minä huivejani käytän, Äidistä en tiedä :D


Eilen ajelin 3,5h tuntia suuntaansa kahvittelemaan Äidin kanssa. Ylläri oli melkoinen, kun hän oli kuvitellut pääsevänsä synkkärijuhlimisia karkuun. Vaan kivaa oli! Hali ja rutistus, Äiti!