sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Konjakkiketju

Olen nähnyt tämän xO-ketjumallin ekan kerran ainakin kaksi tai kolme vuotta sitten. Missään kohtaa se ei ole sykäyttänyt. Jostain syystä se kesän -17 hopeakurssilla iski kuin metrinen halko. Johtuiko sitten siitä, että pää oli tyhjä ja jollain - ihan millä tahansa - piti aloittaa.


Palikat on väännelty 2- ja 1,5-millisestä langasta. Mukavan jykevää ja silti niin kevyttä ja ilmavaa. Ihan täysin uutta suosikkiainesta. Tein ensin ketjuun itse salpalukon. Siinä taisi mitoituksessa mennä jotain ihan pikkuisen pieleen. Ekan käyttöpäivän aikana rannekoru putosi liioittelematta ainakin viisi kertaa. Tällaista ei tee mieli hukata, 21,2g hopeaa...

Rakentelin ja juottelin ketjuun sitten tällaisen lukon. Muutaman käyttöpäivän perusteella tuntuisi toimivan paaaaljon paremmin kuin alkuperäinen viritelmäni.


Tätä kirjoittaessani tajusin, etten ole käyttänyt mitään muuta ranneketta tämän valmistumisen jälkeen. Hih. Ja mulla sentään on aina rannekoru (ja sormus ja korvikset) kun poistun kotoa.

Kesällä olen väkerrellyt useamman huivin, monta paria sukkia, villatakin, kehrännyt monta vyyhtiä haunui-villaa Uudesta Seelannista ja saanut jonkun korunkin aikaiseksi. Kuvien ottaminen vaan on tökkinyt... Siitä syystä postaukset ovat nyt tulleet harvakseltaan. Arkielo on ollut nyt jotenkin kovin voimille käyvää, joten olen keskittynyt niihin mukaviin asioihin joista saan puhtia - eli tekemiseen ja väkertämiseen. Katsastellaan mihin päin tämä elo nyt syksyn myötä kääntyy.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Vähitellen harmaantuva huivi

Aikapäiviä sitten tilasin suomalaiselta värjäriltä, Inaya Creationsilta, mielettömän kaunista sukkalankaa, bling-blingiä värissä Seaglass. Se on odottanut puikoille pääsyä varmaankin pari vuotta. Sukathan siitä oli tarkoitus tulla, mutta onneksi suunnitelmia voi aina muuttaa.


Tyttöä alkoi huivituttaa, ja Seaglass tuntui täydellliseltä väriltä Incremental-huiviin. Huiviohje on maksullinen, mutta olen joskus hamstrannut sen jostain give awaysta tai jotain. Malli ei nimittäin ole ihan sellainen, josta maksaisin yli 6$, vaikka peruskiva onkin.


Malli on suunniteltu liukuvalle värisarjalle ja kontrastivärille. Pienten laskutoimitusten jälkeen päätin pärjääväni yhdellä pää- ja yhdellä kontrastivärillä, josta jäi vielä tähteeksikin. Mesh lace -osuuksien kontrastiväriksi nappasin TUT:n Baby elephant walkin, joka on oikein kaunis ja eläväinen harmaa.


Tästä tuli oikeastaan tosi ihana kaulaanryttäämishuivi. Just sillein, kuinka mä tykkään huiveja käyttää. Siipiväli on pingoituksen jälkeen vähän  reilut 2 metriä, se on oikein hyvä. Kaulakuvia ette tällä(kään) kerralla saa. Oikein kuulkaa stailasin ja kaikkea ja otin monta kivaa kuvaa. Kameran muistikortti päätti sitten olla luovuttamatta niitä mulle :D Ihan mahoton kapine.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Lankasormukset

Kesän ekana kurssipäivänä aloin himoita open sormusmallia. Kyselin ohjetta kerran jos toisenkin, ja aina malli meni piiloon. Yhtenä aamuna päätin sitten alkaa tehdä moista omin nokkineni. Olin saanut juuri juoteltua lankalenkkejä 1,5- ja 2,0 mm:n langasta, kun ope kertoi päivän aiheen olevan tämä sormus :D Ai miten niin olen pikkuisen hätäinen? Tein sitten vähän omalla tyylilläni.

Ei näissä sen kummempaa. Lankaa kiperrelty ja juotettu kiehkuroiksi ja muotoiltu sormukseksi. Vihreässä sormuksessa käytin vähän ohuempaa, 1,5 mm:n lankaa, muissa kaksmillistä. Lopuksi kesäsormukset saivat värinsä ihan vaan liimatusta 6 mm:n muranolaisesta lasikapussista. Jos olisin tehnyt näistä ns kunnon sormuksia, olisin käyttänyt kiveä ja istuttanut kivet ihan oikeasti kiinni. Patinointiakin voisi kokeilla johonkin näistä. Toistaiseksi kaikki ovat kiiltäviä. Kattellaan sitten vaikka ens kesäksi väriä pintaan, niin ovat taas ihan uuden näköisiä.

Viulettia

Vihreää 
Suosikkini punainen
Ei näissä ole mitään sen ihmeempää. Helppoja ja kivoja käyttää, helppoja tehdä ja näyttäviä. Tällaiselle myöhäissyntyiselle harakalle juurikin sopivia.

Tällä harakalla on ollut niin kaamea flunssa, että neulominenkaan ei ole oikein sujunut. Nyt vapaapäivän kunniaksi taitaa helpottaa sen verran, että lähden aloittelemaan Tour de Sockin meneillään olevaa vitosetappia. Monta yhtäaikaa seurattavaa kaaviota ja palmikonvääntöä, saa aivot taas vähän töitä - kivaa!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Kiila päällipuolella

Loppukevät hurahti aivan huiveja neuloessa, sukkamojo oli ihan kateissa ja hävöksissä. Kesän alussa tahdoin sitten kokeilla jotain itselleni uutta.

Nappasin pari vuotta sitten keltasipulilla värjäämääni Kujeen paksumpaa sukkalankaa, joka on himpun Nallea ohuempaa. Nykyisellään juuri tuota lankaa ei näytä enää olevan saatavilla. Kakspuolikkailla Zingeillä aloin kilkutella varpaista lähtien, niinkuin tapani on. Silmukoita putkahti terään 60s.


Kilkuttelin sitten kiilalisäyksiin asti, jotka teinkin päällipuolelle. Viimeaikoina olen tehnyt kiilan pohjaan, ja perinteisesti se kai tehdään sivulle. Lisäyksien vierelle tein pikkuruiset palmikot, ja kiilakuvion sisälle tein 1o kierrettynä + 1n -joustinta.


Tällä kertaa en tehnyt koko sukkia yhdellä pyöröllä kokonaan, vaan kantapään käännön ajaksi otin toisen puikon mukaan, että silmukoiden sumplaaminen kävisi himpun helpommin.


Näitä voi näköjään käyttää näppärästi näinkin reilusti käännettynä.


Harmeuttaa, kun kuvat paloivat ihan puhki, mutta ehkä niistä vähän jotain näkee. Osaavampi henkilö varmaan olisi saanut pelastettua ne kuvan käsittelyllä, mutta ei onnaa meikäläisellä!

Huomenna alkais Tour de Socin neljäs etappi. Saas nähä miten neulomisen käy. Pari ekaa etappia sain tikuteltua ihan ajoissa, mutta kolmannen etapin skippasin. En vaan tykänny. Aamulla kello soimaan anivarhain vapaapäivän kunniaksi :D

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Nunocon Elfwine

Nunocon Etsy-sivulla seikkaillessani törmäsin tällaiseen ihanuuteen. Merinoa, mulberry -silkkiä ja bambua. Nimenä Elfwine... Eihän tätä voinut jättää kauppaan, vaan se piti saada kotiin välittömästi.


Kehräilin kampatopsia päästä päähän mittarimatoillen. Sain sen verran ohutta säiettä aikaan, että päätin taas kerran navajoida sen kolmisäikeiseksi. Kokeilemattakin tiedän, että tuskastuisin muuten olemattoman ohuen pitsilangan neulomiseen.


Olen vissiin lukenut värioppini huonosti, sillä en ole vielä oikein päässyt kärryille siitä, että kuinka onnistun sekoittamaan värit näin täydellisesti :D Ei siinä mitään, lopputuotos on mielettömän kauniin värinen, vaikkei tässä näykään edes pientä himppua violettia.


Kampatopsista lyhytvedolla kehrätty, ketjukerrattu 3-säikeiseksi, 300m / 97g, WPI jotain 14 huitteille.

Tässä nyt tällainen pikainfo yhdestä kehräyksestä. Vuosi sitten mulla ei ollut edes värttinää, rukista tai kehräyksistä puhumattakaan. Ihanan kamalaa kuinka tääkin homma on vienyt ihan mennessään! Eteisessä odottelee pussillinen koirankarvoja, askartelukaapissa on topsi jos toinen valmiiksi värjättyä villaa, pussillinen suomalainen raakavilla villitsee koirapoikia askarteluhuoneessa... Kivaa!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sormustreeniä

Nämä sormukset eivät menneet kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tarkoituksena oli harjoitella kruunuistukkaa viistehiotulle kivelle. Kiveksi löytyi kurssiopelta kaunis synteettinen spinelli, sitriinin värinen. Aloittelin vähän isommalla kymppimillin kivellä, että osasten hiulaaminen olisi helpompaa.

Eka kruunu meni täysin pipariksi, kynsistä tuli ihan liian ohuita. Toiseen vähensin kynsien määrän kuuteen, etteivät olisi niin hentoisia. Noh, viilasinpa sitten liian syvälle ja taas kynsistä tuli liian lerput sitä kautta. Päätin sitten, että teen oikein överisormuksen, kun en kuitenkaan halua käyttää sitä.

Tein leveän, senttisen, kuperan sormuksen, johon ajattelin juottaa kruunun. Se näytti ihan tyhmältä vuorittamattomana, joten tein sille ohuesta levystä vuorin. Sormus on siis ontto. Noooh, vuoria kupertamalla kiinnittäessäni onnistuin sitten halkaisemaan päällisormuksen. Huoh. Nyt ratkenneen sauman päällä on hopeasavesta mysötty koivunlehti. Niin, ja sormuksesta tuli mulle liian pieni, en pysty käyttämään missään sormessa. Huoh.


Sitten loppuikin jo huumorintaju ja tein kruunua verten puolipyöreästä langasta rungon, jonka muotoilin antiikkipinnan päällä neliskanttiseksi. Kruunukin juottui ihan melkein suoraan. Huoh. Kiveä kiinnittäessä kynnet löpsähtivät ja kivi meni ihan vinkuraan. Huoh.


Kivisormusta voi kyllä käyttää muiden ns pinosormusten kanssa. Ei siinä kukaan pistä merkille, että kivi on 2 mm kenkallaan. Huoh.

Nämä työt olivat niitä sarjassamme Olis saanut jäädä tekemättä. Tai kai näistäkin jotain oppi.

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pipokauluri

Törmäsin joskus Ravelryssa hauskaan kauluriin, jota voi käyttää myös pipona. Tai toisinpäin tai toisinpäin kaulurina. Sen nimi on Howlcat - tai Cowlhat. En ikinä muista tarkistamatta. Howlcat se on.

Langoiksi valikoitui Exploration Stationista ylijäänyttä Wollmeisen Twiniä värissä Mausjung sekä omakehräämää nunocon merinosilkkiä. Voipi olla, että en ole missään vaiheessa tätä tammikuista kehruuta raportoinutkaan. Strategiset mitat olivat 252m/97g, WPI 12. Kakssäikeisenä merinoa ja tussah-silkkiä. Nam. Metrien mukaan lanka on hiukan ohutta ohjeessa suositeltuun nähden, mutta eiköhän takuuvarma paksuusvaihtelu tasoita asiaa :D Lisäsin sitten ohjeeseen 20s.


Tätä neuletta voi tosiaan käyttää kaulurina joko violetti tai harmaa puoli päälle päin. Sitä voi myös käyttää pipana violetti tai harmaa puoli päälle päin.


Ihan kiva pikkuneule. Aivoton neuloa ja sen kokoinen, ettei kauluri röpsötä rinnuksilla, vaan lämmittää kaulaa ihan oikeasti. Tyksin tästäkin, lähinnä noin kaulurin ominaisuudessa. Pipoja mä en juuri muutenkaan käytä. Tämän neuloskelin joskus talvella, kuvatkin on näköjään napattu aikaisin keväällä :D

Nauttikaa ihanasta auringosta ja lämmöstä. Me ollaan koirapoikien kanssa istuttu koko aamu terassilla juomassa kahvia ja neulomassa villatakin alkua. Tourin seuraavan etapin odotus on kiihkeää, vaikka taaskin olen kaikki alkupäivät töissä. Murh. Vaan ehdinpä saada ekat etapin puitteissa valmiiksi, jahuuuu!

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Filigraanipalleroita

Heinäkuun alussa sain viettää mahdottoman hienon viikon Kankaanpään opistolla Taina Vuorelan work shop -pajalla. Varsinaista teemaa viikolla ei ollut, vaan saimme kukin tehdä hopea-asioita mielemme mukaan.

Mulla ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa, joten aloittelin filigraanipalleroisilla. Tein niistä tarkoituksella hyvin yksinkertaisia, jotta oppisin juottamistekniikan edes jollain tavalla.

Ekoista pallosista yritin tehdä suunnilleen samanlaisia, jotta niistä voisi tehdä korvikset. Ihan ei muotoilu tai kokosuunnittelu osunut kohdalleen. Näistä tuli pikkuisen isot, mutta kyllä he käyttöön pääsevät. Koukut on tietty itseväkerrettyjä myös.


Seuraavaksi pitikin sitten saada jo vähän koristusta. Rinkuloiden sisälle juottelin tuollaiset 'liivinhakaset' tuomaan vähän näköä. Ensin tästä piti tulla riipus nahkanauhaan. Lisäsin ripustukseen kuitenkin tuollaisen punsseloidun lätkän, ja ajattelin laittaa tämän juomapullon koristukseksi töissä. Meillä kun on kaikilla samanlaiset vesipullot, niin tästä tunnistaa hyvin omansa.


Oli tosi hieno heinäkuinen viikko, ei muuta voi sanoa. Töitä ei valmistunut ihan kauhean paljoa, vaikka pajalla tulikin vietettyä aikaa pääosin klo 06:10 - 22:30 joka päivä. Tuo opisto on kyllä aivan huippu näiden kädentaitojen kesäkurssien kanssa. Suosittelen ehdottomasti käymään, ellet ole vielä kokeillut. Hakkaa samalla rahalla saadut etelänlomat mennen, tullen ja palatessa. Mummiälestä.

Ai niin. Tour de Sockin etapin sukat on melkein valmiit...Ekat suomalaiset sukat valmistuivat jo illalla ennenkö menin maate. Suomalaiset näyttävät ottavan kisan haltuun ihan alusta asti. Hyvä Speedyt ja muut  vikkeläsormiset!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keltasauramoa ja krappia

Olen ihan tosissani päättänyt muuttaa lankavarastoni sisältöä. Se tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Nyt vähennysvaiheeseen pääsi itsevärjättyjen mutta puhumattomien lankapohjien jemma. Tilalle on jo hankittu ihkupihkulankaa, Titityyltä TUTin sukkista. Mun piti tilata kolmet puikot, ja samaan koriin jotenkin ohohups-sujahti muutama vyyhti...

Muutama vuosi sitten värjäsin valkoista Nallea krapilla ja dippasin sen vielä jälkikäteen keltasauramoliemeen. Väristä tuli mielettömän kaunis. Vyyhti oli hyvin hillitty ja hieman semisolidi oranssi. Kaunis, kaunis, kaunis. Väri myöskin neuloutui kauniisti. Tykkään tosi paljon.


Testailen edelleen Sockmaticianin sukkareseptiä, joka tuntuu toimivan kohdallani oikein hyvin. Tällä kertaa tiputin hieman mieskokoisten sukkien silmukkamäärää. Käytin 2,5mm:n pyöröjä ja 52s. Tähtäimenä oli noin koko 42. Kannan halusin kokeilla sileänä enkä ohjeen mukaisesti vahvistettuna neuleena. Ihan kiva tuli, mitä nyt toisen sukan kanta asettui silmukan verran sivuun. Neljääntoista laskeminen on vaikeaa.

Kun olin päässyt terästä ja kantapäästä eteenpäin, en yksinkertaisesti jaksanut jatkaa sileää vartta senttitolkulla. Ullasta bongasin sitten Herrasmiehen harmaiden pintaneuleen, jota tyrkkäsin koko varren mitalta. Olisinpa tehnyt teräänkin.

Pintaneule kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu:
1.krs: *1o, 1n*, toista *-* kerroksen loppuun
2.-3.krs: Neulo kaikkis s oikein

Niinku väri muka ois oikee...

Siinä se. Simppeliä ja silti kivan näköistä.

Muutamassa hetkessä neuloutuivat myös nämä lapsosten sukat 48s:lla. Koko on pauttiarallaa  35 tai jotain sinne suuntaan. Lanka on näissäkin itsevärjättyä Nallea. Poikkeuksellisesti en ollut laittanut mukaan vyötettä, joten värinlähdettä voi vain arvailla. Mieleeni tulisi pajunlehti, mutta en todellakaan tiedä! Nöyrin anteeksipyyntö kuvista... Jotensakin vaan näiden peruspertsojen dokumentointi on ihan äärettömän tuskallista.


Ihan näppärät käyttösukat näistäkin kehkeytyi. Toivottavasti löytävät jalkansa jonain päivänä.

Tämän viikon olin Kankaanpään opistolla hopeakoruilemassa Vuorelan Tainan johdolla. Hirmuisen rankka ja hirmuisen hieno viikko. Pajatunteja kertyi viidelle arkipäivälle (joista 2 puolikasta päivää) noin 60h ja unta noin 25h. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia korukavereita. Uusia vinkkejä, tekniikoita, ideoita... Pää sauhuaa. Inhaa, että loma loppuu nyt ja koruilulle ei ole aikaa.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tammikuinen merino

Tilasin tämän merino - tussahsilkin alunperin Etsystä nunocolta neuloakseni ystävälle kumisaapastopperit keltaisiin saappaisiin. En minä tiedä mikä noiden toppereiden nimi oikeasti on, mutta tämmöiset.


Sitten tulin siihen tulokseen, ettei tällaisia usein pestäviä juttuja voi tehdä käsinpestävästä langasta. Sittenpä päätin vaan hurruutella kuidusta jotain. Käyttökohteen voisi sitten määritellä sitten kun lopputulos olisi selvillä.


Langasta tuli ihan kaunista. Paksuhkoa, pehmeää, vähän mökkyräistä, mutta oikein käyttökelpoista. Ehkä hänestä muotoutuu jokin kaula-asia. Kaula-asioihin olen viimeaikoina kehrännyt paljon. Pitäisköös joskus hankkia vaikka superwash-kuituja, niin vois hurruutella sukkalankojakin...


Langan strategiset mitat ovat 252m/97g kaksisäikeistä. WPI kutakuinkin 12.

Edith-täti lisää: Tästä itseasiassa muotoutui myöhemmin kaula-asia yhdessä harmaan Wollmeisen kanssa. Siitä seurannee katsausta myöhemmin. Nyt toivottelen jokaiselle teille oikein hyvää, kesäistä, rentouttavaa, nautinnollista viikkoa! Mä aion olla tulevan viikon koruilemassa aamusta iltaan. En malttais mitenkään odottaa!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

ES:n perintönä

Maailman ihanimmasta huivista jäi jäljelle vähän Lanitiumin sukkiksia. Harmaata kashmiria (55g) ja keltaista BFL:ää (36g), joiden vyötteet ovat menneet hukkaan. Keltainen on jokin klubilanka vuodelta 2014 ja harmaa viime syksynä tilattu, uskoakseni Vampyre...? Niistä piti neuloa itselle mielenpirkistyssukkaset.


Sockmaticianin toe-up -sukkaohjeella, 60s:lla ja 2,25mm:n pyöröillä värkkäsin kontrastiväriset perussukat. Varpaiden ja resorin värityksen vaihtoa piti kokeilla vähän erilailla kuin tavallisesti, tuli ihan ok. Himppusen harmaa paistaa paikoin keltaisen alta, mutta ei haittaa mitään. Itse asiassa en ole tainnut ennen kontrastivärejä laitella yhtään millään tavalla...


Sanonpahan vaan, että kyllä tämä Lanitiumin värjäri on ihan mieletön! Voiko näin upeaa ja kaunista ja eloisaa ja hienoa ja mieletöntä ja vaihtelevaa harmaata ollakaan?


Mä tykkään näistä sukista niin hirmuisen kovasti, että en ole raaskinut käyttää niitä vielä kertaakaan huhtikuisen (?) neulomisen jälkeen. Tosin, en ole raaskinut viedä niitä sukkalaatikkoonkaan. Tuossa ne pötköttelevät askartelutilassani, ja silittelen niitä aina ohikulkiessani. Juuh, myönnän reilusti, että olen ihan pöpi.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

BFL ja Corriedale

Ihana, ihana, ihana. En enää ihmettele ollenkaan, että BFL:ää suositellaan aloittalevalle kehrääjälle. Se on täydellisesti omaan käteeni sopiva, pehmeän silkkinen. Siitä tulee ihanaa worsted-kehrättyä lankaa. Mun piti vaan pikaisesti maaliskuussa näyttää kaverille kuinka kehrätään, mutta rakastuin välittömästi ja jumituin vajaaksi viikoksi rukittelemaan kaikki illat.

Tarkoituksena oli tehdä pehmeä, 3-säikeinen lanka huiviprojektiin. Säikeiden paksuus vaihteli noin WPI 28-45, mutta kertaaminen tasoitti nätisti.

BFL ennen pesua

Loppuviimeeks tästä pullahti ihanan pehmoinen vyyhti. 244m/100g, WPI 12. Tykkään tästä ihan hirmuisen paljon.


Toinen - tai itse asiassa yksi niistä monista kokeiluista - kehruukokeilu maaliskuulla oli Corriedale kauniissa tumman ruskeassa värissä. Tässä kokeilin yhdestä 100g:n pussista vähän sitä sun tätä.

Corriedale ennen pesua

Kokeilin tätäkin pitkävetona. Kehräsin kaksisäikeisenä mukavan paksua ja kivasti pullahtavaa, pehmoista lankaa. 80m/47g ja WPI 8...10.


Sitten kokeilin ohuemman ja paksumman minivyyhdin lyhytvetona ja ketjukerrattuna. Kuvan langoista ylin 21m/12g/ WPI 14. Kuvan keskimmäinen 86m/32g/WPI 10.

Näitä testejä tein ihan siksi, että haluan löytää kivoja kavereita tuolle kaurapuuron väriselle BFL:lle. Ehkä kävis helpoiten, kun ottaisi saman kuidun ja kehräisi langat peräjälkeen. Vaan olishan se ihan liian helppoa. Näin pääsee testailemaan eri kuituja ja niistä saattaa löytää vaikka suosikkeja. Sitä paitsi raitahuiviin voi iiiiihan hyvin upottaa täysin erilaisia lankoja, eiks voikin? Tulee kivaa tekstuuria.


Paljon olisi neuleita ja kehruita valmiina. Kuka haluais tulla kuvaamaan ne? Ja ennenkaikkea käsittelemään ne kuvat... Näin kesän vehreydestä nauttiessa ei tekis mitenkään mieli istuksia koneella, vaan sormet pitäis saada upottaa maahan. Taidankin näin sunnuntaiaamun kunniaksi mennä hakemaan vähän raparperia ja tehdä jonkun herkkupiirakan.

Oikein nautinnollista sunnuntaita!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pino sormuksia

Vai sittenkin pinosormuksia? Ehehee, huonot vitsit saa täältä kaupan päälle. Mulla on ollut jo vuosia tarkoituksena tehdä kivoja sormuksia, joista voi kasailla erilaisia yhdistelmiä päivän tarpeiden mukaan. Itse asiassa näyttää siltä, että tarkoitus on ollut vuodesta 2013 lähtien... Hmmmh...


Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi. Olin ihan huijari, ja otin valmiita istukoita, joille tein vain rungot. Istukoihin kivet kiinni ja menoks. Kiva joskus tehdä jotain helepolla.


Ylläolevan kuvan kasimillinen sininen on oikeasti voimakkaan turkoosi. Se on joku labravalmisteinen, synteettinen 'opaali'. Tilasin sen joku vuosi sitten Ebaysta.


Tämä oli melko varmastii aurinkokivi. Saatan olla aivan väärässäkin, saa oikaista! Kauniin oranssi se on joka tapauksessa ja sisältää himmeästi blingiä. Juuri sopiva sormus sellaisiin päiviin, kun pitää saada pikkuruisen väriä matkaan mukaan ja mieltä pirkeäksi (=virkeä + pirteä).

Kolmannessa sormuksessa on kauan hilloamani sitriini. Pidän sitriineistä tosi paljon, vaikken yleisesti ole keltaisesta niin piitannutkaan. Sitriinistä puhutaan usein menestyksen kivenä, mutta mulle se on ennemminkin piristysruiske.


Ei näistä nyt ole jälkipolville juurikaan kerrottavaa. Kivaa perussettiä, joka on ollut käytössä jo paljon. Joskos seuraavan neljän vuoden päästä saisin aikaiseksi tehdä näitä lisää...

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Madonreikä

Netin ihmemaailmassa törmäsin kertakaikkisen kutkutteleviin kuituihin Fellview Fibresin Etsy-kaupassa. Pussin päällä luki rolags/punis. Sellaisia herkullisisen näköisiä pötkylöitä ovatten he. En tiedä pötkylöille suomenkielistä nimeä. Saatoin tilata jotain muutakin kuin tätä Wormholea.


Kuituina on merinoa, babyalpakkaa, tussah-silkkiä sekä blinginä angelinaa ja trilobaria. Nam,nam, nam. Ensin ajatuksena oli treenata jotain kehruutyyliä, jossa sais suhteellisen ohkoista 2-säikeistä lankaa ja ennenkaikkea nopsaan.

Ennen pesua

Suunnitelma muuttui samoin tein kun lähdin tammikuussa tätä kehräämään. Halusinkin kokeilla kuinka ohutta ja sileää ja siistiä ja kiiltävää saisin lyhytvedolla aikaan. Säikeistä sain sen verran ohuita, että päätin tehdä 3-säikeistä siten, että kehrään kaikki säikeet samoin: päästä päähän samoin päin. Tällä konstilla toivoin saavani pidettyä turkoosin melko hyvin puhtaana. Kolmeen säikeeseen menin siksi, ettei lopputuotos olisi ollut mun neulottavaksi aivan liian ohkoista.


Siitä tuli ihanaa! Tykkään tästä ihan pelottavan paljon! Mä joudun varmaan kehräämään lyhytvedolla koko loppuelämäni, sillä tyylillä tulee vaan niin siloista ja nättiä. Kyllähän tässä säikeiden paksuus vaihtelee kuten koko langan paksuuskin. Se kuitenkin hävinnee nätisti neuloessa. Siis jos kuunaan raaskin neuloa tästä mitään...


3-säikeisen langan speksit ovat 376m/97g ja WPI 20. Tykästyin tähän kovasti, ja jopa neulomaton ystäväiseni yritti pölliä tämän varastolaatikostani. Joudun ehkä neulomaan tästä jotain hänelle. Siis jos kuunaan raaskin...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Sukat suoraan roskikseen

Olin hillonnut pari vuotta Tapion kaupasta tilattuja Neon Sockseja. Alunperin niistä oli tarkoitus neuloa sukat nuorimmalle täditettävälleni. Onneks en neulonut. Vissiin maaliskuulla päätin, että niistä tulee mulle itselle ärjyt tiplu-/raitasukat. Neuloskelinpa niitä iloissani ja ajattelin kuinka iloiset väripiristysruiskeet niistä tulee.


Just joo. Tämä kuva on otettu, kun olin huuhdellut sukkasia yli kymmenen kertaa ja osa liotuksista oli etikkavedessä langan pinnan sulkemiseksi. Päättelin nimittäin, ettei tuollainen määrä väriä voi olla pelkälleen ylijäämäväriä langan pinnassa.


Höpön pöpö. Kuva ei jotenkin näytä sitä todellisuutta, että vesi on ihan täysin pinkkiä. Ihan pikkuisen vuotaa tuo lanka, vihreä on ihan ok. Ei tällaista kumminkaan voi käyttää. Arvatkaas muistaisinko, ettei näitä pestä yhdessä minkään muun kanssa.


Olipa sitten kiva neuloa ohutsukat, jotka lensivät suoraan roskikseen. Piti ottaa kuva muistoksi, että tällaisetkin on tullut joskus tehtyä. Huoh.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Salasanoja

Toisinaan tykkään tehdä sellaisia koruja, joissa on jokin Juttu. Nämä sormukset lähtivät siitä, että ystävälle piti saada joku sana mukaan muistuttamaan asioista. Mikä onkaan parempi konsti kuin spinnerisormus! Sitä voi pyöritellä ja räpeltää ja teksti on piilossa spinnereiden alla. Käyttäjä kuitenkin tietää mitä siellä piilossa lukee.

Tämä sormus ei ole ystävän sormus, vaan harjoituskappale.


Olikin ihan hyvä harjoitella, sillä pitkän tauon jälkeen kipertelin reunoja vähän liikaa. Osa spinnereistä ei pyöri ollenkaan. Toooooosi harmi, että jouduin jättämään tämän itselleni.


Vaan sitten piti tehdä vielä pari kaverusta. Se varsinainen ystävän sormus, joka on tässä keskellä. Ulkomuistista tehdessä sormuksesta tuli vähän iso. En mitenkään muistanut, että tällainen kiperretty sormus suurenee melko paljon muotoillessa. Onneksi hätä ei ollut paha, sillä tein kaveriksi vielä pienemmän turvasormuksen, joka pitää tämän levysormuksen paikallaan.


Itsellekin piti tehdä vielä yksi muistutus. Tämä on sellaisia päiviä varten, kun tuntuu että mitään ei jaksa ja usko loppuu ihan kokonaan. Itsetunnon pönkityssormus :D


Tällaista tänään. Korujumi tuntuu aukeilevan pikkuhiljaa, ja se on kiva se. Eihän mulla mitään varsinaista tarvetta ole uusille koruille - mut ei oo uusille sukille tai huiveille tai kehruillekaan. Joten mitä väliä, sitä tehdään mikä mukavalle tuntuu. Näissä väkerryshommissa sielu lepää!