sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Filigraanipalleroita

Heinäkuun alussa sain viettää mahdottoman hienon viikon Kankaanpään opistolla Taina Vuorelan work shop -pajalla. Varsinaista teemaa viikolla ei ollut, vaan saimme kukin tehdä hopea-asioita mielemme mukaan.

Mulla ei ollut mitään ennakkosuunnitelmaa, joten aloittelin filigraanipalleroisilla. Tein niistä tarkoituksella hyvin yksinkertaisia, jotta oppisin juottamistekniikan edes jollain tavalla.

Ekoista pallosista yritin tehdä suunnilleen samanlaisia, jotta niistä voisi tehdä korvikset. Ihan ei muotoilu tai kokosuunnittelu osunut kohdalleen. Näistä tuli pikkuisen isot, mutta kyllä he käyttöön pääsevät. Koukut on tietty itseväkerrettyjä myös.


Seuraavaksi pitikin sitten saada jo vähän koristusta. Rinkuloiden sisälle juottelin tuollaiset 'liivinhakaset' tuomaan vähän näköä. Ensin tästä piti tulla riipus nahkanauhaan. Lisäsin ripustukseen kuitenkin tuollaisen punsseloidun lätkän, ja ajattelin laittaa tämän juomapullon koristukseksi töissä. Meillä kun on kaikilla samanlaiset vesipullot, niin tästä tunnistaa hyvin omansa.


Oli tosi hieno heinäkuinen viikko, ei muuta voi sanoa. Töitä ei valmistunut ihan kauhean paljoa, vaikka pajalla tulikin vietettyä aikaa pääosin klo 06:10 - 22:30 joka päivä. Tuo opisto on kyllä aivan huippu näiden kädentaitojen kesäkurssien kanssa. Suosittelen ehdottomasti käymään, ellet ole vielä kokeillut. Hakkaa samalla rahalla saadut etelänlomat mennen, tullen ja palatessa. Mummiälestä.

Ai niin. Tour de Sockin etapin sukat on melkein valmiit...Ekat suomalaiset sukat valmistuivat jo illalla ennenkö menin maate. Suomalaiset näyttävät ottavan kisan haltuun ihan alusta asti. Hyvä Speedyt ja muut  vikkeläsormiset!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keltasauramoa ja krappia

Olen ihan tosissani päättänyt muuttaa lankavarastoni sisältöä. Se tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Nyt vähennysvaiheeseen pääsi itsevärjättyjen mutta puhumattomien lankapohjien jemma. Tilalle on jo hankittu ihkupihkulankaa, Titityyltä TUTin sukkista. Mun piti tilata kolmet puikot, ja samaan koriin jotenkin ohohups-sujahti muutama vyyhti...

Muutama vuosi sitten värjäsin valkoista Nallea krapilla ja dippasin sen vielä jälkikäteen keltasauramoliemeen. Väristä tuli mielettömän kaunis. Vyyhti oli hyvin hillitty ja hieman semisolidi oranssi. Kaunis, kaunis, kaunis. Väri myöskin neuloutui kauniisti. Tykkään tosi paljon.


Testailen edelleen Sockmaticianin sukkareseptiä, joka tuntuu toimivan kohdallani oikein hyvin. Tällä kertaa tiputin hieman mieskokoisten sukkien silmukkamäärää. Käytin 2,5mm:n pyöröjä ja 52s. Tähtäimenä oli noin koko 42. Kannan halusin kokeilla sileänä enkä ohjeen mukaisesti vahvistettuna neuleena. Ihan kiva tuli, mitä nyt toisen sukan kanta asettui silmukan verran sivuun. Neljääntoista laskeminen on vaikeaa.

Kun olin päässyt terästä ja kantapäästä eteenpäin, en yksinkertaisesti jaksanut jatkaa sileää vartta senttitolkulla. Ullasta bongasin sitten Herrasmiehen harmaiden pintaneuleen, jota tyrkkäsin koko varren mitalta. Olisinpa tehnyt teräänkin.

Pintaneule kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu:
1.krs: *1o, 1n*, toista *-* kerroksen loppuun
2.-3.krs: Neulo kaikkis s oikein

Niinku väri muka ois oikee...

Siinä se. Simppeliä ja silti kivan näköistä.

Muutamassa hetkessä neuloutuivat myös nämä lapsosten sukat 48s:lla. Koko on pauttiarallaa  35 tai jotain sinne suuntaan. Lanka on näissäkin itsevärjättyä Nallea. Poikkeuksellisesti en ollut laittanut mukaan vyötettä, joten värinlähdettä voi vain arvailla. Mieleeni tulisi pajunlehti, mutta en todellakaan tiedä! Nöyrin anteeksipyyntö kuvista... Jotensakin vaan näiden peruspertsojen dokumentointi on ihan äärettömän tuskallista.


Ihan näppärät käyttösukat näistäkin kehkeytyi. Toivottavasti löytävät jalkansa jonain päivänä.

Tämän viikon olin Kankaanpään opistolla hopeakoruilemassa Vuorelan Tainan johdolla. Hirmuisen rankka ja hirmuisen hieno viikko. Pajatunteja kertyi viidelle arkipäivälle (joista 2 puolikasta päivää) noin 60h ja unta noin 25h. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia korukavereita. Uusia vinkkejä, tekniikoita, ideoita... Pää sauhuaa. Inhaa, että loma loppuu nyt ja koruilulle ei ole aikaa.

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Tammikuinen merino

Tilasin tämän merino - tussahsilkin alunperin Etsystä nunocolta neuloakseni ystävälle kumisaapastopperit keltaisiin saappaisiin. En minä tiedä mikä noiden toppereiden nimi oikeasti on, mutta tämmöiset.


Sitten tulin siihen tulokseen, ettei tällaisia usein pestäviä juttuja voi tehdä käsinpestävästä langasta. Sittenpä päätin vaan hurruutella kuidusta jotain. Käyttökohteen voisi sitten määritellä sitten kun lopputulos olisi selvillä.


Langasta tuli ihan kaunista. Paksuhkoa, pehmeää, vähän mökkyräistä, mutta oikein käyttökelpoista. Ehkä hänestä muotoutuu jokin kaula-asia. Kaula-asioihin olen viimeaikoina kehrännyt paljon. Pitäisköös joskus hankkia vaikka superwash-kuituja, niin vois hurruutella sukkalankojakin...


Langan strategiset mitat ovat 252m/97g kaksisäikeistä. WPI kutakuinkin 12.

Edith-täti lisää: Tästä itseasiassa muotoutui myöhemmin kaula-asia yhdessä harmaan Wollmeisen kanssa. Siitä seurannee katsausta myöhemmin. Nyt toivottelen jokaiselle teille oikein hyvää, kesäistä, rentouttavaa, nautinnollista viikkoa! Mä aion olla tulevan viikon koruilemassa aamusta iltaan. En malttais mitenkään odottaa!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

ES:n perintönä

Maailman ihanimmasta huivista jäi jäljelle vähän Lanitiumin sukkiksia. Harmaata kashmiria (55g) ja keltaista BFL:ää (36g), joiden vyötteet ovat menneet hukkaan. Keltainen on jokin klubilanka vuodelta 2014 ja harmaa viime syksynä tilattu, uskoakseni Vampyre...? Niistä piti neuloa itselle mielenpirkistyssukkaset.


Sockmaticianin toe-up -sukkaohjeella, 60s:lla ja 2,25mm:n pyöröillä värkkäsin kontrastiväriset perussukat. Varpaiden ja resorin värityksen vaihtoa piti kokeilla vähän erilailla kuin tavallisesti, tuli ihan ok. Himppusen harmaa paistaa paikoin keltaisen alta, mutta ei haittaa mitään. Itse asiassa en ole tainnut ennen kontrastivärejä laitella yhtään millään tavalla...


Sanonpahan vaan, että kyllä tämä Lanitiumin värjäri on ihan mieletön! Voiko näin upeaa ja kaunista ja eloisaa ja hienoa ja mieletöntä ja vaihtelevaa harmaata ollakaan?


Mä tykkään näistä sukista niin hirmuisen kovasti, että en ole raaskinut käyttää niitä vielä kertaakaan huhtikuisen (?) neulomisen jälkeen. Tosin, en ole raaskinut viedä niitä sukkalaatikkoonkaan. Tuossa ne pötköttelevät askartelutilassani, ja silittelen niitä aina ohikulkiessani. Juuh, myönnän reilusti, että olen ihan pöpi.

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

BFL ja Corriedale

Ihana, ihana, ihana. En enää ihmettele ollenkaan, että BFL:ää suositellaan aloittalevalle kehrääjälle. Se on täydellisesti omaan käteeni sopiva, pehmeän silkkinen. Siitä tulee ihanaa worsted-kehrättyä lankaa. Mun piti vaan pikaisesti maaliskuussa näyttää kaverille kuinka kehrätään, mutta rakastuin välittömästi ja jumituin vajaaksi viikoksi rukittelemaan kaikki illat.

Tarkoituksena oli tehdä pehmeä, 3-säikeinen lanka huiviprojektiin. Säikeiden paksuus vaihteli noin WPI 28-45, mutta kertaaminen tasoitti nätisti.

BFL ennen pesua

Loppuviimeeks tästä pullahti ihanan pehmoinen vyyhti. 244m/100g, WPI 12. Tykkään tästä ihan hirmuisen paljon.


Toinen - tai itse asiassa yksi niistä monista kokeiluista - kehruukokeilu maaliskuulla oli Corriedale kauniissa tumman ruskeassa värissä. Tässä kokeilin yhdestä 100g:n pussista vähän sitä sun tätä.

Corriedale ennen pesua

Kokeilin tätäkin pitkävetona. Kehräsin kaksisäikeisenä mukavan paksua ja kivasti pullahtavaa, pehmoista lankaa. 80m/47g ja WPI 8...10.


Sitten kokeilin ohuemman ja paksumman minivyyhdin lyhytvetona ja ketjukerrattuna. Kuvan langoista ylin 21m/12g/ WPI 14. Kuvan keskimmäinen 86m/32g/WPI 10.

Näitä testejä tein ihan siksi, että haluan löytää kivoja kavereita tuolle kaurapuuron väriselle BFL:lle. Ehkä kävis helpoiten, kun ottaisi saman kuidun ja kehräisi langat peräjälkeen. Vaan olishan se ihan liian helppoa. Näin pääsee testailemaan eri kuituja ja niistä saattaa löytää vaikka suosikkeja. Sitä paitsi raitahuiviin voi iiiiihan hyvin upottaa täysin erilaisia lankoja, eiks voikin? Tulee kivaa tekstuuria.


Paljon olisi neuleita ja kehruita valmiina. Kuka haluais tulla kuvaamaan ne? Ja ennenkaikkea käsittelemään ne kuvat... Näin kesän vehreydestä nauttiessa ei tekis mitenkään mieli istuksia koneella, vaan sormet pitäis saada upottaa maahan. Taidankin näin sunnuntaiaamun kunniaksi mennä hakemaan vähän raparperia ja tehdä jonkun herkkupiirakan.

Oikein nautinnollista sunnuntaita!

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pino sormuksia

Vai sittenkin pinosormuksia? Ehehee, huonot vitsit saa täältä kaupan päälle. Mulla on ollut jo vuosia tarkoituksena tehdä kivoja sormuksia, joista voi kasailla erilaisia yhdistelmiä päivän tarpeiden mukaan. Itse asiassa näyttää siltä, että tarkoitus on ollut vuodesta 2013 lähtien... Hmmmh...


Nyt vihdoinkin sain aikaiseksi. Olin ihan huijari, ja otin valmiita istukoita, joille tein vain rungot. Istukoihin kivet kiinni ja menoks. Kiva joskus tehdä jotain helepolla.


Ylläolevan kuvan kasimillinen sininen on oikeasti voimakkaan turkoosi. Se on joku labravalmisteinen, synteettinen 'opaali'. Tilasin sen joku vuosi sitten Ebaysta.


Tämä oli melko varmastii aurinkokivi. Saatan olla aivan väärässäkin, saa oikaista! Kauniin oranssi se on joka tapauksessa ja sisältää himmeästi blingiä. Juuri sopiva sormus sellaisiin päiviin, kun pitää saada pikkuruisen väriä matkaan mukaan ja mieltä pirkeäksi (=virkeä + pirteä).

Kolmannessa sormuksessa on kauan hilloamani sitriini. Pidän sitriineistä tosi paljon, vaikken yleisesti ole keltaisesta niin piitannutkaan. Sitriinistä puhutaan usein menestyksen kivenä, mutta mulle se on ennemminkin piristysruiske.


Ei näistä nyt ole jälkipolville juurikaan kerrottavaa. Kivaa perussettiä, joka on ollut käytössä jo paljon. Joskos seuraavan neljän vuoden päästä saisin aikaiseksi tehdä näitä lisää...

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Madonreikä

Netin ihmemaailmassa törmäsin kertakaikkisen kutkutteleviin kuituihin Fellview Fibresin Etsy-kaupassa. Pussin päällä luki rolags/punis. Sellaisia herkullisisen näköisiä pötkylöitä ovatten he. En tiedä pötkylöille suomenkielistä nimeä. Saatoin tilata jotain muutakin kuin tätä Wormholea.


Kuituina on merinoa, babyalpakkaa, tussah-silkkiä sekä blinginä angelinaa ja trilobaria. Nam,nam, nam. Ensin ajatuksena oli treenata jotain kehruutyyliä, jossa sais suhteellisen ohkoista 2-säikeistä lankaa ja ennenkaikkea nopsaan.

Ennen pesua

Suunnitelma muuttui samoin tein kun lähdin tammikuussa tätä kehräämään. Halusinkin kokeilla kuinka ohutta ja sileää ja siistiä ja kiiltävää saisin lyhytvedolla aikaan. Säikeistä sain sen verran ohuita, että päätin tehdä 3-säikeistä siten, että kehrään kaikki säikeet samoin: päästä päähän samoin päin. Tällä konstilla toivoin saavani pidettyä turkoosin melko hyvin puhtaana. Kolmeen säikeeseen menin siksi, ettei lopputuotos olisi ollut mun neulottavaksi aivan liian ohkoista.


Siitä tuli ihanaa! Tykkään tästä ihan pelottavan paljon! Mä joudun varmaan kehräämään lyhytvedolla koko loppuelämäni, sillä tyylillä tulee vaan niin siloista ja nättiä. Kyllähän tässä säikeiden paksuus vaihtelee kuten koko langan paksuuskin. Se kuitenkin hävinnee nätisti neuloessa. Siis jos kuunaan raaskin neuloa tästä mitään...


3-säikeisen langan speksit ovat 376m/97g ja WPI 20. Tykästyin tähän kovasti, ja jopa neulomaton ystäväiseni yritti pölliä tämän varastolaatikostani. Joudun ehkä neulomaan tästä jotain hänelle. Siis jos kuunaan raaskin...

maanantai 22. toukokuuta 2017

Sukat suoraan roskikseen

Olin hillonnut pari vuotta Tapion kaupasta tilattuja Neon Sockseja. Alunperin niistä oli tarkoitus neuloa sukat nuorimmalle täditettävälleni. Onneks en neulonut. Vissiin maaliskuulla päätin, että niistä tulee mulle itselle ärjyt tiplu-/raitasukat. Neuloskelinpa niitä iloissani ja ajattelin kuinka iloiset väripiristysruiskeet niistä tulee.


Just joo. Tämä kuva on otettu, kun olin huuhdellut sukkasia yli kymmenen kertaa ja osa liotuksista oli etikkavedessä langan pinnan sulkemiseksi. Päättelin nimittäin, ettei tuollainen määrä väriä voi olla pelkälleen ylijäämäväriä langan pinnassa.


Höpön pöpö. Kuva ei jotenkin näytä sitä todellisuutta, että vesi on ihan täysin pinkkiä. Ihan pikkuisen vuotaa tuo lanka, vihreä on ihan ok. Ei tällaista kumminkaan voi käyttää. Arvatkaas muistaisinko, ettei näitä pestä yhdessä minkään muun kanssa.


Olipa sitten kiva neuloa ohutsukat, jotka lensivät suoraan roskikseen. Piti ottaa kuva muistoksi, että tällaisetkin on tullut joskus tehtyä. Huoh.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Salasanoja

Toisinaan tykkään tehdä sellaisia koruja, joissa on jokin Juttu. Nämä sormukset lähtivät siitä, että ystävälle piti saada joku sana mukaan muistuttamaan asioista. Mikä onkaan parempi konsti kuin spinnerisormus! Sitä voi pyöritellä ja räpeltää ja teksti on piilossa spinnereiden alla. Käyttäjä kuitenkin tietää mitä siellä piilossa lukee.

Tämä sormus ei ole ystävän sormus, vaan harjoituskappale.


Olikin ihan hyvä harjoitella, sillä pitkän tauon jälkeen kipertelin reunoja vähän liikaa. Osa spinnereistä ei pyöri ollenkaan. Toooooosi harmi, että jouduin jättämään tämän itselleni.


Vaan sitten piti tehdä vielä pari kaverusta. Se varsinainen ystävän sormus, joka on tässä keskellä. Ulkomuistista tehdessä sormuksesta tuli vähän iso. En mitenkään muistanut, että tällainen kiperretty sormus suurenee melko paljon muotoillessa. Onneksi hätä ei ollut paha, sillä tein kaveriksi vielä pienemmän turvasormuksen, joka pitää tämän levysormuksen paikallaan.


Itsellekin piti tehdä vielä yksi muistutus. Tämä on sellaisia päiviä varten, kun tuntuu että mitään ei jaksa ja usko loppuu ihan kokonaan. Itsetunnon pönkityssormus :D


Tällaista tänään. Korujumi tuntuu aukeilevan pikkuhiljaa, ja se on kiva se. Eihän mulla mitään varsinaista tarvetta ole uusille koruille - mut ei oo uusille sukille tai huiveille tai kehruillekaan. Joten mitä väliä, sitä tehdään mikä mukavalle tuntuu. Näissä väkerryshommissa sielu lepää!

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Wensleydalea kahdella tapaa

Sain pikkuruisen Blissin rukkini, Miss Mathilden, kotiin syksyllä 2016. Silloin tilasin WoW:lta 100g:n näytenöttösiä erilaisista luonnonvärisistä kuiduista. Yhtenä hommana oli kokeilla Wensleydalea, joka jossain lähteessä on mainittu aloittelijalle sopivaksi kuiduksi.

Näköjään olen kehrännyt moista kahdella eri tavalla. Ainakin sellaiset vyyhdit löytyivät kotoa ja kuvat kamerasta :D Ilmeisesti kuitu ei ole ollut erityisen kamalaa eikä erityisen  ihanaa, sillä en muistanut tällaista kehränneenikään. Todistettavasti muut meillä eivät kehrää edes yllytettyinä.

Tässä on selvästi päästetty kierre kuituun eikä säiettä ole sormin siloiteltu, koska lanka on näin pörhöistä ja ilmavaa. Tästä vois hyvinkin tulla yksi raita Tarmo -koirankarvapipoon. Vyyhdistä löytyy tieto, että lanka on maaliskuussa kerrattu itsensä kanssa andean ply -tekniikalla. Muut speksit 33m / 21g, WPI 10.


Loppukuidusta on näemmä kehrätty kaksisäikeistä lankaa lyhytvetona mittarimatoillen. Tarkemmat speksit 238m / 75g, WPI 18-20 . Aika kaunista mun silmään.


Näköjään samasta kuidusta saa todella erilaista lankaa eri tekniikalla. Pörheää ja lämmintä, tai kiiltävämpää ja laskeutuvaa. Oppia ikä kaikki. Ei mennyt tämäkään kaappien kaivelu hukkaan, kun tällaiset vyyhdit löytyivät.

Ihanaa ja kaunista sunnuntaita meille kaikille. Mä lähden nyt nautiskelemaan töihin. Tänään kyllä toivon, että voisin jäädä kotiin kuopsuttelemaan pihalle ja kokeilemaan kehräämistä ulkona. Toisella kertaa sitten <3

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Hermionet Miekkoselle

Järkytyksekseni huomasin eräänä päivänä, että Anopin Miekkoselle kutomat sukat ovat molemmista kannoista puhki. SeVe-lanka ei kestänyt täyttä kahtakymmentä vuotta! Vanhat novitalaiset kuulemma kestävät melkein ydinpommin,  oma kokemukseni uusista langoista on vähän eri.

Miekkonen sitten toivoi paksusukkia toisen sukan päällä pidettäväksi. Talvitreeneissä tulee kuulemma järkyttävän kylmä, ellei ole omatekoiset villikset jalassa 💕. Puikoille sujahti testiin välittömästi Regian Active -avaruuslanka. Neuloin 2,5mm:n pyöröillä 56s, josko sinne alle mahtuisi sitten toisetkin sukat. Reseptinä oli taas kerran Sockmaticianin toe-up -sukka.


Pintaneuleeksi valikoitui Hermione's Everyday Socksien pintaneule. Se on niin yksinkertainen ja niin nätti, että en melkein kestä. Justiinsa sopiva Miekkosen sukkiin.


Kuvat ovat taattua crap-laatua. En ehtinyt edes pingottaa sukkia, kun sujahtivat heti käyttöön. Toki se on neulojalle se kaikkeist paras palkka hommasta!

Nyt toppahousut jalkaan ja vapun lumitöihin. Vai uskaltaisko luottaa, että lumet sulaa huomiseksi? Eniveis - Oikein hyvää vappua!

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Surutyö

Mulla on ollut syksystä asti mielessä yksi filigraanityö, jonka olisin halunnut tehdä. Siihen oli tarkoitus tulla filigraanikukkanen, jonka keskustana olisi Miekkosen hioma spektroliitti. En kumminkaan koskaan ollut tehnyt 'oikeaa' filigraania, joten tekniikkaa piti hiukan harjoitella etukäteen.


Rungon tein 1,2 mm:n langasta. Kipertelin ja valssailin 0,4-0,5 mm:n hopealankaa ja tein niistä erilaisia kiemuroita. Sulattelin palleroita. Otin valmiin istukan kivelle ja juottelin kaikki osaset toisiinsa kiinni pastalla.

Kiveksi nappasin mustan onyksin. Se auttaa kuuleman mukaan vapautumaan surusta ja murheesta. Hämmästyksekseni huomasin postausta pohjustaessani, että onyks on horoskooppimerkki kauriin onnenkivi ja sitä löytyy mm Brasiliasta. Sen verran oli tahattomia sattumia, että päätin luopua 'sen oikean korun' teosta. Tästä harjoituskappaleesta tulikin juuri se Surutyö, jonka olin päässäni suunnitellut.


Sydän on edelleen rikki ja maailma väärässä järjestyksessä. En ole löytänyt itsestäni sitä empatianappia, millä toisen puolesta kannetun tuskan voisi napata pois päältä. 

Nyt kuitenkin päätin, että tästä riipuksesta tuli tietyllä tapaa surutyöni. Kun koru oli valmis, oli aika lopettaa asioiden ylenpalttinen märehtiminen ja jatkaa eteenpäin. Oikeastaan on aika ihmeellistä, kuinka hyvin tällainen itselle asetettu raja toimi.


"Gone."
The saddest word in the language.
In any language.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Lincolnia rukilla

Tykkään kovasti worsted-kehrätystä langasta, se on niin tasaista ja sileää. Sen tekeminen on vaan niin turkasen hidasta. Vihdoinkin päätin, että on aika uskaltautua päästämään kuituun kierrettä. Huuuui!

Kuiduksi nappasin 100g:n nöttösen WoW:n värjäämätöntä Lincolnia, jonka olin tilannut syssyllä 2016 ihan kokeilua varten. Villa on mun makuuni aivan liian kovaa ja karheaa, jotenkin ihan hiusmaista. En ihastunut, en. Enkä edes tiennyt, mihin tarkoitukseen yrittäisin tehdä lankaa, joten mennä posottelin vain.

Pitkistä kuiduista olen lukenut sen verran, että yritin jättää kehräyskierteen mahdollisimman pieneksi, ettei langasta tulisi ihan vaijeria. Paikoitellen kierrettä tuli sitten niin vähän, että säie katkeili tämän tästä. Huoh.


Säikeistä tuli todellakin thick'n'thin. Välillä ompelulankaa, välillä köyttä. Sattui joukkoon vahingossa joku muutaman kymmenen sentin pätkä melko tasaistakin. Ehkä toivo ei ole menetetty, saatan harjoitella enemmänkin.

Nopsaahan tällä tyylillä kehrääminen oli, etenkin näin paksulle kamalle. Säikeiden kehräämiseen meni reilu tunti, kertaamiseen puolet siitä. Tein kaksi kolmisäikeistä minivyyhtiä 21m/51g, WPI 7-8.

En vaan tiiä mitä tällaisesta kammotuslangasta vois tehdä. Ei ainakaan mitään kaula-asiaa, kun kutittaa niin mahdottomasti. Ehkä se menee vitriiniin merkinnällä 'Tällaista ei enää koskaan'. Tai voihan sitä käyttää vaikka veneenkiinnitysköytenä.

Loppupätkän kehräsin kampalangaksi pienellä kierteellä. Siitä tuli ihan siedettävää. En äkkiä kylläkään keksi käyttöä tällekään nöttöselle, mutta ehkä se paikkansa löytää.

sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Korupuu

Meillä kasvaa koruja puussa. Mites teillä?

Kurssikaveri oli aikoinaan tehnyt hauskat korvikset jämälangoista ja hopealäpysköistä juottelemalla ja kipertelemällä. Auringossa näytti ihan siltä, että korvissa killui isot, valkoiset lasimötikät, jotka oli kiinnitetty hopealangalla.

Vaan eipäs - ähäskutti - näin ollutkaan. Törkeästi mutta luvan kanssa nappasin idean itselleni. Alta aikayksikön olivat pikaiset koristukset valmiina.


Tykkään näistä ihan hirmuisasti. Taas kerran kevyttä ja näyttävää, helppoa ja yksinkertaista. Voi sentäs. Mitäs sitä sitten keksisi?

Tänään on kumminnii vapaapäivä. Aurinko paistaa, on pikkupakkanen, ystävä on kohta tulossa kylään. Koirapoikain kanssa on aamu-ulkoilut ja aamupalat hoidettu, ne ovat vetäytyneet ruokatorkuilleen. Työn alla ois miesten perussukat ja uusiseelantilaisen haunui-villan kehrääminen. Korupuolella pari lusikkariipusta odottaisi kuvan jäljentämistä. Jos kumminkin ottais vähän kahvia mukiin ja menis käpsöttelemään pihalle. Joo! Ihanaa sunnuntaita sullekin!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Unelmien huivi

En kestä. Nyt se on täällä, mun haave ja unelma muutaman vuoden takaa. Mulla on Steppen Exploration Station! Mulla! ES! Omatekemä! Ihana! Rakastan!


Kuten huomaatte, kuljen kaikissa jutuissa monta vuotta muita jäljessä, en koskaan ole h-hetkellä tekemässä sitä mitä kaikki muut. Pitää ensin varmistaa, että joku hittineule on ihan oikeasti kiva. Tähänkin huiviin menee meikäläiseltä sen verran aikaa, ettei ihan tyhmähuivia viitsi neuloa. Elämä on sellaiseen ihan liian lyhyt.


Vuonna 2014 katselin ihastellen, kun ihmiset neuloivat Westknitsin mysteerihuivia. Sen jälkeen olen katsellut pitkään ihanaakin ihanampia väriyhdistelmiä Exploration Stationista. Vuosi sitten ostin ohjeen. Syksyllä ostin Westknitsin kirjan, jossa on tämä ohje toiseen kertaan. Puoli vuotta keräsin vielä senkin jälkeen rohkeutta. Viikon valitsin lankoja.


Nyt. Se. On. Täällä.


Langoissa mentiin täysin väri edellä. Halusin huiviin ehdottomasti omakehräämän pinkin merinon ja Lanitiumin keltaisen. Tummanharmaasta Lanitiumista löytyy jotenkin pinkihkö taustasävy. Vaaleanharmaa Wollmeisen Twin muuttui hauskasti violetiksi muiden värien ympäröimänä. Nautinnolliset värit. Tätä ekaa versiota en halunnut tehdä mistään harmonisista, asiallisista tai aikuisista väreistä, vaan halusin irrotella ja hassutella steppemäisesti.

Lanitiumin 'Vampyre' MCN-pohjassa, omakehräämä pinkki merino,
Wollmeisen 'Mausjung' Twinissä, Lanitiumin BFL-sukkisklubilanka

Lankojen päättelymäärä oli kyllä hurja. Muutaman kaistaleen jälkeen työssä roikkui jo 15 päättelyä odottavaa langanpäätä, eikä hommassa oltu päästy alkua pidemmälle. Mutta sekään ei haitannut. Otin aina silloin tällöin pienen hetken ja päättelin siihen mennessä tulleet langat, jos niitä ei voinut päätellä neuloen. Ylimääräiset nipsasin poikki vasta pingoituksen jälkeen.

Vähän tuonne lipsahti virheitä tai omia suunnitteluvirheitä, mutta pidetään niitä design-elementteinä. I-cordissa lanka jäi alkuun näkyviin brioche-osuudessa, briochen jälkeinen reikärivi halusi olla toisesta reunasta hyvin reikäinen, jossain kohtaa väri D kääntyi päässäni C:ksi, chevron-kaitaleessa yks reikärivi hyppäsi sivuun...


Päättelyreunan i-cordin halusin tehdä keltaisella ja vähän leveämpänä. Posottelin siis keltaisella oikeaa oikean puolen rivin, liu'utin silmukat takaisin ja aloitin päättelyn 4s:lla. Alla dennismarquezin ohje ko hommaan raverlysta. Kaikille muille tää varmaan on ihan peruskauraa, mutta mä tein I-cordia ekan kerran eläissäni.

4 Stitch I-cord bind off:
With color B (or C or D or...)
RS: K to 4 sts before end, Sl 4 WYIF. Break yarn. Do NOT turn work. Slip stitches back to beginning of needle to work RS again.
With color B (or C or D or...)
RS: Knit 3, K2togTBL, Sl 4 stitches back to left hand needle. Repeat till last 4 stiches. Graft stitches together.


Näitä huiveja teen ehkä noin sata miljoonaa lisää kaikissa mahdollisissa väreissä ja yhdistelmissä. Tehkää tekin!

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Sinipuuta ja sauramoa

Lankajemmojen tuhoaminen jatkuu! Jemmasta kaivelin pari vuotta sitten värjättyä Nallea. 2/3 vyyhdistä on värjätty sinipuulla ja toinen 2/3 keltasauramolla. Tällä värinvaihtelulla sain osan vyyhdistä vihreäksi. Sauramossa olen varmaankin käyttänyt melko alhaista lämpötilaa, koska keltainen on noinkin keltainen.


Mulla ei ollut etukäteen yhtään ajatusta siitä kuinka lanka neuloutuu. Senpä takia päätin tikutella ihan sileät perussukat varpaasta varteen. Tähtäimessä oli poikain koko 43, 56s ja 2,5mm:n puikot, kuten mulla on aina sport-vahvuisessa sukassa.


Neuloessa viuletti ja vihreä hävisivät hauskasti. Sukkaisista tuli selvästi harmaa-kelta-kirjavat. Terää neuloessa keksin, että haluan tehdä kontrastivärisen kantalapun ja pystyraitaisen varren. Onneksi varastoista löytyi nuita kellertäviksi värjättyjä Nalleja!


Tykkään tuosta käännetystä varrensuusta kovasti näin ulkopuolelta katsastellen. Sisäpuolelle jäi tyhmä rantu, kun yhdistin Liat Gatin ohjeella neulomalla. Se ei kumminkaan näy ulospäin, joten mitä väliä!

Meidän miesvahvuudesta on poistunut lauman ehdoton Kuningas ja Palveltava, kissaherra Aukusti.


Jellonakissa hallitsi huushollia yli 15 vuotta, ja hyvin hallitsikin. Meillä kaikilla on ollut aika paljon totuttelemista, kun meitä ei määräillä ja pidetä kurissa. Kukaan ei herätä anivarhain antamaan tuoretta ruokaa. Kukaan ei räpsi ohimennen kynsillä persuksille ihmisiä tai koiria. Kukaan ei pureskele hellästi poskesta samalla kun pitää tassuilla naamasta kiinni. Kukaan ei odota saunavuoroa ihmisten ja koirien saunoessa. Kukaan ei huutele öisin edesmennyttä kissakaveria. Kukaan ei kehrää illalla tyynyllä. Heippa, Aukusti! Hyvää matkaa!