sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Mitä tää keltainen oikein on?

Mikä kumma juttu tässä keltaisessa nyt oikein on? Keltainen ei ole koskaan kuulunut mieliväreihini missään muodossa tai sävyssä, ainoastaan kukkapenkissä se on ollut lemppari. Nyt mieli halajaa kaikkea keltaista. Kotoota löytyy paria keltaista kuitua sekä keltaista Lanitiumia. Paitaankin ompelin keltaisen resorit. Mitä ihmettä?!


Wool Finch Studion etsykaupasta tarttui matkaan 200g 19 mikronin merinoa värissä Deep Yellow sekä 100g 21 mikronin merinoa värissä Flowers.


Ajatus oli tehdä kaksisäikeistä, melko löyhäkierteistä huivilankaa.


Värien piti vaihtua ikäänkuin pikkuhiljaa keltaisesta kirjavaan ja taas takaisin. Ajattelin, että loppulanka, joka vyyhdistä jäisi, olisi helppo käyttää jonkun toisen huivilangan jatkona.


Lopputulemana sain aikaan kaksi vyyhtiä kaksisäikeistä lankaa. Tähän huiviin on käytetty ensimmäinen ja isompi osa - 639m/202g, joka vastannee noin 316m/100g. WPI huitelee jossain 14-16.

Jossain vaiheessa alkoi vähän jänskättää. Piti pelata vähän bobbin chickeniä :-D


Loppuviimeeks tsydeemit tuli iskettyä kahdelle rullalle, kun löyhäkierteisyyden takia piti polkaista lanka uudelleen rukin läpi.


Loppuun toista säiettä jäin hurjan paljon yli. En tiedä oliko kuitumäärä erilainen, vai teinkö toisesta paljon ohuempaa. Kertasin ylijääneen andean plying -tekniikalla. Koska säiettä oli sen verran paljon etten pystynyt käsittelemään sitä yhdellä istumalla, kehitin Ikean leikkuulaudasta ja veskipaperirullasta työkalun 'rannekkeen' tekemiseen. Hyvin toimi!


Langasta halusin tehdä jonkun yksinkertaisen mutta kivan huivin, jossa langan määrä ei olis niin justiinsa. Malliksi valikoitui Ravelrysta ilmainen Terraform, jota tikuttelin tuskastumiseen asti nelosen pyöröillä. En tehnyt lisäyksiä ihan ohjeen mukaan, vaan posottelin välillä pieniä pätkiä ilman lisäyksiä. Halusin huivista piiiiiitkän, mutta jatkuvilla lisäyksillä leveästä päästä olisi tullut kolme metriä leveä, vähintäänkin. Sen takia huivi on vähän hassun muotoinen, mutta ei se kaulalle ryntättynä tunnu missään.


Etukäteen vähän hirvitti nuo pudotettujen silmukoiden kohdat, sellaisia en ollut ennen tehnyt. Hui! Siitäkin selvittiin. Toki lanka oli vähän tahmeaa, joten silmukat sai ihan pudottelemalla pudotella.


Nurja puoli miellyttää mun silmää vähintään yhtä paljon kuin yllä oleva oikea puoli. Tuo välisilmukka tekee kummasti eloa muutoin tylsään pintaan.


Huivista tuli tosi kiva. Tykkään langan värinvaihtelusta oikein kovasti. Uusintakertauksesta huolimatta tää on onneksi niin löyhäkierteistä lankaa, ettei tätä voi antaa kelleen. Jää siis itselle, jippii! Toki polkaisin jämät uudelleen rukin läpi lisätäkseni vielä enemmän kertauskierrettä, loppulanka on noin 260m/86g, eli vastaa 308m/100g. Jämävyyhti menee visusti omaan jemmaan!


tiistai 24. tammikuuta 2017

Koiraa ja lammasta

Joulukuussa kävin kääntymässä paikallisen opiston kaksipäiväisellä kehräyskurssilla. Mulla ei ollut isommalti ennakko-odotuksia. Kurssin ope Minna oli ihan huippu, neuvoi ja kannusti ja ihasteli lopputuloksia siten, että kurssista jäi tosi hyvä mieli. Kurssilaisia oli joka lähtöön, osa pidempään kehränneitä ja osa meitä vasta-alkajia. Yksi kurssilainen oli jopa hankkinut muutaman lampaan, jotta saa tehtyä lankaa. Naureskelimmekin siinä, että joskus tällaiset äärimmäiset teot ovat täysin perusteltuja.

Mun oikeastaan tärkein kurssituotos oli Tarmo-lanka. Siinä on suunnilleen 20% Tarmo-koiraa ja loput tuntematonta mittelspitziä. Tarmoa oli vain vajaa leipäpussillinen, niin hänestä yksistään ei olisi saanut juur mittään. Nyt on lisätarmoa tilauksessa. Lampaanvillaa ei ole joukossa laisinkaan.

Koirankarvalangasta oli lopputulemana vajaa 40m 2-säikeistä pörrölankaa, WPI noin 12. Yritin jättää sekä säikeet että kertauksen melko löyhäkierteiseksi, jotta lanka olisi lämpöisempää. Tästä määrästä ei saa muuta kuin raidan pipoon tms, mutta eisevväliä. Kehruumateriaalin alkuperä on tässä se tärkein juttu.

Toisekseen halusin ehdottomasti kokeilla suomenlampaan kehräämistä. Villaa olikin kurssilla kivasti tarjolla. Tässä langassa on käytetty niin karitsaa kuin aikuistakin, aikuisista eri värejä. Lankaa tuli jotakuinkin 60m:n nöttönen, WPI noin 13. Halusin pitää eri villalaadut erillään, joten ketjukertasin säikeen. En vaan enää muista mikä pätkä on mitäkin villaa... Kaunista tuli langasta ja kädet kiittivät raakavillan kehräämisestä. Lanoliini pehmitti ihanasti sormien kuivan talvinahkan. Koirat rakastavat tätä lankaa ja pussissa jemmassa olevaa raakavillaa. Pojat ovat käyneet varkaissa sekä lankakaapissa että jemmakaapissa. Vanha Pappakoira 14vee intoutui juoksemaan villanöttösen kanssa ja viskoi sitä ympäri kämppää! Kivaa oli!


Oikeastaan en kyllä käsitä, miksi likaista raakavillaa pitäisi kehrätä langaksi. Kaikkea töhkää ei mitenkään saa pestyä pois langan sisältä, yyyh. Rukki ja kaikki välineet likastuu. Ei jymmärrä. Pesty ja suht puhdas raakavilla on sitten asia aivan erikseen, sitä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan. Oispa ihana joskus tehdä oikein kunnon kirjoneulekaarrokkeinen ulkoiluvillapaita suomenlampaasta tai kainuunharmaksesta. Nam!

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Näyttääkö sukilta?

Kaikenmoista uutta ja ihmeellistä pitää ihmisen opetella. Nyt päätin ekan kerran melkein uskaltautua kokeilemaan sukkalangan kehräämistä. Kyllä vähän hirvitti, tai aika paljonkin. Mielessä kaikersi koko ajan, että monen viikon työ kuluu puhki kahdella käyttökerralla, kun en kumminkaan osaa. Sitten järki muka vei voiton. Mitäs sitten vaikka sukka meniskin puhki pikaan? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, tippuuko taivas vai tuleeko maanjäristys? No ei tule. On vaan hyvä syy tehdä uusi lanka ja uudet sukat!

Kuiduksi valikoitui sopivan seko WoW:n Funky-merinopaketti. Päätin kokeilla fraktaalia, mutta kolmella säikeellä kestävyyden parantamiseksi. Tai ainakin mä luulen sen olevan fraktaalia, mutta termit ovat toki hiukan hakusessa! Yksi säie on mulla yksiväristä. Toinen säie on kehrätty pitkittäin puoliksi laitetuista värikuiduista. Kolmas säie on kehrätty samassa värijärjestyksessä, mutta vielä kerran puolitetuista puolikkaista, värit samassa järjestyksessä kuin toisessakin värillisessä säikeessä.


Sittenpäs olikin homma selvittää, että minkä paksuista säiettä pitäis tehdä, ettei valmiista langasta tule kovin paljon yli sport-vahvuista, mieluummin vaikka vähän ohuempaakin. Jotain kautta löysin kehruublogiin, jossa käsiteltiin asiaa. Säikeistä tuli siis tavoitella noin WPI 28-32, jotta lopputulos olisi WPI 14-16. Alla olevissa kuvissa tyypit ovat vielä pesemättä ja mittaamatta.

3-ply
3-ply

2-ply

Seuraava homma oli selvittää, että millaiseksi kehräys- ja kertauskierre tulisi saada, että sukasta tulisi pehmeä ja lämmin, mutta silti kestävä(hkö). Jonkun maailmalta saadun vinkin mukaan merino olisi hyvä kehrätä taitteelta ilmavaksi ja laittaa sitten melko paljon kertauskierrettä. Muutes ihan hyvä, mutta tuo taitteelta kehrääminen ei ole ihan täysin selkärangassa tai sormenpäissä - vielä.

3-ply, yksi säie kokonaan harmaa, kaksi fraktaalia

459m/157g, WPI 12

Lyhytvedolla vissiin tulisi kestävämpää, tiiviimpää lankaa. Pitkävedolla tuloksena olisi taas ilmavampaa ja siten lämpimämpää lankaa, mutta ei niin kestävää. Huoh.

3-ply, yksi säie puoliksi harmaa ja puoliksi turkoosi,
muut säikeet samoin kuten edellisessä.

180m/62g, WPI 11
Tästä ei oikeasti tule ikunansa sukkia, koska en tehnytkään sukkalankaa :-D Tämä kuitu kun ei ole superwashia, niin muistaisinko pestä sukat aina käsin - ja viitsisinkö.

2-ply, fraktaali(hko)

340m/76g, WPI 16
Tästä kehruusta tulikin lankaa johonkin muuhun, en mä raatsi tätä sukkiin neuloa. Wurm-pipo vois olla kiva, tai Howlcat tai... Tässä vielä kaverukset yhes koos. Ai että mä olen näihin niin tyytyväinen.



Pitäiskö näitä joskus raaskia tai ehtiä neuloa? Ei kai. Kyllähän näitä voi vain silitellä ja paijata ja ihastella ja olla kerrankin tyytyväinen johonkin tekemäänsä :D

Aivot alkaa pikkuhiljaa kääntyä taas koruasetuksille, mutta katotaan kuinka eukon käy. Oikein kivaa tulevaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Minä ja sininen? Nöy.

Olen ehkä muutamankin kerran tullut kertoneeksi, että en ole mitenkään sininen ihminen. Mulla ei ole koskaan ollut missään sinistä, ei vaatteissa eikä kotona. Nyt mulle kuitenkin eksyi WoWilta tuo sininen merinovillapaketti, Winter Wonderland. Mitä ihmettä?!


Päätin sitten kokeilla tehdä siitä vähän paksumpaa lankaa. Osasta värejä posotin kaksisäikeistä paksulankaa värejä sen kummemmin sumplaamatta. Tuloksena oli 338m/170g eli jotain WPI 8-10. Tai sinne päin. Sportia vahvempaa kuitennii, ja jonkun veerran paksuusvaihtelua löytyy. Lanka pompsahti loppupesussa ihanan pehmeäksi ja kuohkeaksi. Melkein päätin pitää sen itselläni.



Lopuista paketin kolmesta väristä kehräsin niin ikään kaksisäikeistä, mutta vähän ohuempaa, WPI noin 14. Lopputulemana oli 260m/73g.


Tässäkin posottelin värit vain peräjälkeen säikeille, enkä kerratessa yrittänyt täsmätä niitä mitenkään.



On tosi hienoa huomata, että langasta tulee vyyhti vyyhdiltä hieman tasaisempaa. Toki vielä mennään lyhytvedolla mittarimatoillen, mutta silti. Mihin tässä kiire on, loppuelämä aikaa opetella :-D

Nämä langat lähtivät silmukkamerkkikasan kanssa valtameren taakse neulovalle ystävälle. Hänellä oli toiveena itsekehrätty valkoinen sukkalanka... Ei tää nyt ihan sitä ole, mutta harvoin mun tekemänä saakaan toivomaansa :-D