tiistai 24. tammikuuta 2017

Koiraa ja lammasta

Joulukuussa kävin kääntymässä paikallisen opiston kaksipäiväisellä kehräyskurssilla. Mulla ei ollut isommalti ennakko-odotuksia. Kurssin ope Minna oli ihan huippu, neuvoi ja kannusti ja ihasteli lopputuloksia siten, että kurssista jäi tosi hyvä mieli. Kurssilaisia oli joka lähtöön, osa pidempään kehränneitä ja osa meitä vasta-alkajia. Yksi kurssilainen oli jopa hankkinut muutaman lampaan, jotta saa tehtyä lankaa. Naureskelimmekin siinä, että joskus tällaiset äärimmäiset teot ovat täysin perusteltuja.

Mun oikeastaan tärkein kurssituotos oli Tarmo-lanka. Siinä on suunnilleen 20% Tarmo-koiraa ja loput tuntematonta mittelspitziä. Tarmoa oli vain vajaa leipäpussillinen, niin hänestä yksistään ei olisi saanut juur mittään. Nyt on lisätarmoa tilauksessa. Lampaanvillaa ei ole joukossa laisinkaan.

Koirankarvalangasta oli lopputulemana vajaa 40m 2-säikeistä pörrölankaa, WPI noin 12. Yritin jättää sekä säikeet että kertauksen melko löyhäkierteiseksi, jotta lanka olisi lämpöisempää. Tästä määrästä ei saa muuta kuin raidan pipoon tms, mutta eisevväliä. Kehruumateriaalin alkuperä on tässä se tärkein juttu.

Toisekseen halusin ehdottomasti kokeilla suomenlampaan kehräämistä. Villaa olikin kurssilla kivasti tarjolla. Tässä langassa on käytetty niin karitsaa kuin aikuistakin, aikuisista eri värejä. Lankaa tuli jotakuinkin 60m:n nöttönen, WPI noin 13. Halusin pitää eri villalaadut erillään, joten ketjukertasin säikeen. En vaan enää muista mikä pätkä on mitäkin villaa... Kaunista tuli langasta ja kädet kiittivät raakavillan kehräämisestä. Lanoliini pehmitti ihanasti sormien kuivan talvinahkan. Koirat rakastavat tätä lankaa ja pussissa jemmassa olevaa raakavillaa. Pojat ovat käyneet varkaissa sekä lankakaapissa että jemmakaapissa. Vanha Pappakoira 14vee intoutui juoksemaan villanöttösen kanssa ja viskoi sitä ympäri kämppää! Kivaa oli!


Oikeastaan en kyllä käsitä, miksi likaista raakavillaa pitäisi kehrätä langaksi. Kaikkea töhkää ei mitenkään saa pestyä pois langan sisältä, yyyh. Rukki ja kaikki välineet likastuu. Ei jymmärrä. Pesty ja suht puhdas raakavilla on sitten asia aivan erikseen, sitä pitää ehdottomasti päästä kokeilemaan. Oispa ihana joskus tehdä oikein kunnon kirjoneulekaarrokkeinen ulkoiluvillapaita suomenlampaasta tai kainuunharmaksesta. Nam!

2 kommenttia:

  1. Vau, koirankavasta villaa. Mä niin oon aina haaveillut, että keräisin Ellin karvat trimmin jäljiltä talteen ja kehräytyttäisin niistä lankaa ;) En vaan tiedä miten karkkarinkarva toimisi kehräyksessä. Sitten tekisin tuolle vilukissakoiralle villapaidan siitä langasta, olispa omista karvoistaan tehty ;D Olispa ollut kiva nähdä Pappakoira pitämässä hauskaa niiden nöttösten kanssa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin kuvata Pappakoilaa, mutta ei siitä tullut mitään. Hää haluaa ilmeisesti temuta ihan salassa niin ettei kaverit nää...

      Kyllähän karkkarin karvaa kannattais kokeilla kehrätä, vaikka lopputulos todennäköisesti on jonkun verran pistelevä. Mulla kehruuajatuksena oli osiltaan se, että saisin Pappakoilasta lankaa. Sen karvaa on aina ollut sellainen, että nyppiä tarvitsee vain kerran vuoteen. Lisäksi hää on kääpiö, joten en saa karvaa tarpeeksi talteen, että voisin kokeilla :D

      Poista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.