Hyvää synttäriä, Äiti!
Tässä on nyt se syy, miksi halusin opetella kehräämään. Äidilläni on tänään synkkärit ja halusin neuloa hänelle jonkun ihanuushuivin. Mulla lähtee monasti homma vähän lapasesta, kun saan jotain päähäni. Mulla on myös tapana tehdä kaikki melko perusteellisesti kun sen pään otan. Suomalainen sisu ja sillees.
Edelliskesänä aloitin kehräyksen opettelun värttinällä, sitten tilasin rukin, kehräsin kilometritolkulla, kokeilin erilaisia kuituja ja etsin kaunista luksusmatskua ja haeskelin kivaa huiviohjetta.
Edes Tampereen kässämessuilta en onnistunut löytämään sopivaa ja oikean väristä kuitua kotimaiselta myyjältä. Tilasin sitten
shunkliesiltä Etsystä.
Mallailin tyyppejä yhteen. Kaunista ja pehmeää merinon ja silkin sekoitusta. Sinisenä, tottakai, kun on kysymys Äidistä.
Suunnittelin kaksisäikeistä ohuehkoa lankaa, mitään must-vahvuutta en päättänyt. Langasta saisi tulla sen paksuista kuin miksi se haluaisi tulla.
Kehruu alkoi hissukseen joulukuun alussa, 4.12, kaiken muun hääräämisen ohessa. Lanka oli vyyhditty, pesty ja kuivatettu 11.12.16.
Lopputulemana sain aikaan 2-säikeistä, metrien perusteella noin sport-vahvuista lankaa. Väri tummui tosi paljon kehrätessä, mutta se kai on melko tyypillistä. Väristä tuli kauniin vihertävän sininen, vähän petroolimainen, meren värinen. Juuri sopiva Äidille!
Kuitua kului 197g ja metrejä tuli noin 440m ja WPI 11. Väri vuosi aika lahjakkaasti ekassa huuhtelussa. Pistin langan vielä etikkakylpyyn ja huuhtelin muutamaan kertaan, jotta sain irtovärit pois.
Malliksi valikoitui ilman muuta Heidi Alanderin
Nurmilintu. Halusin suomalaisen suunnittelijan konstailemattoman ja kauniin mallin. Sellaisen, jota voisi pitää sekä harteilla että kaulassa. Ei sileää neuletta, sillä mun olkavarsi ei kestä huivillista nurjia kerroksia. Toisekseen tykkään ainaoikean pinnan kuohkeudesta ja paksuudesta.
Neulomaan pääsin viimein uuden vuoden aattoiltana rakettien paukkeessa puolen yön aikaan. Näin jännästi vanhat viettää rymyjuhlia :D Puikoiksi nappasin edellisestä työstä juuri tuntia aiemmin vapautuneet nelosen Zingit. Huivi otti viikon iltasulkeiset, muutaman tunnin illassa.
Neulominen sujui joutuisasti. Alkuun arastelin, sillä monella on ollut hankaluutta pitsiosion silmukkamäärien kanssa, vaikka ohje on hyvin selkeä. Onneksi en törmännyt hankaluuksiin. Lanka tuli kudottua lähes viimeiseen metriin ja kevyesti pingotettuna lopullinen koko oli 90 x 150cm.
Jok'ikisen nypyn pingotin erikseen.
Huivista tuli tosi kiva. Se on maltillisen kokoinen, joten se ei ole liikaa takin alle ryntättynäkään. Siten minä huivejani käytän, Äidistä en tiedä :D
Eilen ajelin 3,5h tuntia suuntaansa kahvittelemaan Äidin kanssa. Ylläri oli melkoinen, kun hän oli kuvitellut pääsevänsä synkkärijuhlimisia karkuun. Vaan kivaa oli! Hali ja rutistus, Äiti!