sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Suistamolaista sukua

Miekkosen sukujuuret ovat edellispolvissa Suistamolta. Kälyseni, Miekkosen sisko, haikaili jotain suistamolaisista sukujuuristaan muistuttavaa, Hän päätyi sormuksiin. Mallikuvaksi sain tällaisen.


Hetken matkan päästä sain nipun lusikoita. Niistä en tietystikään tajunnut ottaa kuvaa. Isoissa lusikoissa oli ihan mielettömän kaunis varsi, pienemmät olivat 'peruschippendalea'.

Tällaisia siistä kuoriutui sahailun, muutaman juotoksen, hiulaamisen, oikomisen ja kiillotuksen jälkeen.

Kieltämättä oli melkoisen jännittävää juotella nuita renkaanpuoliskoita sulattamatta
a) sormusta
b) puolikasta rengasta
c) juotettua killutinrengasta
d) sitä toisen puolen rinkulahässäkkää.
Vaan hyvin kävi juotoksessa. Kaikki osat ovat kiinni ja mikään ei sulanut jättiläispalleroksi.

Tyttöjen sormukset tein nuista Chippendaleista. Kaiverrukset halusin jättää olemaan, vaikkein niillä liene merkitystä henkilökohtaisella tasolla. Kertovat ne kuitenkin lusikoiden historiasta.


Äidin ja tyttären sormusten lusikkaa en tunnistanut, en tosin hirveästi yrittänytkään etsiä siitä tietoa. Se oli ihan hirmuisen kaunis. Sormuksista tuli kauniit - ja näyttävän kokoiset.


Jänskättää. Nämä kotiutuvat viikon-parin sisällä. Mä niin toivon, että näistä tuli sellaisia kuin mitä Käly toivoi. Pieni asia mukana kulkemaan, mutta muistuttaa vahvasti aiemmista sukupolvista. Kiitos, että sain tehdä nämä!

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Äidin Nurmilintu

Hyvää synttäriä, Äiti!

Tässä on nyt se syy, miksi halusin opetella kehräämään. Äidilläni on tänään synkkärit ja halusin neuloa hänelle jonkun ihanuushuivin. Mulla lähtee monasti homma vähän lapasesta, kun saan jotain päähäni. Mulla on myös tapana tehdä kaikki melko perusteellisesti kun sen pään otan. Suomalainen sisu ja sillees. 

Edelliskesänä aloitin kehräyksen opettelun värttinällä, sitten tilasin rukin, kehräsin kilometritolkulla, kokeilin erilaisia kuituja ja etsin kaunista luksusmatskua ja haeskelin kivaa huiviohjetta.

Edes Tampereen kässämessuilta en onnistunut löytämään sopivaa ja oikean väristä kuitua kotimaiselta myyjältä. Tilasin sitten shunkliesiltä Etsystä.


Mallailin tyyppejä yhteen. Kaunista ja pehmeää merinon ja silkin sekoitusta. Sinisenä, tottakai, kun on kysymys Äidistä.


Suunnittelin kaksisäikeistä ohuehkoa lankaa, mitään must-vahvuutta en päättänyt. Langasta saisi tulla sen paksuista kuin miksi se haluaisi tulla. 


Kehruu alkoi hissukseen joulukuun alussa, 4.12, kaiken muun hääräämisen ohessa. Lanka oli vyyhditty, pesty ja kuivatettu 11.12.16.


Lopputulemana sain aikaan 2-säikeistä, metrien perusteella noin sport-vahvuista lankaa. Väri tummui tosi paljon kehrätessä, mutta se kai on melko tyypillistä. Väristä tuli kauniin vihertävän sininen, vähän petroolimainen, meren värinen. Juuri sopiva Äidille!


Kuitua kului 197g ja metrejä tuli noin 440m ja WPI 11. Väri vuosi aika lahjakkaasti ekassa huuhtelussa. Pistin langan vielä etikkakylpyyn ja huuhtelin muutamaan kertaan, jotta sain irtovärit pois.

Malliksi valikoitui ilman muuta Heidi Alanderin Nurmilintu. Halusin suomalaisen suunnittelijan konstailemattoman ja kauniin mallin. Sellaisen, jota voisi pitää sekä harteilla että kaulassa. Ei sileää neuletta, sillä mun olkavarsi ei kestä huivillista nurjia kerroksia. Toisekseen tykkään ainaoikean pinnan kuohkeudesta ja paksuudesta.


Neulomaan pääsin viimein uuden vuoden aattoiltana rakettien paukkeessa puolen yön aikaan. Näin jännästi vanhat viettää rymyjuhlia :D Puikoiksi nappasin edellisestä työstä juuri tuntia aiemmin vapautuneet nelosen Zingit. Huivi otti viikon iltasulkeiset, muutaman tunnin illassa.


Neulominen sujui joutuisasti. Alkuun arastelin, sillä monella on ollut hankaluutta pitsiosion silmukkamäärien kanssa, vaikka ohje on hyvin selkeä. Onneksi en törmännyt hankaluuksiin. Lanka tuli kudottua lähes viimeiseen metriin ja kevyesti pingotettuna lopullinen koko oli 90 x 150cm.


Jok'ikisen nypyn pingotin erikseen.


Huivista tuli tosi kiva. Se on maltillisen kokoinen, joten se ei ole liikaa takin alle ryntättynäkään. Siten minä huivejani käytän, Äidistä en tiedä :D


Eilen ajelin 3,5h tuntia suuntaansa kahvittelemaan Äidin kanssa. Ylläri oli melkoinen, kun hän oli kuvitellut pääsevänsä synkkärijuhlimisia karkuun. Vaan kivaa oli! Hali ja rutistus, Äiti!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Ampersand

Taannoin tein itselleni listan tulevista neuleista. Mitään aikarajaa mulla ei ole, mutta 'pitää' neuloa alta pois Exploration Station, tyhmälanka, bling-lanka, omat kotisukat, yhdet ihanuussukat, uusin lanka jne jne. Nyt on vuorossa yhdistetyt kotisukat, punainen lanka ja tyhmälanka, sillä haluan hävitellä pikkuhiljaa varastoihin kertyneitä Nalleja ja SeiskaVeikkoja.


Malliksi valikoitui Ampersand Upside Down punaisesta Nallesta, sillä piti saada reissuneule. Tarkoituksena oli tikutella 2,5mm:n puikoilla ja 54s:lla niin pitkät sukat mitä kerästä putkahtaa. Muutama gramma jäi kuitenkin jämänöttöspussukkaan, ettei varsista tulisi hirmuisen pitkiä.


Pituudesta tuli omaan jalkaan ihan hyvä, mutta pintaneuleesta joutuen 54s ei ollutkaan omaan jalkaan tarpeeksi leveä. Nämä siis hypsähtivät lahjontalaatikkoon.


Nyt pitää tehdä itselle uudet kotisukat. Voi harmi. Joudun ehkä tekemään ne jostain ihanuuslangasta. Tosi harmi.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Iskän kirjoneulelapaset

Iskä tuumasi joku vuosi sitten, että sukkavarasto on nyt täysi, kiitos vaan 😥 Ohuehkoille kirjoneulelapasille sen sijaan olisi käyttöä. Kirjoneuletta siksi, että se olisi tavan tumppua lämpöisempi. Lisäksi tumppujen olisi kiva olla malliltaan sellaiset, että niitä voi käyttää kummassa kädessä tahansa.


Vuosi tai pari taisi vierähtää siten, että mallin etsiminen ei ollut aktiivisesti mielessä. Kaiken muun hässäkän keskellä päätin, että viime jouluksi pappan piti saada vanttunsa. Malliksi valikoitui Ravelrystä ilmaisohje Mini Mochi. Toki löysin monen monta mallia, joista tykkäsin itse enemmän. En vain osannut häärätä peukalon paikkaa ja kuviota molempikätiseksi, joka oli tässä se oleellinen seikka. Ja mun mieluisimmat mallit olivat kukkaversioita. Kait niilläkin olis voinut puusavottaa tehdä :D

Jemmoista kaivoin pohjaksi jonkun vuoden marinoitunutta Regiaa ja omavärjäämää 'jotain', jonka koostumus on haihtunut mielestä kauas pois. Puikkoina oli uudet suosikkini KnitPron Zingit, 2,25mm. Ohjeesta valitsin L-koon.

Tykkään hirmuisen paljon tuosta kaksivärisestä joustimesta. Olihan sen vääntäminen näin kirjoneuleuran alussa hieman vaivalloista, mutta kai siihenkin oppii.


Reunasta sain jollain juutuupin ohjeella aika siistin näköisen. Sääli, että en saata muistaa kenen tekemä ohjevideo oli. Ehkä se löytyi Sockmaticianin tutoista.


Ehkä kaikkein hienointa koko tumpuissa oli joustimen nurja puoli. Kattokaas nyt, mä sain tehtyä sen tosi siististi!

Jossain vaiheessa tumput oli pakko erottaa kahdelle pyörölle. Jämälangat alkoivat loppua kesken, ja parhaassa kohdassa mulla oli kai neljä eri lankaa kiinni yhdessä tumpussa. Se päättelyn määrä oli mulle liikaa,,, Mutta lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, niitä ei tarvinnut edes paketoida märkinä. Koko oli vähän nafti Iskälle, mutta ymmärsi olla kritisoimatta! Teenpä sitten paremmalla ajalla toiset sopivammat.