Iskän kirjoneulelapaset

Iskä tuumasi joku vuosi sitten, että sukkavarasto on nyt täysi, kiitos vaan 😥 Ohuehkoille kirjoneulelapasille sen sijaan olisi käyttöä. Kirjoneuletta siksi, että se olisi tavan tumppua lämpöisempi. Lisäksi tumppujen olisi kiva olla malliltaan sellaiset, että niitä voi käyttää kummassa kädessä tahansa.

Vuosi tai pari taisi vierähtää siten, että mallin etsiminen ei ollut aktiivisesti mielessä. Kaiken muun hässäkän keskellä päätin, että viime jouluksi pappan piti saada vanttunsa. Malliksi valikoitui Ravelrystä ilmaisohje Mini Mochi. Toki löysin monen monta mallia, joista tykkäsin itse enemmän. En vain osannut häärätä peukalon paikkaa ja kuviota molempikätiseksi, joka oli tässä se oleellinen seikka. Ja mun mieluisimmat mallit olivat kukkaversioita. Kait niilläkin olis voinut puusavottaa tehdä :D

Jemmoista kaivoin pohjaksi jonkun vuoden marinoitunutta Regiaa ja omavärjäämää 'jotain', jonka koostumus on haihtunut mielestä kauas pois. Puikkoina oli uudet suosikkini KnitPron Zingit, 2,25mm. Ohjeesta valitsin L-koon.

Tykkään hirmuisen paljon tuosta kaksivärisestä joustimesta. Olihan sen vääntäminen näin kirjoneuleuran alussa hieman vaivalloista, mutta kai siihenkin oppii.

Reunasta sain jollain juutuupin ohjeella aika siistin näköisen. Sääli, että en saata muistaa kenen tekemä ohjevideo oli. Ehkä se löytyi Sockmaticianin tutoista.

Ehkä kaikkein hienointa koko tumpuissa oli joustimen nurja puoli. Kattokaas nyt, mä sain tehtyä sen tosi siististi!

Jossain vaiheessa tumput oli pakko erottaa kahdelle pyörölle. Jämälangat alkoivat loppua kesken, ja parhaassa kohdassa mulla oli kai neljä eri lankaa kiinni yhdessä tumpussa. Se päättelyn määrä oli mulle liikaa,,, Mutta lapaset valmistuivat jo hyvissä ajoin ennen joulua, niitä ei tarvinnut edes paketoida märkinä. Koko oli vähän nafti Iskälle, mutta ymmärsi olla kritisoimatta! Teenpä sitten paremmalla ajalla toiset sopivammat.