Madonreikä

Netin ihmemaailmassa törmäsin kertakaikkisen kutkutteleviin kuituihin Fellview Fibresin Etsy-kaupassa. Pussin päällä luki rolags/punis. Sellaisia herkullisisen näköisiä pötkylöitä ovatten he. En tiedä pötkylöille suomenkielistä nimeä. Saatoin tilata jotain muutakin kuin tätä Wormholea.

Kuituina on merinoa, babyalpakkaa, tussah-silkkiä sekä blinginä angelinaa ja trilobaria. Nam,nam, nam. Ensin ajatuksena oli treenata jotain kehruutyyliä, jossa sais suhteellisen ohkoista 2-säikeistä lankaa ja ennenkaikkea nopsaan.

Ennen pesua

Suunnitelma muuttui samoin tein kun lähdin tammikuussa tätä kehräämään. Halusinkin kokeilla kuinka ohutta ja sileää ja siistiä ja kiiltävää saisin lyhytvedolla aikaan. Säikeistä sain sen verran ohuita, että päätin tehdä 3-säikeistä siten, että kehrään kaikki säikeet samoin: päästä päähän samoin päin. Tällä konstilla toivoin saavani pidettyä turkoosin melko hyvin puhtaana. Kolmeen säikeeseen menin siksi, ettei lopputuotos olisi ollut mun neulottavaksi aivan liian ohkoista.

Siitä tuli ihanaa! Tykkään tästä ihan pelottavan paljon! Mä joudun varmaan kehräämään lyhytvedolla koko loppuelämäni, sillä tyylillä tulee vaan niin siloista ja nättiä. Kyllähän tässä säikeiden paksuus vaihtelee kuten koko langan paksuuskin. Se kuitenkin hävinnee nätisti neuloessa. Siis jos kuunaan raaskin neuloa tästä mitään...

3-säikeisen langan speksit ovat 376m/97g ja WPI 20. Tykästyin tähän kovasti, ja jopa neulomaton ystäväiseni yritti pölliä tämän varastolaatikostani. Joudun ehkä neulomaan tästä jotain hänelle. Siis jos kuunaan raaskin...

Sukat suoraan roskikseen

Olin hillonnut pari vuotta Tapion kaupasta tilattuja Neon Sockseja. Alunperin niistä oli tarkoitus neuloa sukat nuorimmalle täditettävälleni. Onneks en neulonut. Vissiin maaliskuulla päätin, että niistä tulee mulle itselle ärjyt tiplu-/raitasukat. Neuloskelinpa niitä iloissani ja ajattelin kuinka iloiset väripiristysruiskeet niistä tulee.

Just joo. Tämä kuva on otettu, kun olin huuhdellut sukkasia yli kymmenen kertaa ja osa liotuksista oli etikkavedessä langan pinnan sulkemiseksi. Päättelin nimittäin, ettei tuollainen määrä väriä voi olla pelkälleen ylijäämäväriä langan pinnassa.

Höpön pöpö. Kuva ei jotenkin näytä sitä todellisuutta, että vesi on ihan täysin pinkkiä. Ihan pikkuisen vuotaa tuo lanka, vihreä on ihan ok. Ei tällaista kumminkaan voi käyttää. Arvatkaas muistaisinko, ettei näitä pestä yhdessä minkään muun kanssa.

Olipa sitten kiva neuloa ohutsukat, jotka lensivät suoraan roskikseen. Piti ottaa kuva muistoksi, että tällaisetkin on tullut joskus tehtyä. Huoh.

Salasanoja

Toisinaan tykkään tehdä sellaisia koruja, joissa on jokin Juttu. Nämä sormukset lähtivät siitä, että ystävälle piti saada joku sana mukaan muistuttamaan asioista. Mikä onkaan parempi konsti kuin spinnerisormus! Sitä voi pyöritellä ja räpeltää ja teksti on piilossa spinnereiden alla. Käyttäjä kuitenkin tietää mitä siellä piilossa lukee.

Tämä sormus ei ole ystävän sormus, vaan harjoituskappale.

Olikin ihan hyvä harjoitella, sillä pitkän tauon jälkeen kipertelin reunoja vähän liikaa. Osa spinnereistä ei pyöri ollenkaan. Toooooosi harmi, että jouduin jättämään tämän itselleni.

Vaan sitten piti tehdä vielä pari kaverusta. Se varsinainen ystävän sormus, joka on tässä keskellä. Ulkomuistista tehdessä sormuksesta tuli vähän iso. En mitenkään muistanut, että tällainen kiperretty sormus suurenee melko paljon muotoillessa. Onneksi hätä ei ollut paha, sillä tein kaveriksi vielä pienemmän turvasormuksen, joka pitää tämän levysormuksen paikallaan.

Itsellekin piti tehdä vielä yksi muistutus. Tämä on sellaisia päiviä varten, kun tuntuu että mitään ei jaksa ja usko loppuu ihan kokonaan. Itsetunnon pönkityssormus :D

Tällaista tänään. Korujumi tuntuu aukeilevan pikkuhiljaa, ja se on kiva se. Eihän mulla mitään varsinaista tarvetta ole uusille koruille - mut ei oo uusille sukille tai huiveille tai kehruillekaan. Joten mitä väliä, sitä tehdään mikä mukavalle tuntuu. Näissä väkerryshommissa sielu lepää!

Wensleydalea kahdella tapaa

Sain pikkuruisen Blissin rukkini, Miss Mathilden, kotiin syksyllä 2016. Silloin tilasin WoW:lta 100g:n näytenöttösiä erilaisista luonnonvärisistä kuiduista. Yhtenä hommana oli kokeilla Wensleydalea, joka jossain lähteessä on mainittu aloittelijalle sopivaksi kuiduksi.

Näköjään olen kehrännyt moista kahdella eri tavalla. Ainakin sellaiset vyyhdit löytyivät kotoa ja kuvat kamerasta :D Ilmeisesti kuitu ei ole ollut erityisen kamalaa eikä erityisen  ihanaa, sillä en muistanut tällaista kehränneenikään. Todistettavasti muut meillä eivät kehrää edes yllytettyinä.

Tässä on selvästi päästetty kierre kuituun eikä säiettä ole sormin siloiteltu, koska lanka on näin pörhöistä ja ilmavaa. Tästä vois hyvinkin tulla yksi raita Tarmo -koirankarvapipoon. Vyyhdistä löytyy tieto, että lanka on maaliskuussa kerrattu itsensä kanssa andean ply -tekniikalla. Muut speksit 33m / 21g, WPI 10.

Loppukuidusta on näemmä kehrätty kaksisäikeistä lankaa lyhytvetona mittarimatoillen. Tarkemmat speksit 238m / 75g, WPI 18-20 . Aika kaunista mun silmään.

Näköjään samasta kuidusta saa todella erilaista lankaa eri tekniikalla. Pörheää ja lämmintä, tai kiiltävämpää ja laskeutuvaa. Oppia ikä kaikki. Ei mennyt tämäkään kaappien kaivelu hukkaan, kun tällaiset vyyhdit löytyivät.

Ihanaa ja kaunista sunnuntaita meille kaikille. Mä lähden nyt nautiskelemaan töihin. Tänään kyllä toivon, että voisin jäädä kotiin kuopsuttelemaan pihalle ja kokeilemaan kehräämistä ulkona. Toisella kertaa sitten <3