sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Keltasauramoa ja krappia

Olen ihan tosissani päättänyt muuttaa lankavarastoni sisältöä. Se tapahtuu hitaasti mutta varmasti. Nyt vähennysvaiheeseen pääsi itsevärjättyjen mutta puhumattomien lankapohjien jemma. Tilalle on jo hankittu ihkupihkulankaa, Titityyltä TUTin sukkista. Mun piti tilata kolmet puikot, ja samaan koriin jotenkin ohohups-sujahti muutama vyyhti...

Muutama vuosi sitten värjäsin valkoista Nallea krapilla ja dippasin sen vielä jälkikäteen keltasauramoliemeen. Väristä tuli mielettömän kaunis. Vyyhti oli hyvin hillitty ja hieman semisolidi oranssi. Kaunis, kaunis, kaunis. Väri myöskin neuloutui kauniisti. Tykkään tosi paljon.


Testailen edelleen Sockmaticianin sukkareseptiä, joka tuntuu toimivan kohdallani oikein hyvin. Tällä kertaa tiputin hieman mieskokoisten sukkien silmukkamäärää. Käytin 2,5mm:n pyöröjä ja 52s. Tähtäimenä oli noin koko 42. Kannan halusin kokeilla sileänä enkä ohjeen mukaisesti vahvistettuna neuleena. Ihan kiva tuli, mitä nyt toisen sukan kanta asettui silmukan verran sivuun. Neljääntoista laskeminen on vaikeaa.

Kun olin päässyt terästä ja kantapäästä eteenpäin, en yksinkertaisesti jaksanut jatkaa sileää vartta senttitolkulla. Ullasta bongasin sitten Herrasmiehen harmaiden pintaneuleen, jota tyrkkäsin koko varren mitalta. Olisinpa tehnyt teräänkin.

Pintaneule kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu:
1.krs: *1o, 1n*, toista *-* kerroksen loppuun
2.-3.krs: Neulo kaikkis s oikein

Niinku väri muka ois oikee...

Siinä se. Simppeliä ja silti kivan näköistä.

Muutamassa hetkessä neuloutuivat myös nämä lapsosten sukat 48s:lla. Koko on pauttiarallaa  35 tai jotain sinne suuntaan. Lanka on näissäkin itsevärjättyä Nallea. Poikkeuksellisesti en ollut laittanut mukaan vyötettä, joten värinlähdettä voi vain arvailla. Mieleeni tulisi pajunlehti, mutta en todellakaan tiedä! Nöyrin anteeksipyyntö kuvista... Jotensakin vaan näiden peruspertsojen dokumentointi on ihan äärettömän tuskallista.


Ihan näppärät käyttösukat näistäkin kehkeytyi. Toivottavasti löytävät jalkansa jonain päivänä.

Tämän viikon olin Kankaanpään opistolla hopeakoruilemassa Vuorelan Tainan johdolla. Hirmuisen rankka ja hirmuisen hieno viikko. Pajatunteja kertyi viidelle arkipäivälle (joista 2 puolikasta päivää) noin 60h ja unta noin 25h. Oli ihana nähdä vanhoja tuttuja ja saada uusia korukavereita. Uusia vinkkejä, tekniikoita, ideoita... Pää sauhuaa. Inhaa, että loma loppuu nyt ja koruilulle ei ole aikaa.

3 kommenttia:

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.