sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Sormustreeniä

Nämä sormukset eivät menneet kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Tarkoituksena oli harjoitella kruunuistukkaa viistehiotulle kivelle. Kiveksi löytyi kurssiopelta kaunis synteettinen spinelli, sitriinin värinen. Aloittelin vähän isommalla kymppimillin kivellä, että osasten hiulaaminen olisi helpompaa.

Eka kruunu meni täysin pipariksi, kynsistä tuli ihan liian ohuita. Toiseen vähensin kynsien määrän kuuteen, etteivät olisi niin hentoisia. Noh, viilasinpa sitten liian syvälle ja taas kynsistä tuli liian lerput sitä kautta. Päätin sitten, että teen oikein överisormuksen, kun en kuitenkaan halua käyttää sitä.

Tein leveän, senttisen, kuperan sormuksen, johon ajattelin juottaa kruunun. Se näytti ihan tyhmältä vuorittamattomana, joten tein sille ohuesta levystä vuorin. Sormus on siis ontto. Noooh, vuoria kupertamalla kiinnittäessäni onnistuin sitten halkaisemaan päällisormuksen. Huoh. Nyt ratkenneen sauman päällä on hopeasavesta mysötty koivunlehti. Niin, ja sormuksesta tuli mulle liian pieni, en pysty käyttämään missään sormessa. Huoh.


Sitten loppuikin jo huumorintaju ja tein kruunua verten puolipyöreästä langasta rungon, jonka muotoilin antiikkipinnan päällä neliskanttiseksi. Kruunukin juottui ihan melkein suoraan. Huoh. Kiveä kiinnittäessä kynnet löpsähtivät ja kivi meni ihan vinkuraan. Huoh.


Kivisormusta voi kyllä käyttää muiden ns pinosormusten kanssa. Ei siinä kukaan pistä merkille, että kivi on 2 mm kenkallaan. Huoh.

Nämä työt olivat niitä sarjassamme Olis saanut jäädä tekemättä. Tai kai näistäkin jotain oppi.

1 kommentti:

  1. No voihan sentään, että on äpöstäny. Kun hommat ei mee jiiriin ees joka kerta mulla ainakaan, huoh. Mutta tuo lehti pisti kyllä silmään, se on kaunis!

    VastaaPoista

Kiva kun piipahdit - tervetuloa uudelleenkin!
Toivottavasti ehdit jättää puumerkkisi.