torstai 11. heinäkuuta 2019

Messinkiä ja tompakkia

Sommoro pitkästä aikaa! Pari vuotta on kohta vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Nyt päätin tulla kurkkaamaan montako luonnosta mulla oli postauksissa roikkumassa... Aika monta. Suurin osa jouti poistoon, sillä mulla ei ole pienintäkään aavistusta koruista tai sukkamalleista joita luonnosten mukaan olen muka tehnyt. Lähiaikana on tulossa kuitenkin muutamia juttuja, joihin olin kuvat jo valmiiksi liittänyt.

Tauolle suurin syy oli nimenomaan tuo kuvaaminen. Se ei ole mulle mikään maailman mukavin juttu - ja kuvankäsittely vielä vähemmän. Nykyisellään järkkärin akku ei taida edes ottaa virtaa vastaan, niin kauan se on ollut käyttämättä. Työkuvioiden takia en ole halunnut käyttää vähää vapaa-aikaa koneen äärellä. Mieluummin olen värkkäillyt kaikkea käsityöjuttuja. Lanka-asiat ovat tällä hetkellä niiden tärkein muoto, eniten syntyy sukkia ja huiveja. Tälle vuotta on toki muutamia villapaitojakin tullut tehtyä - ja parhaillaankin työn alla. Muuten kasvivärjäilen lankoja (liedellä porisee parhaillaan avokado ja piharatamo), kehrään silloin tällöin ja teen jonkin verran korujakin.

Talon asukkaat ovat pysyneet samoina. Miekkonen on sama ja koirat ovat samoja. Pappakoira täyttää tänään 16 vuotta ja 10 kuukautta, Setämies ylitti kesäkuussa 13 vuoden iän. Työ on samaa, harrastukset ovat samaa. Kaikki hyvin siis!

Mutta josko mentäisiin näiden vanhojen töiden esittelyyn. Ihan jo naurattaa, kun tämän työn koira taitaa olla jo 4- tai 5-vuotias. Tällaista se meillä täällä Hämeessä on.

Pikkuisen koiran pikkuisen nimilaatan olen kaivertanut käsin joitain vuosia sitten. Kaiversin sen ennenkö pikkuinen poika oli tullut edes maahan... Siellä se pyöri pakissa - laatta, ei koira - kun en keksinyt kiinnitysmekanismia kaulapantaan.

Kesäkurssiope Tainan kanssa tultiin joskus siihen tulokseen, että kiinnitysklipsu pitää niitata kiinni laattaan. Tuollaista teräs-/rauta-/mitäliehässäkkää kun ei viitsi paljon juotella, tai ainakaan hapottaa ja rummuttaa.

Niittaaminen olikin ihan kakunpala. Nyt kelpaa pienen pojan, kun on hopiaa kaulakilluttimessa. Killuttimesta löytyvät siis nimi ja puhelinnumero, jos pieni poika menee hukan teille. Isoveljillä onkin jo ennestään punsseloimalla tehdyt, mutta tämä on nyt astetta hienompi. Käsin kaiverrettu. Olen ylpeä, toivottavasti saajakin on.


Hopeaa olen joskus kokeillut etsata eri systeemeillä, lähinnä hapolla ja jotain sähköjuttusysteemikokeilujakin olen yritellyt. Kesäkurssilla -18 käytettiin vähän hellävaraisempia aineita, joita testailtiin tompakille. Sääli etteivät nämä myrkyt toimi hopealle.


Mallit nappasin jostain värityskirjasta, siirsin asetonin avulla levylle ja upotin 17 minsaksi tai 2 tunniksi lillumaan etsausliemeen. Etsauksessa käytettiin kahta eri ainetta, jotka ovat painuneet unholaan. 'Vanha' aine toimi paremmin ja jätti jälkeensä upeasti vihertyvän etsauspinnan. Tykkäsin.

Tässä ensin tuolla uudemmalla aineella värkättyjä riipuksia. Juottelin kuperretuille lätkille hopeareunukset ja ripustusrenkulat.


Vanhalla systeemillä etsatuista lätkistä en ole vielä tehnyt mittään, kunhan kupertelin aihioiksi.